200203751 - Taloussanomat - Ilta-Sanomat

Kullekin ansionsa mukaan

Julkaistu: 4.11.2002 15:52

Viime vuoden verotiedot tulivat viime viikolla julkisiksi, joten kovapalkkaisimpien ja varakkaimpien suomalaisten raha-asiat olivat näkyvästi esillä viikonlopun tiedotusvälineissä. Toisten palkat ja varat ovat aina kiinnostaneet kansaa, joten suurimpien ansioiden kohtuuttomuutta on taas hämmästelty vilkkaasti kautta maan.

Tuoretta väriä suurimpien ansioiden ihmettelyyn ja yleisempäänkin palkkakeskusteluun tuo se, että työmarkkinat valmistautuvat uusiin palkkaneuvotteluihin ja lisäksi moni työpaikka on taantuman takia vaakalaudalla.

Suurituloisimpien palkat ja muut ansiot – ja tulojen kehitys – antavat haastavan vertailukohdan mihin tahansa tupopöytään, jossa väännetään ehtoja suurten väkijoukkojen ansiokehitykselle.

Yritysjohdon ansioiden arvioimiseen on tuskin yhtä oikeata, mutta kylläkin monta mahdollista vertailutapaa.

Jos suomalaisen yritysjohdon ansioita ja ansioiden kehitystä viime vuosina haluaa ymmärtää tai puolustaa, pitää vertailupalkat hakea niistä maista, joissa yritysjohto ansaitsee vielä suurempia summia kuin meillä. Jos taas suuria palkkoja ja suurituloisimpien ansiokehitystä haluaa paheksua, voi vertailulukuja hakea vaikka suomalaisista keskituloisista palkansaajista.

Sisarlehtemme Helsingin Sanomat laski, että suurituloisimman yritysjohdon ansiot ovat kymmenessä vuodessa kohonneet yli 50 prosenttia. Samaan aikaan keskituloisen palkansaajan ansiot kohosivat 15 prosenttia.

Vertailua on helppo vähätellä iänikuisella verukkeella, jonka mukaan omenoita ja päärynöitä ei pitäisi tällä tavalla vertailla. Selviytyisikö keskiverto palkansaaja muka yritysjohdon tehtävistä? Terävin yritysjohto on korkeita ansioita puoltavan tulkinnan mukaan niukka luonnonvara, josta on pakko maksaa kilpailukykyinen hinta. Heikommat ansiot hätistäisivät huippujohtajat ulkomaisten kilpailijoiden leipiin, ja meikäläiset yritykset jäisivät tuuliajolle.

Lisäksi korkeimpien johtajien kovatkaan palkat eivät ole suuryrityksille yhtä suuri kulu kuin tuhansien pienituloisempien rivityöntekijöiden palkat yhteensä. Palkkamenojen suuret linjat määräävät, että pienten joukkojen suurista palkankorotuksista koituu yrityksille vähemmän kuluja kuin suurten joukkojen paljon pienemmistä korotuksista.

Sitä paitsi: eiväthän johdon ansiot ole meillä ehkä Nokian terävintä huippua lukuun ottamatta likikään amerikkalaista tasoa, joten kuoppakorotuksille on ehkä vielä tarvetta.

Tuimempi tulkinta menee yritystoiminnan moraalia ja kohtuutta peräänkuuluttavien piispojen linjoille. Tuoreista palkkatiedoista löytyy jyrkkä vastakohta useimpien omille ansioille ja varsinkin päivittäisille irtisanomis- ja lomautusuutisille. Suurtyöttömyys ei ole vielä hellittänyt viime lamankaan jäljiltä, kun uusi taantuma alkaa jo painaa lukuja heikompaan suuntaan.

Epäilemättä taantuma ja yritysten tulosten heikkeneminen tuntuu johdonkin tuloissa. Mutta ansiosidonnaiselle päätyvä keskituloinen saa silti taantumasta taatusti karumman kuvan kuin huippujohtaja, joka ei enää saakaan palkkansa lisäksi myös meheviä optiovoittoja.

Tuoreimmat osastosta