200206345 - Taloussanomat - Ilta-Sanomat

Opiskelkaa!Tulee työvoimapula

Julkaistu: 4.10.2002 13:49

Vaikka työvoimasta on pian pula, kaikkien pitää olla entistä paremmin koulutettuja

Tämän päivän koululainen voi ajatella rauhallisin mielin valmistumistaan työelämään. Kymmenen vuoden kuluttua on varaa valita millaisiin hommiin ryhtyy, sillä työvoimasta on kova pula.

Luvut kertovat karua kieltä. Vuosina 2000–2015 työllisestä työvoimasta poistuu noin 912 000 henkeä.

Se on yli 40 prosenttia vuoden 2000 työllisten määrästä. Eri tahot miettivätkin nyt kuumeisesti, miten syntyvä työvoimavaje katetaan ja miten koulutusresurssit suunnataan.

Karkeasti ottaen työntekijöitä tarvitaan lähes alalle kuin alalle, sillä suurten ikäluokkien lähtiessä eläkkeelle aukeaa paljon paikkoja. Työvoiman pitkän aikavälin kysyntää ja tarjontaa pohtiva Työvoima 2020 -työryhmä miettii parhaillaan laajoja suuntaviivoja tilanteesta selviytymiseksi. Väliraportissaan työryhmä esittää, että selvästi kasvavia ammattiryhmiä ovat lähivuosina hoitotyö, talouden ja hallinnon johto- ja asiantuntijatyö, tuotannon ja liikenteen johto- ja asiantuntijatyö sekä palvelutyö.

Kun näitä laajoja ryhmiä purkaa, selviää, että esimerkiksi rahoitusasiantuntijoita, mainos- ja markkinointialan osaajia sekä tiedotus- ja informaatioalan tehtäviä syntyy paljon. Tätä perustellaan sillä, että mainituilla työtehtävillä on suuri osuus useimmilla toimialoilla.

Myös palvelutyö, erityisesti myyntityö, tulee kasvamaan kaupan toimialan kasvaessa voimakkaasti. Matkapalvelutyö ja ravintolapalvelutyökin työllistävät hyvin.

Erittäin paljon uutta työvoimaa tarvitaan tulevaisuudessa hoitotyöhön, sillä terveydenhuollon toimialalla väen määrä kasvaa noin viidenneksen vuosina 2000–2015.

Taidealasta haaveilevia ilahduttaa, että kulttuuripalvelujen kysynnän ja siten myös työpaikkojen määrän uskotaan kasvavan erityisesti yksityisellä sektorilla.

Opetustoimialalla korostuvat tulevaisuudessa tekniikan ja luonnontieteen tutkimus-, kehittämis- ja asiantuntijatehtävät. Läpi toimialojen leimaava piirre on, että koulutus- ja osaamistarpeet kaikissa ammateissa lisääntyvät.

Teollisuuden ja työnantajain keskusliitto (TT) on jo pitkään surrut, että teollisuudelta loppuvat työntekijät.

– Meille tärkeät alat eivät ole hirveän suosittuja nuorten keskuudessa, ja tämä on suuri huolenaihe, TT:n koulutuksesta vastaava johtaja Kari Purhonen huokaa.

Hän kaipaisi opiskelijoita erityisesti kone- ja metallitekniikkaan, rakennustekniikkaan ja jossain määrin myös prosessitekniikkaan.

TT:n tutkimukset osoittavat, että jatkossa teollisuuteen rekrytoitavilta puolelta edellytetään ammatillista peruskoulutusta ja toiselta puolelta korkea-asteen koulutusta, joko ammattikorkeakoulusta tai yliopistolta.

– Meidänkin kentässä on nähtävissä, että kaikilla koulutusasteilla osaamistasovaatimus kasvaa, Purhonen sanoo.

Kun häntä pyytää antamaan neuvon 20-vuotiaalle, mitä nyt opiskella, että tuloksena olisi varma työpaikka, vastaus kuuluu: tekniset alat kaikilla tasoilla.

– Jokaisen nuoren pitäisi peruskoulun jälkeen mennä jatko-opintoihin ja suorittaa ammatillinen tutkinto, niin varmasti löytyy töitä. Tilanne muuttuu sellaiseksi, että nuoret saavat jopa valita pitkän päälle työnsä, kun suorittavat tutkinnon. Ja tarkoitan ammatillista koulutusta kaikilla tasoilla.

Se, etteivät duunarin hommat kiinnosta, huolestuttaa muitakin kuin TT:tä. Työvoima 2020 -työryhmän puheenjohtaja, työministeriön neuvotteleva virkamies Pekka Tiainen tiedostaa hyvin suomalaisessa yhteiskunnassa vallitsevat arvotukset, jotka korostavat hyvää koulutusta. Hän puhuu erottelusta henkiseen työhön ja manuaaliseen työhön.

– Meillä tyypillisesti manuaalinen työ samaistetaan suorittavaan työhön, ja henkinen työ on sitten osaamista. Tällainen asennekysymys pitäisi purkaa, Tiainen sanoo.

– Otetaan esimerkiksi viulunsoitto, joka on aika manuaalista, mutta onko se matalan osaamisen työtä, hän kysyy.

Pelkona on, että arvostussyistä monet pyrkivät töihin, jotka luetaan henkisen työn puolelle ja manuaalisista osaajista tulee pulaa, vaikka työn palkkaus voi olla erittäin hyvä.

Koulutustutkija Jukka Vehviläinen Tampereen yliopiston työelämän tutkimuskeskuksesta on haastattelut paljon nuoria ja tunnistaa ”amiksen käyneet on vain amiksen käyneitä” -asenteen koulutetummilla nuorilla.

– Jos mielikuva työstä on, että se on likaista, raskasta ja liukuhihnatyötä, jossa ei pääse toteuttamaan yksilöllisyyttä, niin ei se kovin suosittua ole, Vehviläinen sanoo.

Onko koulutusta arvostavassa yhteiskunnassa sitten vaarana, että suomalaisista tulee liian koulutettuja. Jos niin sanotut perustyöt eivät kiinnosta, koulutus voi vinoutua korkeasti koulutettuihin.

Työministeriön Pekka Tiainen myöntää, että tällainen ongelma voi olla, mutta toteaa samaan hengenvetoon: varon olemasta liian kovasti mitään mieltä.

– Sitä tendenssiä on, että mennään arvostussyistä korkeampaan koulutukseen. Mutta asia ei ole yksioikoinen, sillä kokemus osoittaa, että osaajia tarvitaan niin paljon kuin heitä on. En mene allekirjoittamaan sellaista, että koulutettuja tulee liikaa, Tiainen sanoo.

Eli jos on osaajia, silloin tulee työpaikkojakin. Ja lisäksi työpaikkoja syntyy Suomeen eivätkä yritykset lähde muualle.

Asian kääntöpuolena on, että tiettyihin ammatteihin ei tahdo löytyä työntekijöitä ja erotus katetaan työvoimatuonnilla. Silloin taas ajoittain törmätään työehtoihin ja siihen, millä hinnalla työtä teetetään.

Takaisin nuoriin. He suhtautuvat opiskeluun ennen kaikkea siitä näkökulmasta, mikä heitä kiinnostaa. Jos mielenkiintoinen koulutus lisäksi näyttäisi johtavan ammattiin, josta työllistytään hyvin, se on plussaa. Lukioikäisillä työelämä on sittenkin vielä aika kaukana, ja usein suuri stressinaihe on, pääseekö mieluisaan opiskelupaikkaan.

– Me yritämme purkaa stressiloukkuja sanomalla, ettei asia ole niin, että kerralla on valittava oikein tai on loppuelämä pilalla, sanoo helsinkiläisen Ressun lukion opinto-ohjaaja Susanna Tamminen.

– Selitämme myös, että vaihtoehtoja on paljon ja moni koulutus on sellaista, että sillä voi mennä töihin useampiin paikkoihin.

Mutta se, että opiskelija voisi etsiä omaa alaansa, ei ollenkaan sovi nykyiseen tehokkuusajatteluun, jonka ihanteena on, että oma ala löytyy heti, opiskelu on tehokasta ja työelämään tullaan huomattavasti nykyistä nuorempina.

– On tavallaan tärkeää, että nuoret saataisiin mahdollisimman nopeasti ammattiin ja työhön, mutta jos asiaa nopeutetaan, niin usein valinnat tahtovat olla huonoja, sanoo koulutustutkija Jukka Vehviläinen.

Jos opiskelija painaa putkessa alusta loppuu, vaarana on Vehviläisen sanoin, että ”tulee vähän broilereita”.

Nuorten koulutukseen vaikuttaa hyvin paljon myös koti: yleistäen korkeasti koulutettujen vanhempien lapsista tulee keskimääräistä koulutetumpia.

Jukka Vehviläinen yllättyi siitä, etteivät monet nuoret tienneet, millainen koulutus heidän vanhemmillaan oli.

– Koulutuksesta ei puhuta kaikissa kodeissa edes sen vertaa, että vanhemmat olisivat kertoneet, mitä kouluja he ovat käyneet.

Tuoreimmat osastosta