200209681 - Taloussanomat - Ilta-Sanomat

Finnfactsin pahimmat kilpailijatovat joulupukki ja Kaurismäet

Julkaistu: 30.9.2002 15:36

Taloudellisen Tiedotustoimiston toimitilat Eteläisellä makasiinikadulla vievät pitkälle historiaan. 1800-luvun lopulla rakennettu kivitalo on vakuuttava. Johtaja Satu Keiski-Toni tulee aulassa vastaan jykeviä puuportaita alas kuin linnan neito.

Laivanvarustamoksi alun perin rakennetussa talossa tehdään edelleen töitä suomalaisen teollisuuden hyväksi. TAT-ryhmään kuuluva Finnfacts on kahdeksan ihmisen organisaatio, jonka tarkoituksena on edistää Suomen teollisuuden tunnettuutta ulkomailla. Sen vieraana on yli 300 ulkomaista toimittajaa vuosittain.

– Emme itse ole teollisuuden vaan viestinnän asiantuntijoita. Meidän tehtävämme on toimia kontaktipintana, Keiski-Toni määrittelee.

Hän muistuttaa, että Suomea käsittelevät lehtijutut eivät synny tyhjästä.

– Suomen teollisuuden saama julkisuus ulkomailla on kaikki järjestettyä, ei Suomesta muuten olisi kukaan kiinnostunut. Kolmestasadasta toimittajasta ehkä viisi ottaa itse yhteyttä, loput tulevat tänne kutsuttuina. Tämä kaikki vaatii järjestelyjä ja valmiiksi mietittyjä aiheita, Keiski-Toni sanoo ja laskee pöydälle paksun mapin.

Mapissa on koottuna ulkomaisissa lehdissä julkaistuja Suomen teollisuutta ja suomalaisia yrityksiä käsitteleviä juttuja. Niitä on satoja.

– Tätä juttujen määrää sopii verrata siihen, miten paljon Suomesta kirjoitetaan sellaisista aiheista, joita me emme hoida, hän heittää.

– Pahimmat kilpailijamme ovat joulupukki ja Kaurismäet!

Suomi on tuhansieninnovaatioiden maa

Finnfacts toimii Suomen ulkomaankaupan päämarkkina-alueilla Saksassa, Ranskassa ja Britanniassa. Nyt selvitetään myös mahdollisuuksia toimia Venäjällä ja Aasiassa.

Saksassa kiinnostaa Suomen koulutuspolitiikka. Kaupaksi käyvät myös turvallisuus-, bio- ja elintarviketeknologia sekä ympäristö- ja energiapolitiikka, eikä Suomen mainetta it-maana myöskään sovi unohtaa.

– Tietysti kautta aikain metsä- ja metalliteollisuus ovat kiinnostaneet. Suomi ylipäänsä koetaan innovatiivisena maana, joka panostaa kehitykseen ja jossa on toimivat verkostot yliopistojen ja elinkeinoelämän välillä, Keiski-Toni summaa.

EU- ja Emu-jäsenyydet ovat tuoneet uutta nostetta. Silti kilpailu median huomiosta on kovaa.

– Se on suurin haasteemme. Kilpailu on kiristynyt, kun muissakin maissa on herätty promootiotoimenpiteisiin. Elinkeinoelämän pitäisikin sijoittaa kansainväliseen viestintään paljon enemmän.

Mutta miten mitata julkaistujen juttujen vaikutusta Suomen kilpailukykyyn?

– Sepä se. Vaikutusta on vaikea mitata, mutta viestinnän ammattilaisena on pakko uskoa, että tämä vaikuttaa, Keiski-Toni taputtelee paksua kansiotaan.

Seuraavaksi hän kaivaa esiin pro gradu -opinnäytetyön, jossa on tutkittu Finnfactsin pyynnöstä Suomen elinkeinoelämän ja teollisuuden kuvaa eri maissa.

– Tulos oli, että suurin osa jutuista oli joko positiivisia tai neutraaleja. Silloin koemme epäonnistuneemme, jos ei kirjoiteta mitään.

Keiski-Tonin mukaan Saksassa kirjoitetaan asiallisesti.

– Ranskassa saatetaan repäistä Saksaa enemmän. Sieltä on tullut sellaisia juttuja, joissa väitetään, että joka toisella suomalaisella on sykemittari.

Suutarin lapsillaei ole kenkiä

Finnfactsin johtajaksi Satu Keiski-Toni päätyi tiedottajan ja toimittajan töiden kautta neljä vuotta sitten. Kolmen lapsen äiti kuvailee työpaikkaansa mahtavaksi näköalapaikaksi.

– Ja tässä yhdistyy hyvin tiedottajan ja toimittajan ammatit. Onhan meilläkin oma lehti, hän naurahtaa ja heiluttaa Finnfacts-lehteä, josta on taas kohta lähtemässä 15 000 kappaletta maailmalle edistämään Suomen kilpailukykyä.

– Tämä on haastavaa työtä. Pitää tuntea sekä suomalaista teollisuutta sekä kohdemaan mediaa.

Suutarin lapsilla ei tunnetusti ole kenkiä. Mikä on viestinnän ammattilaisten oma julkisuuskuva?

Keiski-Toni huokaa.

– Kieltämättä Finnfactsin tunnettuus Suomessa on aika huono. Mutta koko ajan olemme kentällä tekemässä työtämme tunnetuksi.

Tuoreimmat osastosta