200202751 - Taloussanomat - Ilta-Sanomat

Ja suurin niistä on ahneus

Julkaistu: 5.7.2002 15:16

Markkinatalous on tehokkain tunnettu menetelmä aineellisen hyvän tuottamiseksi. Sen ydin ei ole teknologia tai rahoitusjärjestelmä, vaan yksinkertainen oivallus siitä, että ihmisille annetaan vapaus ajaa omaa etuaan. Oman edun ajaminen lähtee liikkeelle erilaisten välttämättömien tarpeiden tyydyttämisestä, mutta voi edetä aina ahneuteen saakka.

Kehittyneessä markkinataloudessa yhteiskunnan voimavarat jakautuvat ketterästi sinne, missä tarve on suurin.

Ohjausmekanismi toimii pääoman tuottavuuden kautta. Olennainen kysymys on se, millaiseksi pääoman tuottotavoite asetetaan. Vielä kylmän sodan aikoina tuottotavoite ei ollut tärkeä. Yritystä saneerattiin, jos se tuotti tappiota. Nyt toimintoja tehostetaan, jos tuottotavoitetta ei saavuteta.

Yrityksen toimintojen tehostaminen johtaakin usein pääoman tuottoprosentin paranemiseen. Samalla kilpailu alalla kiristyy ja muiden yritysten tuotot laskevat. Silloin niissä vuorostaan syntyy tarve tehostaa toimintoja. Tuotanto tehostuu ja työvoimaa vapautuu muihin töihin. Jos pääoman tuottotavoite on kovin korkea, ei sitä joillakin toimialoilla korkean palkkatason maissa voida lainkaan saavuttaa. Tuotanto ja työpaikat siirtyvät muualle. Jos uusia hyvän tuottavuuden toimialoja ei keksitä, syntyy työttömyys.

Pääoman tuottoprosentin suuruus on tärkeä asia. Monissa yrityksissä sijoitetun pääoman tuottotavoitteeksi on otettu 15 prosenttia. Se on kova luku. Yhdysvalloissa sadan vuoden pörssisijoitusten reaalituotot ovat olleet noin viisi prosenttia. Muualla maailmassa vain alle prosentin. Yksittäiselle yritykselle kunnianhimoinen tuottotavoite on järkevä. Jos tuotto pysyy hyvänä, myös kilpailukyky on kunnossa.

Kylmän sodan jälkeen moni on miettinyt mihin suuntaan markkinatalous on kehittymässä. Syntyykö jostakin vastavoima, joka jossakin vaiheessa uhkaa markkinataloutta? En usko, että markkinataloutta uhkaa mikään muu kuin ahneus. Se on markkinatalouden sisällä oleva käytevoima, mutta jos se ei pysy kurissa vastavoimat syntyvät väkisinkin.

Jos pääoman tuottotavoite asetetaan kaikkialla samalla korkealle tasolle alkavat yhteiskunnat muuttua. Markkinatalous muuttuu hyvin kovaksi ja tuhoisaksi. Työttömyys pahenee, yhteiskunnat jakautuvat ja proletariaatti palaa takaisin. Syntyy yhteiskunnallisten muutosten tarve, joka tavalla tai toisella löytää purkautumiskanavansa.

Kehitys on vältettävissä, jos ahneus pidetään kurissa. Käytännössä se on hyvin vaikeaa. Miksi sijoittajan tulisi tyytyä viiden prosentin tuottoon, jos voi saada 15 prosenttia? Onko alhaisen tuottoprosentin hyväksyminen haihattelua, joka vain tukee tehottomuutta? Kuka voisi määritellä sen, mikä on yhteiskuntien tulevaisuuden kannalta viisas pääoman tuottotaso?

En tiedä vastauksia näihin kysymyksiin. Rahoitusteoreetikot pohtivat nykyisin ahkerasti pääoman tuoton ongelmia. Laajempi sosiologinen tarkastelu kuitenkin puuttuu. Joka tapauksessa yritysten tasolla pääoman tuottotavoitetasosta päätettäessä ratkaistaan todella tärkeitä asioita meidän kaikkien tulevaisuuden kannalta.

Tuoreimmat osastosta