2002010116 - Taloussanomat - Ilta-Sanomat

Verkostotalous on yhä hyvä vaihtoehto

Julkaistu: 18.6.2002 15:31

Verkostotalous tuli käsitteenä esiin 80-luvun lopulla. Kyse ei ollut sinällään uudesta asiasta, mutta verkostotalous oppina määritteli perinteisen yhteistyökulttuurin täsmällisemmin.

Kuluneen puolentoista vuosikymmenen aikana tutkijat ja kehitystyön ammattilaiset ovat olleet kiinnostuneita verkostoista. Kun taloudessa haetaan nyt kasvutekijöitä seuraavalle hallituskaudelle, verkostotaloutta tulisi punnita perusteellisesti.

Suomessa on toteutettu joukko mittavia verkosto-ohjelmia. Esimerkiksi Puu-Suomi-ohjelman tilanne on siinä mielessä hyvä, että ohjelma on ammattilaisten käsissä. Ongelmana saattaa kuitenkin olla se, että ohjelman syntyvaiheen innovatiivisuus ja innostus ovat jääneet taka-alalle.

Alue, jolla tarvitaan uusia avauksia, on Venäjä-yhteistyö. Tällä alueella voisi esimerkiksi harkita verkostohanketta, jossa pyritään yhdistämään EU-alueella meneillään olevat yritysjärjestelyt ja Venäjän kiinnostus kumppanuuteen puualan yrittäjyyden kehittämiseksi.

Hankkeen taloudellinen järki on ilmeinen, koska EU-alueen yrityskumppaneilla on valmiit ja vakiintuneet asiakassuhteet, ja Venäjällä on tarjolla selvä kilpailuetu sekä raaka-aineessa että työkustannuksissa.

Tästä hankkeesta keskustellaan ja sitä valmistellaan jo, mistä erityisen kiitoksen voi kohdistaa IFB:lle (Investment in Finland Bureau). Alueiden kiinnostus on myös herännyt, mutta jälleen tarvittaisiin elinkeinoviranomaiselta valtuutus asiaan, jotta Puu-Suomi-ohjelman osaksi tai täydennykseksi syntyisi ammattimainen verkostohanke.

Odotukset Venäjän talouden kasvusta ovat positiiviset, ja kasvutilaa on valtavasti. ”Laaja itäraja” alueellisesti tiiviisti toimivine seutukuntineen voi tarjota ulkomaisille yrityksille erinomaisen mahdollisuuden tarkkailla Venäjän kehitystä. Se voi olla lähtökohtana suorille investoinneille Venäjälle, joihin voi innostaa myös Venäjän mahdollinen WTO-jäsenyys.

Puu-Suomi-ohjelman toimintamalli sopii hyvin myös monille muille alueille. Maaseutuelinkeinot ovat paljolti samantapaisessa tilanteessa kuin puuala oli vuosikymmen sitten, kun ohjelma käynnistettiin. Maaseudulla on kiitettävästi käynnistetty erilaisia kylä- ja seututason hankkeita, mutta verkostorakenne puuttuu edelleen. Se on useimmiten ”kaupallinen käsivarsi”, jolla tuotteet tai palvelut saadaan laajoille markkinoille.

Yritystason mallina kiistaton menestystarina on metallialan yhteistyöverkosto SEC ry, joka osoittaa, että yhteistyötä voi tehdä sellaisellakin alalla, jossa se ei vaikuta mahdolliselta. SEC-yritykset painottuvat alihankintateollisuuteen, jossa yhteistyön kulttuuria ei juuri ole ollut. Monet muistavat vaikkapa Wärtsilä Meriteollisuuden tarinan tai lukemattomat tapaukset, joissa tuotannollinen yhteistyö on jäänyt pelkäksi yritykseksi.

Verkostoista on jo kertynyt sen verran kokemusta ja näkemystä, että olisi perusteltua koota suomalainen verkosto-oppi tiiviimmin tutkimuksiksi, työkirjoiksi, opetusohjelmiksi ja työkaluiksi. Tarvittaisiin myös innovatiivinen verkostoyhteisö tai -yhdistys, joka uskaltaisi jakaa kokemukset ja näkemykset ja joka sitoutuisi käyttämään aikaa yhteiseen oppimiseen.

Yhdistyksen nimi on jo tiedossa. Yrittäjäjärjestön pitkäaikainen veteraani Jouko Lantto on puhunut tarpeesta perustaa Suomeen Schumpeter-yhdistys. Joseph Schumpeterille olisi vain kunniaksi, jos käytännön ja tutkimuksen edustajat toimisivat hänen nimissään yhdessä innovatiivisten verkostohankkeiden hyväksi.

Tuoreimmat osastosta