200207868 - Taloussanomat - Ilta-Sanomat

Yksityistämisen arvostelu ontuu pahasti

Julkaistu: 6.5.2002 16:25

Huhtikuussa julkistetussa Suomen kansallisessa terveydenhuoltohankkeessa sitouduttiin julkiseen sektoriin terveyspalveluiden tarjonnan turvaajana sekä palveluiden tuottajana. Onko luottamus yksityiseen sektoriin ja markkinoiden toiminnan hyödyllisyyteen heikentynyt? Onko markkinatalouden aika ohi?

Turhaa dramatiikkaa on syytä välttää. Monella sektorilla ei markkinoiden aikaa ole koskaan ollutkaan: koulutus, sosiaalipalvelut ja terveydenhoito ovat kuuluneet etupäässä julkiselle sektorille. Aloilla, joilla yritystoiminta on asteittain syrjäyttänyt julkisen hallinnon, on henkilöstön muutosvastarinta jarruttanut kehitystä. Niinpä esimerkiksi EU:n energiamarkkinoiden vapauttaminen on takellellut vuosia. Uutta keskustelussa on perusteluiden laajentuminen.

Markkinatalous kaikkia poliittisia liikkeitä yhdistävänä ideologiana ei enää ole yhtä lailla selvä asia kuin aikaisemmin.

Yksityistämiskritiikin tueksi on koottu esimerkkejä huonosti onnistuneista yksityistämisistä. Terveyspolitiikassa viitataan Yhdysvaltain suuriin terveysmenoihin ja liikennepolitiikassa Britannian rautateiden yksityistämiskokeiluun. Kotimaassa on viritelty keskustelua energiayhtiöiden kyvystä ylläpitää sähkönjakelun varmuutta. Markkinatalouskritiikin heikkouksia pitääkin etsiä juuri kriitikoiden esille ottamista ongelmista.

Amerikkalaiset käyttävät terveyteensä huomattavasti enemmän rahaa kuin eurooppalaiset. Tärkein syy siihen on elintasoero. Yhdysvaltain ostovoimakorjattu bruttokansantuote henkilöä kohden on liki puolet korkeampi kuin eurooppalaisten. Terveydenhoito on tyyppiesimerkki hyödykkeestä, jonka osuus kulutuksesta kasvaa vaurastumisen myötä. Vaatimattomissa oloissa ollaan tyytyväisiä perusterveydenhoitoon. Hyvinvoinnin kasvaessa terveyspalveluiden toivotaan ylläpitävän hyvää mieltä, nuorekasta ulkonäköä ja turvaa harvinaisia sairauksia vastaan.

Yhdysvalloissakin terveydenhuollon kustannukset ovat jo muutaman vuoden laskeneet, kun vakuutusjärjestelmässä on otettu käyttöön aiempaa tehokkaampi kustannuskontrolli. Yksityisestä tuotannosta luopumisesta ei olla edes keskusteltu.

Rautatieliikenteen uudistamista on pohdittu niin EU:ssa kuin Suomessakin. Brittien liikennekaaosta on kuitenkin turha käyttää valtiollisten monopolirautateiden puolustuksena. Britanniankaan rautateillä kaikki ei ole niin huonosti kuin kuvitellaan. Liikenneturvallisuus on itse asiassa parantunut: matkustajakilometreihin suhteutettuna junaonnettomuuksissa ei viime vuosina ole kuollut kuin murto-osa 1960- ja 70-luvuilla junaonnettomuuksissa menehtyneiden määrästä, ja kehitys parempaan on jatkunut viime vuosina.

Palvelutasossa on parantamisen varaa, mutta yksityistämisen jälkeenkin rautatieliikenne on jatkanut kasvuaan. Asiakkaita on siis tullut lisää. Tehokkaita ongelmien ratkaisuja voisi löytää säätelyn uudistamisella: Ehkä turvallisuudesta voitaisiin jopa tinkiä. Tai ratahallinnon voimavarat voitaisiin suunnata vilkkaasti liikennöidyille rataosuuksille haja-asutusalueiden sijaan.

Sähkömarkkinat ovat olleet puheenaihe sekä Suomessa että kansainvälisesti. Viime syksyn myrskytuhojen aikaan paheksuttiin sitä, että sähköyhtiöillä ei ollut tarpeeksi paljon korjaajia ja asentajia. Energiakeskustelussa on tuotu sähkön hinnan ohella voimakkaasti esiin huoltovarmuus. Saksasta ja Ranskasta Kaliforniaan on markkinoita pidetty liian epäluotettavina perushyödykkeen saannin turvaamisessa.

Energian tuotannossa ja jakelussa markkinoiden kiistattomat edut ovat jääneet syrjään. Sähkön hinta on markkinat vapauttaneissa Pohjoismaissa ja Britanniassa selvästi alempi kuin säädellyillä keskieurooppalaisilla markkinoilla.

Mitä jakelun ongelmiin tulee, on taas kerran syytä katsoa säätelyn eikä markkinoiden puutteisiin. Kalifornian sähkökriisi aiheutui hintasäännöstelyn ja energiainvestointeja rajoittaneen ympäristö- ja kaavoituslainsäädännön yhteisvaikutuksesta.

Suomessa valtion valvontaviranomainen on tehnyt päätöksiä, jotka vaikuttavat mahdollisuuksiin ylläpitää maaseudun sähköverkkoa. Sähkön siirto ja jakelu eivät saa – monopolikontrollin nimissä – olla liian tuottavaa toimintaa. Linjaus voi olla ainakin lyhyellä tähtäyksellä yhteiskunnan kokonaisedun mukainen, mutta luonnollisesti pienemmät katteet vaikuttavat ennen pitkää kannattamattomampaan sähkönsiirtoon.

Yksityistämiskritiikille ei löydy hyviä teoreettisia tai käytännön perusteluita. Pitkällä tähtäyksellä kehitys varmaankin kulkee kohti suurempaa luottamusta markkinoiden toimintaan.

Poliittisen ilmaston muutos voi kuitenkin tuoda mutkia tälle matkalle. Kannattaa panna merkille, että politiikka ei tässä tapauksessa noudata oikeisto–vasemmisto-jakoa: uusi markkinavastarinta on noussut samaan aikaan, kun puoluepolitiikan suunta on kääntynyt jyrkästi oikealle.

Kirjoittaja on Suomen Yrittäjien suunnittelupäällikkö.

Tuoreimmat osastosta