2002073 - Taloussanomat - Ilta-Sanomat

Taideharrastuksessapätee etäisyysperiaate

Julkaistu: 25.4.2002 11:13

Istun Guggenheimin museon baarissa Bilbaossa ja juon kulttuurijanooni tuhtia paikallista punaviiniä. Tunnen itseni yhteisöpummiksi. En uskalla edes ajatella, paljonko joutuisin viinilasillisestani maksamaan ilman EU:n viinitilalliselle maksamaa suoraa tulotukea.

Olen lentänyt 150 eurolla Espanjan pohjoisimpaan kolkkaan Bryssel Airlinesilla, jonka EU:n budjetilla elävä Belgian valtio on nostanut pystyyn Sabenan konkurssipesästä.

Olen päässyt museoon sisälle ilmaiseksi lehdistökortilla. Vaikka olisin maksanut 800 pesetan pääsylipun, olisin silti reilusti voiton puolella.

EU:n koheesiorahoihin tukehtuva Etelä-Euroopan rikkain teollisuusalue Baskimaa pulittaa jokaisesta museossa viettämästäni minuutista satojatuhansia euroja. Mitä vähemmän museossa on vierailijoita, sitä suurempi osuus museon käyttömaksuista hyödyntää juuri minua.

Netotakseni mahdollisimman paljon olen tullut museoon keskellä viikkoa aamupäivällä, jolloin 24 000 neliömetrin palatsi on lähes tyhjillään.

Keski-ikäisten kulttuuritanttojen ryhmä seuraa punaisen silkkihuivin kaulansa suojaksi käärinyttä miesopasta, joka on selvästi uransa huipun jo ohittanut taidemaalari.

Naiset pysähtyvät tuijottamaan monta metriä pitkää aaltomaista teräslevyä, jonka nimi on Käärme. Tilateos haastaa oppaan mukaan kaksintaisteluun painovoiman lait. Toivon, että levy voittaa taistelun eikä kaadu päällemme.

Koko sali muistuttaa käytöstä poistettua konepajaa, jossa ruostuneet rautapalkit ja metalliromun osat odottavat uusiokäyttöä.

Museossa on myös taideopiskelijoiden joukko, joka on tätien lisäksi toinen museoita hengissä pitävä voima. Nuoret istuvat lattialla kopioimassa tummanharmaasta metallilevystä tehtyä taulua, jonka keskellä on keltainen ympyrä. Oletan, että taulu esittää täysikuuta. Museossa on 20 kertaa enemmän vahtimestareita kuin vierailijoita.

Jokaisen tuhat kiloa painavan metallilohkareen vieressä seisoo parkkipirkolta näyttävä naisvahti, joka seuraa silmä tarkkana, minkä työn aion sulloa selässäni olevaan pikkureppuun. Pystyisin varastamaan salista ehkä yhden koirankakkaa muistuttavan ruosteisen rautamöykyn tunkemalla sen jätesäkkiin. Sen siirtämiseen tarvitsisin kuitenkin traktorin. Vanha massikka löytyy toki museon pysyvästä kokoelmasta, mutta traktorin renkaat ovat puhki.

Koska en ole jättänyt opintojani kesken taideteollisessa korkeakoulussa (enkä myöskään aloittanut niitä), en voi tässä jutussa kuvata modernismin aatelistoa edustavien taiteilijoiden sanoman piilosisältöä, heidän seksuaalisen identiteettinsä läsnäoloa tai selviytymistään materialismin tuhovoimalta.

Museon kirjakaupasta ostamani Guggenheim A:sta Z:hen -teoskaan ei auta taiteilijoiden tyylisuuntien arvioinnissa, koska opas kuvaa harmikseni Guggenheimin Sohon museota.

Eurooppa on pullollaan kulttuurimausoleumeja, jotka eivät kiinnosta juuri ketään. Normaali kadunmies ei uskalla pistäytyä modernin taiteen näyttelyyn, koska hän kuvittelee olevansa ainoa, joka ei ymmärrä taidetta.

Suomessa taidemuseot ovat eläkeläisten taideliikuntahalleja, jonne matkustavat vesijumppaan kyllästyneet vanhukset. Heitäkin kiinnostaa enemmän kulttuurikerhon sponsoroima puoli-ilmainen bussimatka kuin taide.

Taideharrastuksessa pätee EU:n pyhän subsidiariteetti-periaatteen vastaisesti etäisyysperiaate. Mitä kauempana taidenäyttely, teatteri tai musiikkisali sijaitsevat kotiseudulta, sitä enemmän sinne meno kiinnostaa.

Brysselissä olen käynyt viiden vuoden aikana vain kerran modernin taiteen museossa. Olisin vieraillut useammin, jos museo ei olisi kävelymatkan päässä.

Jos me keski-ikäiset naiset lopettaisimme taidemuseoissa käynnin, kaikki museorakennukset voitaisiin muuttaa salibandyareenoiksi. Espoo tosin aikoo tehdä päinvastoin muuttamalla Tapiolan WeeGee-talon taidemuseoksi. Salibandyn pelaajat ajetaan talosta ulos ensi vuonna.

Museon johtaja Markku Valkonen toivoo Helsingin Sanomien mukaan paikasta kaikkien espoolaisten, ei vain taidepiirien, yhteistä asiaa. Jos Valkosen toive toteutuu, kiitos kuuluu Nokialle. Kännykkäsäteily on pehmentänyt tuolloin otaniemeläisinsinöörien päät.

Tuoreimmat osastosta