200202909 - Taloussanomat - Ilta-Sanomat

Hyvät työttömyyskorvaukset vaikeuttavat talouden sopeutumista häiriöihin

Julkaistu: 24.4.2002 15:21

Ennen 1980-luvun alkupuolta Euroopan työttömyys oli keskimäärin alhaisempi kuin Yhdysvaltojen. Sen jälkeen tilanne on muuttunut päinvastaiseksi: työttömyys Yhdysvalloissa on ollut laskemaan päin, mutta Euroopassa se on noussut. Ekonomistit ovat pohtineet, mistä tällainen kehitys johtuu. Tällä hetkellä siihen voidaan jo antaa aika hyvin perusteltu vastaus.

Kyseessä on taloudellisten sokkien ja kannustinjärjestelmien välinen vuorovaikutus. Vaikka eurooppalaiset työmarkkinainstituutiot olivat monilta osin 1970-luvulle tultaessa jäykempiä kuin nykyään, työttömyys oli alhainen. Tämä johtui pitkälti siitä, että taloudellinen ympäristö oli suhteellisen vakaa. Tällaisissa olosuhteissa jäykät työmarkkinainstituutiot, kuten työehtosopimuslainsäädäntö, vakauttivat työllisyyttä eivätkä pienet taloudelliset häiriöt vaikuttaneet siihen.

1970-luvulla Euroopan taloudellinen kehitys muodostui epävakaammaksi. Öljyn voimakkaat hinnannousut vuosina 1973–74 ja 1979–80 merkitsivät suuria negatiivisia häiriöitä ja johtivat työttömyyden kasvuun. Myös valuuttakurssit muodostuivat epävakaisemmiksi Bretton Woods -järjestelmän hajottua. 1980-luvulla keskuspankit alkoivat tähdätä inflaation supistamiseen ja kiristivät rahapolitiikkaa.

Jäykät eurooppalaiset työmarkkinat johtivat työttömyyden kasvuun, jolla alkoi olla niin sanottu hysteresis-piirre: nousukautenakin työttömyys laski yllättävän vähän.

Jäykät työmarkkinat määriteltynä esimerkiksi antoisalla ja pitkään kestävällä työttömyyskorvausjärjestelmällä olivat, ja tietenkin ovat edelleen, hyviä työntekijöiden vakuutusjärjestelmän kannalta lyhyehköllä aikavälillä. Kun huonot ajat tulevat, ansiot pienenevät vain suhteellisen vähän Euroopassa verrattuna työttömyyskorvausjärjestelmän antiin Yhdysvalloissa.

Toisaalta kannustimet etsiä töitä pienenevät ja näin seurauksena on helpommin se, että talouteen kohdistuvat negatiiviset sokit johtavat pitkäaikaistyöttömyyteen. Se onkin pitkälti eurooppalainen ilmiö.

Pitkäaikaistyöttömyys on työnhakijoille hyvin ongelmallista. Pitkäaikaistyöttömyys merkitsee työnhakijan ammattitaidon heikkenemistä ja huonoa leimaa potentiaalisten työnantajien silmissä. Taloudellisen tilanteen parantuessa pitkäaikaistyöttömyydellä on taipumus vähentyä hitaammin kuin muulla työttömyydellä.

Liberaali työttömyyskorvausjärjestelmä on hyvä suojatessaan työntekijöitä lyhytaikaisesti taloudellisten sokkien aiheuttamilta ansioriskeiltä. Turbulentteina aikoina tällainen korvausjärjestelmä on ongelmallinen, sillä se vaikeuttaa talouden sopeutumista häiriöihin ja näin se johtaa helposti pitkäaikaistyöttömyyteen, jota on vaikea poistaa.

Kun tulevaisuudessa mietitään reformeja, joilla eurooppalaiset kansantaloudet saataisiin joustavammiksi, tämä näkökohta on hyvä pitää mielessä. Työmarkkinavirrat kohtaavat toisensa paremmin eli vertausta käyttäen: järvien pinnat säilyvät helpommin samalla tasolla, jos järviä yhdistävät joet toimivat eivätkä ole eri syistä johtuen tukossa. Valitettavasti kotimaisessa keskustelussa tämäkin selkeä tosiasia usein unohtuu.

Kirjoittaja on Helsingin yliopiston kansantaloustieteen professori.

Tuoreimmat osastosta