Kaksi yritystä, monta opetusta

Julkaistu:

Kolme mainosmiestä, neljä arkkitehtia ja kaksi menestyksekästä yritystä. Mainostoimistoa ei alkuperäisessä muodossaan enää ole, arkkitehtitoimisto on kahdeksan vuotta vanha. Tämän tarinan sankareita ovat vielä mainosmiehet.
Tämä juttu kannattaa lukea, jos uskoo oppivansa toisten virheistä tai edes menestyksestä. Juttu kertoo vuonna 1980 perustetusta trendikkäästä mainostoimistosta, Asanti Konttinen Torklerista, ja vuonna 1994 aloittaneesta – niin ikään trendikkäästä – arkkitehtitoimistosta, Arkkitehtityöhuone Artto Palo Rossi Tikasta.

Mainosmiehet dominoivat tätä tarinaa, koska heidän perustamansa yritys on heidän johtamanaan ehtinyt elinkaarensa loppuun. Aika suosii mainosmiehiä myös toisesta syystä: ikävistä asioista voi yleensä puhua vasta sitten, kun niistä on kulunut riittävästi aikaa.

Arkkitehdit osoittavat, kuinka vähän ihmiset ja yritykset ovat muuttuneet 20 vuodessa. 1980-luvun mainos- ja 2000-luvun arkkitehtitoimistosta löytyy yllättävän paljon yhteisiä piirteitä. Siksi on mahdollista, ettei yrittäjänkään tarvitse tehdä kaikkia virheitä itse.

Aloitetaan kitkasta ja mainosmiehistä.

– Paras tulos syntyy, kun erilaiset ihmiset tekevät töitä yhdessä. Vain sitä kautta luodaan jotain uutta. Me osasimme riidellä hyvin, kiteyttää Klaus Asanti.

Asanti perusti AKT:n vuonna 1980 yhdessä Hannu Konttisen ja Kari Torklerin kanssa. Asanti oli toimitusjohtaja, Konttinen ja Torkler johtivat luovaa suunnittelua. Kukin heistä omisti yrityksestä kolmanneksen.

Kitkageneraattorin tarpeellisuudesta Konttinen ja Torkler ovat ehdottomasti samaa mieltä kuin Asanti. Helpoksi omistajien erilaisuus ei kuitenkaan arkea tehnyt.

Johtotroikka teetti itsestään luonneanalyysin konsulttiyhtiö MPS:llä. Analyysin mukaan Asanti oli nopea etenijä, uuden etsijä, jolla oli taipumusta töksäyttelyyn ja muiden jyräämiseen. Torkler osoittautui kotoiseksi filosofiksi, joka pohti kaikkea perusteellisesti. Konttisesta paljastui tuottamisen vimma, joka saattoi paisua aina paatokseen saakka.

– Aina kun sukset menivät ristiin, luin luonneraportin tulokset. Se selvitti päätä ja lohdutti – opetti ymmärtämään ja kestämään erilaisuutta, Konttinen kertoo.

Asanti on samaa mieltä:

– Kyllä luonnearvioista oli hyötyä. Kaikki tiesivät, että minä olen töksäyttäjä ja osasivat niitä töksäytyksiä odottaa.

Lopulta kumppanit riitelivät siitä, mistä yrittäjät yleensä eli rahasta ja ajankäytöstä. Osa ongelmista liittyi kasvuun ja siihen, ettei yhteisiä tavoitteita ollut mietitty kovin tarkasti eikä kovin pitkälle tulevaisuuteen.

Todeksi tuli myös vanha hokema: taloudelliset ongelmat pakottavat muutkin pulmat pintaan.

Silti yksikään mainostoimiston perustajista ei kadu yhteiseen hankkeeseen ryhtymistä eikä usko, että olisi yksin tai muiden kumppaneiden kanssa päässyt parempaan lopputulokseen.

– Kolme osakasta oli hyvä määrä – enemmänkin olisi voinut olla, muttei vähempää. Jos kaksi joutuu pattitilanteeseen, sen ratkaiseminen on vaikeaa, Torkler sanoo.

Asanti on samaa mieltä:

– Tasapuolisuus pakottaa keskustelemaan. On henkisesti huono vaihtoehto, jos yhdellä on mahdollisuus jyrätä.

Arkkitehti Teemu Palo pelkistää kumppanuuden edun: neljä silmäparia näkee enemmän ja tarkemmin kuin yksi.

Arkkitehditkin omistavat yrityksensä tasaosuuksin. Arkkitehtityöhuone Artto Palo Rossi Tikan vetovastuu kiertää osakkaalta toiselle.

Neljän vetäjän johto vaikuttaa Palon mukaan olennaisesti myös työtapoihin. Yhden oikean näkemyksen sijasta tarjolla on neljä kilpailevaa vaihtoehtoa.

– Hyvä arkkitehti kehittää näistä viidennen vaihtoehdon, joka voi olla neljää ehdotusta parempi. Työtavan ero yhden arkkitehdin vetämiin toimistoihin on huikea.

Palon mielestä tasa-arvoiset yhtiökumppanit tuovat toimistoon myös tervettä kilpailua. Tasa-arvo ei ole kuitenkaan johtanut suunnittelussa pattitilanteisiin. Yhteinen näkemys on tähän mennessä löytynyt:

– Yksimielisyys löytyy viimeistään sunnuntain ja maanantain välisenä yönä.

Arkkitehtitoimistollakin on kokemusta erilaisuuden haasteista. Toimiston alkuperäisistä perustajista on matkan varrelle jäänyt yksi. Kyse oli pitkälti luonne-eroista:

– Työtapamme on hyvin joustava. Suunnitelmat muuttuvat jatkuvasti ja voivat mennä kokonaan uusiksi vielä kalkkiviivoilla. Kaikkien pinna ei tällaista kestä, Palo selittää.

Mainosmiehet tarttuivat yritystä perustaessaan markkinoiden imuun eivätkä malttaneet kovin pitkälle miettiä yhteisiä tavoitteita tai keinoja niiden saavuttamiseksi.

Kolmikon yhteinen työnantaja oli mainostoimisto Anderson & Lembke, joka oli tuonut Suomeen analyyttisen yritysten välisen mainonnan. Tällaisen mainonnan kysyntä kasvoi nopeasti. Toimistolla alkoi olla enemmän asiakkaita kuin se saattoi palvella, ja hinnoittelu oli sen mukaista.

Irtautumista helpotti se, että Konttinen ja Torkler olivat jo kokeneita, tunnettuja ja palkittuja mainonnan tekijöitä.

– Ei sitä missiota niin hirveän tarkasti funtsittu. Oli tarkoitus olla hyvä mainostoimisto, tehdä mainontaa vähän paremmin kuin A&L, Konttinen muistaa.

Selkeimmät taloudelliset ja kasvutavoitteet oli ekonomi Asantilla:

– Päämääränä oli mennä viidessä vuodessa A&L:n ohi myyntikatteessa – niin kuin sitten mentiinkin.

Arkkitehdit toistavat samaa kuviota. Tilaisuus houkutteli aloittamaan, eteenpäin ajaa ammatillinen kunnianhimo.

Toimisto perustettiin, kun arkkitehdit voittivat erään kaupunginosan suunnittelua koskevan kilpailun Tanskassa. Kilpailuvoitto toi paljon hyvin palkattua työtä ja elätti toimistoa vaikeat 1990-luvun vuodet. Työtä riittää vielä pitkään, sillä kaupunginosan rakennustyöt valmistuvat vasta parinkymmenen vuoden kuluttua.

Arkkitehtityöhuone on menestynyt myös suomalaisissa kilpailuissa. Toimisto on suunnitellut esimerkiksi Lahden musiikkitalon, tuorein kilpailuvoitto on VR:n hotelli, jota rakennetaan Helsingin rautatieaseman viereen.

– Tavallaan tähän ajauduttiin. Ei meillä ollut mitään edeltä käsin päätettyä tavoitetta ryhtyä yrittäjiksi.

Yhteistä kummallekin ryhmälle on yhteinen historia. Arkkitehtien yhteinen menneisyys ulottuu vuoteen 1982 ja kurssikaveruuteen Helsingin teknillisessä korkeakoulussa sekä moniin yhteisiin projekteihin.

Myös Asanti ja Torkler olivat tunteneet toisensa monta vuotta ennen yhteisen yritysten perustamista.

– Harkitsisin pitkään ennen kuin perustaisin yritystä sellaisen ihmisen kanssa, jonka kanssa ei ole yhteistä duunitaustaa. Eikä yhteisistä arvoistakaan ole haittaa, onhan yrittäminen vähän samanlaista kuin avioliitossa eläminen. Yhtiökumppanuus voi tästä huolimatta tuoda ihmisestä esiin kokonaan uusia puolia, Torkler pohtii.

Kaveruuden varassa ei liiketoiminnassa pitkälle pötkitä. Yhtiökumppanuus voi perustua vain ammattitaitoon. Tästä ovat yksimielisiä sekä arkkitehdit että mainosmiehet.

Alkuaikojen huuma uudessa yrityksessä on helppo rinnastaa tuoreeseen liittoon. Konkarit muistelevat alun lentoa kaihoisasti:

– Ensimmäiset viisi vuotta oli sellainen hei me lennetään -fiilis. Meillä oli tosi hyvä henki. Tehtiin helvetisti töitä, oli helvetin hauskaa. Lauantaisin Klasu lähetti laskut ja me muut tulimme tekemään ylitöitä. Kuultiin samalla riittivätkö rahat palkkojen maksuun, muistelee Konttinen.

– Alussa on pakko tehdä paljon töitä kahdesta syystä. Pitää varmistella, että kaikki menee hyvin. Ja pitää näyttää, että osaa.

Arkkitehdit näyttävät elävän tätä vaihetta vieläkin. Palon mukaan henki on hyvä ja ammatillinen kunnianhimo vireä. Uusin tiloihin toimisto muutti Helsingissä muutama viikko sitten.

Hyvälle arkkitehdille ei Palon mukaan makseta sen enempää kuin huonollekaan, mutta toimistolla menee taloudellisesti vähintään kohtuullisesti. Toimiston etu on alusta pitäen opittu ja alalle ominainen joustavuus.

– Emme ole sellaisessa asemassa, että voisimme valita työmme. Enemminkin toimisto joustaa nopeasti työtilanteen mukaan. Jos emme olisi saaneet VR:n työtä, olisimme voineet joutua vähentämään työvoimaa. Työntekijät varautuvat tähän jo töihin tullessaan. Monilla on vireillä myös omia projektejaan. Nykyisin Arkkitehtityöhuoneella työskentelee Helsingissä 13 ja Kööpenhaminassa kahdeksan ihmistä.

Toimialan opettama joustavuus saattaa olla avu kasvun hallinnassa. Silti nopea kasvu olisi arkkitehdeillekin melkoinen haaste. Kun toimisto kasvaa, perustajat eivät enää pysty yksin hallitsemaan kokonaisuutta ja johtamaan suunnittelua. Tarvitaan väliportaan pomoja.

– Tavallaan paisuminen pelottaa, muttei toimiston suuruus tai pienuus ole arvo sinänsä. Olemme kaavailleet, että jokainen osakas pystyy pyörittämään 10–15 hengen ryhmää. Kasvu isommaksi edellyttäisi jo rakenteellisia muutoksia.

AKT:n lentävää lähtöä seurasi nopea kasvu. Yrityksen pyörittämisen vaikeuskerroin kasvoi ja kasvu pääsi iskemään ensimmäiset vakavat säröt perustajien kimppaan.

– Alkua seurasi tylsempi vaihe. Tuli kasvua ja tuli kipuja. Kasvun vuoksi rekrytoitiin ihmisiä, jotka eivät olleet edes sinnepäin. Toisaalta itsetietoisuutemme torjui ihmisiä, eivätkä kaverit aina halunneetkaan meille töihin. Tuli uusia kilpailijoitakin, esimerkiksi Hasan ja Konsepti. Tuli myös rönsyjä, tehtiin suoramainontaa, vähän markkinatutkimustakin. Niiden hallinta ei ollut helppoa, Konttinen kertoo.

– Meidän kolmen keskustelun laatu heikkeni. Juonittelu ja lobbaus astuivat mukaan kuvioihin. Tuli paljon tilanteita, joissa oli kaksi vastaan yksi -tilanne.

Konttinen vierasti kasvua myös henkilökohtaisista syistä:

– Minua ei kasvu oikeastaan kiinnostanut, olen enemmän käsityöläinen. Sellainen 16 ihmisen toimisto olisi varmaan sopinut minulle parhaiten.

Rintamalinjat piirtyvät selvinä yhä: Konttinen suhtautui kasvuun nihkeästi, Asanti haki sitä aktiivisesti ja Torklerin näkemys oli jotain siltä väliltä.

Ensin Asanti:

– Kun asiakkaita tuli, lisää väkeä oli pakko palkata. Kinaa tuli juuri tästä, että palkataanko joku vai ei. Luovilla ihmisillä – jopa osakkailla – oli vaikeuksia ymmärtää, että joskus asiakas kannattaa ottaa ja hoitaa, vaikka tarjottu työ ei niin kauhean mielenkiintoinen olisikaan. Pitää arvioida päätöksen vaikutukset. Ehkä jotkut ajattelivat, että uhrasin laadun taloudellisen hyödyn vuoksi.

Ja sitten Torkler:

– Klasu näkee yleensä enemmän mahdollisuuksia kuin uhkia. Mutta pienenä pysymisestä olisi siitäkin seurannut omat ongelmansa. Kasvusta voi seurata vaurastumista ja siitä se dilemma syntyykin.

– Kasvua seurasi kansainvälistyminen ja kulutustavarat tulivat mukaan. Klasu olisi varmaan halunnut, että me olisimme Hannun kanssa käyttäneet enemmän aikaa uusien bisnesten kehittämiseen. Meidän mielestämme ne veivät aikaa työstä, jonka osasimme parhaiten.

AKT kansainvälistyi yrityskaupan kautta. Vuonna 1987 perustajat päättivät yksimielisesti myydä viidenneksen yrityksestä amerikkalaiselle mainostoimistojätille BBDO:lle. Sen jälkeen perustettiin johtoryhmä ja keskustelijoiden piiri laajeni kuuteen, kahdeksaan henkilöön. Toimistoon otettiin kaksi varatoimitusjohtajaa. Ajatuksena oli, että heistä kasvaisi ainakin yksi toimitusjohtaja. Hankalaksi heidän asemansa teki se, että todellinen valta pysyi perustajilla.

– Laajennettu johtoryhmä oli näennäisdemokratiaa. Me kolme sovimme asioista aina etukäteen. Näin on suuremmissakin yrityksissä. Todellinen valta on aina muutaman harvan käsissä, Konttinen sanoo.

Saavuttamisen dilemman oireita alkoi näkyä perustajissa.

– Voimaa häipyy, kun päästään tavoitteeseen. Tulee kysymys: tätäkö tämä oli? Yritysten elinkaaret näyttävät tämän vuoksi samanlaisilta kuin tuotteiden. Tämä näkyy muissakin kuin meidän yrityksessämme, Torkler pohtii.

Konttinen tunnistaa saman ilmiön:

– Jenkit tulivat mukaan minun kannaltani todella hyvään aikaan. Tein viiden vuoden sopimuksen, mutta kiinnostus alkoi hieman heiketä. Oli tullut jo näytettyä, mihin pystyy. Käännepiste osui yhteen kesäretkeen. Takana oli tosi raskas työrupeama. Sovittiin, että kaikki vuorotellen kertovat tuntemuksistaan. Minua alkoi uupumuksen valitus kyllästyttää. Vedin johtajan puheenvuoron, jossa selitin kaiken parhain päin. Suoraan sanoen kusetin porukkaa.

– Aloin yhä useammin kysellä, onko tämä minun maailmaani, mutta oli siinä mukana työuupumustakin. Olin tullut roolihahmoksi. Vaikka aamulla kuinka otti päähän, naama piti vääntää iloiseksi, kun työpaikan oven avasi. Oma persoona kutistuu, kun päällä on roolihahmo.

Konttinen lähti sapattivapaalle eikä palannut.

– Pelkkä ajatuskin paluusta toimistoon tuntui naurettavalta, kun kotiuduin keskellä lamaa. AKT:tä saneerattiin. Myin omasta osuudestani loput markalla. Olen usein sanonut että olen maksanut vapaudesta enemmän kuin kukaan tässä maassa.

Konttisen mukaan luopuminen oli vaikeaa kuitenkin vain moraalin ja ystävien vuoksi:

– Asetelmahan oli vähän sellainen, että yksi lähtee ja jättää muut pulaan. Minulla oli toimistossa hyviä ystäviä, joiden kanssa olin raatanut. Monet olivat tavallaan nalkissa alalla. Konttisen päätös jakoi ja jakaa edelleen yhtiökumppaneiden mielipiteet.

– Asioita voi ratkaista monella tavalla. Ongelmia voi paeta tai ne voi selvittää. Hannu valitsi näistä toisen, Asanti paukauttaa.

– Minun mielestäni Hannun sapatti ei ollut ongelma. Olisi ollut paljon suurempi ongelma, jos Hannu ei olisi lähtenyt. Hän oli henkisesti niin kypsä, sanoo Torkler.

Olosuhteet olivat kääntyneet AKT:tä vastaan nopeasti ja rajusti. Lama iski voimakkaimmin juuri yritysten väliseen mainontaan, ja valtaosa AKT:n töistä hävisi.

– Toimistoa oli pakko saneerata, mutta reagoimme liian hitaasti. Meillä oli erilaisia näkemyksiä siitä, miten asia olisi pitänyt hoitaa. Saneeraus kesti noin vuoden. Suoramainonnan tekeminen lopetettiin ja väki väheni rajusti. Operatiivinen tulos putosi tappiolle kuitenkin vain kerran, kun erään asiakkaan mediavelat jäivät meidän maksettavaksemme, Asanti kertoo.

Uuden startin aika oli vuonna1991.

– Se oli melkoista asiakkaiden hakemista. Hannu Lindellistä tuli toimitusjohtaja ja minusta hallituksen puheenjohtaja. Sen jälkeen tein töitä pari vuotta kolme päivää viikossa. Lähtöpäätöstä pohdin pitkään.Taloudellisesti se oli tyhmä ratkaisu: tein lyhyttä työviikkoa ja taloudelliset edut olivat hyvät. Olisi kuitenkin ollut epäreilua jatkaa, kun motivaationi ei ollut täydellinen.

Asanti myi viimeiset AKT:n osakkeensa vuonna 1995, jolloin toimistosta tuli BBDO Helsinki. Samoihin aikoihin yhtiöstä irtautui myös Torkler.

– Hannun lähtö sapatille oli herättänyt minutkin. Taustalla oli se, että oli varaa pitää sapatti. Lähdin sapatille toukokuussa 1995 ja palasin hetkeksi syyskuussa 1996. Tuli sellainen olo, että tämän on jo nähnyt. Se oli hampaat irvessä asiakkaiden hankkimista. Ja palattua sietokynnys oli matalalla sekä asiakkaiden että työkavereiden ja duunipaineiden suhteen.

Asanti, Konttinen ja Torkler eivät kuitenkaan kadu yrityksen perustamista. Miksi katuisivatkaan? Käteen jäi vaurautta, joka mahdollistaa mielekkään jäähdyttelyn työelämästä. Heillä on vapaus pitää lomaa ja tehdä töitä niin kuin itse haluavat. Hieman paradoksaalista on, että ryhmän voimaa korostavilla konkareilla on nyt kaikilla omat yhden miehen yrityksensä.

Arkkitehdin pitkän ajan tavoite on yllättävän samankaltainen kuin mainosmiesten.

– Sitä toivoo, että jaksaisi arkkitehtina eläkeikään asti ja sen ohikin. Useimmat arkkitehdit uupuvat paljon aikaisemmin, Palo haaveilee.

Kommentit

    Näytä lisää

    Näitä luetaan!
    • Juuri nyt
    • Päivä
    • Viikko
    1. 1

      Käteinen raha loppumassa Ilomantsissa – pitäjän ainoassa pankki­automaatissa aivan käsittämätön tukos

    2. 2

      Suomessa on jo 900 000 lämpöpumppua – näitä pumppuja ostettiin eniten

    3. 3

      Asiantuntijoilta arvio synkästä väestöennusteesta: Näin paljon eläkemaksut nousevat

    4. 4

      Kiistelty yhdysvaltalaisfirma myy ikäihmisille nuorta verta suoneen – väittää nuoruudenlähteeksi

    5. 5

      HS-mielipide: Pikavipit syöksivät nuoren miehen syvemmälle huumehelvettiin – isä syyttää firmoja moraalittomasta rahanjaosta

    6. 6

      Kaivosteollisuus uskoo kaivosveron tulevan – ”Olisi hyvä, että olisi ensin jotain verotettavaa”

    7. 7

      Junatyöntekijä tuskastui: ansaitsee 15 vuoden työkokemuksella 2 000 euron palkan – ”1980-luvulla tämä oli vielä arvostettua matkatyötä”

    8. 8

      Tutkijan mukaan hyvinvointivaltio jarruttaa naisia – Perheen ja uran yhdistävä Annica hämmästyi: ”Tämä on todella hyvä diili”

    9. 9

      Taas tyly arvio kolmekymppisten tulevaisuudesta: ”Mitään jättiperintöjä ei ole tulossa”

    10. 10

      Kotipizza-kauppa toteutumassa: Orkla sai kasaan vaaditut osakkeet

    11. Näytä lisää
    1. 1

      Junatyöntekijä tuskastui: ansaitsee 15 vuoden työkokemuksella 2 000 euron palkan – ”1980-luvulla tämä oli vielä arvostettua matkatyötä”

    2. 2

      Taas tyly arvio kolmekymppisten tulevaisuudesta: ”Mitään jättiperintöjä ei ole tulossa”

    3. 3

      Asiantuntijoilta arvio synkästä väestöennusteesta: Näin paljon eläkemaksut nousevat

    4. 4

      Käteinen raha loppumassa Ilomantsissa – pitäjän ainoassa pankki­automaatissa aivan käsittämätön tukos

    5. 5

      Suomessa on jo 900 000 lämpöpumppua – näitä pumppuja ostettiin eniten

    6. 6

      HS-mielipide: Pikavipit syöksivät nuoren miehen syvemmälle huumehelvettiin – isä syyttää firmoja moraalittomasta rahanjaosta

    7. 7

      Miksi naiset eivät etene uralla? Tutkija pitää hyvinvointivaltiota suurimpana ongelmana

    8. 8

      Konkurssiin menneet BR-lelut ja Toys R’Us aloittavat tyhjennysmyynnin Suomessa – nämä myymälät ovat vielä auki

    9. 9

      Kansainväliseltä valuuttarahastolta tyly arvio: Suomen vienti onnahtelee, luotonanto kiristyy

    10. 10

      Tutkijan mukaan hyvinvointivaltio jarruttaa naisia – Perheen ja uran yhdistävä Annica hämmästyi: ”Tämä on todella hyvä diili”

    11. Näytä lisää
    1. 1

      Kommentti: Katso kuulutko häviäjien ikäryhmään – karu havainto kolmekymppisten tienaamisesta

    2. 2

      Kaarinalla, 40, on Suomen yleisin palkka: kertoo, mihin 2 600 euroa riittää – ”Se jatkuva miettiminen saa minut varpailleni”

    3. 3

      Suomalaisten sähkölaskut kallistuivat rajusti yhdessä vuodessa – tuusulalainen Jukka turvautui omiin konsteihin: ”Minulla ei hinta nouse!”

    4. 4

      ”Järkkykorkeat” vuokrat saivat yrittäjän sulkemaan liikkeen – Katso, tästä kuinka kallis Helsinki on kauppiaalle

    5. 5

      Tämä mies tuntee huonot pomot, koska oli itse sellainen: ”20 prosenttia johtajista pitäisi potkia heti pois”

    6. 6

      Onko 2 600 euroa kuukaudessa ylellisyyttä? Näin lukijat kommentoivat: ”On päiviä jolloin elän pelkällä kahvilla ja leivällä”

    7. 7

      Oletko matala-, keski- vai korkeatuloinen? Yksi kuva näyttää miten tienaat ikäluokkaasi verrattuna

    8. 8

      Junatyöntekijä tuskastui: ansaitsee 15 vuoden työkokemuksella 2 000 euron palkan – ”1980-luvulla tämä oli vielä arvostettua matkatyötä”

    9. 9

      Myös OP alkaa periä maksuja ahkerilta käteisnostajilta

    10. 10

      Kaj, 66, nostaa täyttä eläkettä – ja tekee bisnestä liki puoli miljoonaa vuodessa

    11. Näytä lisää