200209763 - Taloussanomat - Ilta-Sanomat

Alsacen toisinajattelija

Julkaistu: 21.3.2002 14:54

Teen viiniä, jota voi nauttia lounas- tai illallispöydässä. Modernissa ruuanlaitossa ei peitetä makuja. En usko voimaan sen enempää viininteossa kuin taiteessa tai ihmissuhteissa, omintakeinen viinimies André Ostertag miettii.

Ostertagin viinit ovat intensiivisiä ja mineraalisia. Nuorina ne pyöristyvät ruuan kanssa, mutta kehittyvät pullossa vuosia. 90-luvun lopulla Ostertag muutti tarhansa luonnonmukaisiksi, muttei puhu luomuviineistä pullojensa etiketeissä.

– Biodynaamisuus ei ole helppoa eikä rationaalista. Myös luomuviinit voivat olla huonoja. Toivon, ettei viineistäni kiinnostuta muodikkaan luomun takia. Näen eron viinitarhoissa, mutta en tunnista sitä viinissä.

Viinintekijä tietää eron tarhoissa kasvavista rypäleistä. Ostertag opiskeli enologiksi Burgundissa ja soveltaa sen oppeja Alsacessa. Hän suosii tarhoja, joissa kasvaa sopusuhteessa eri ikäisiä köynnöksiä ja kypsyttää pinot-viininsä tammitynnyreissä.

– Alsacessa ollaan mieluummin perinteikkäitä kuin edistyksellisiä. Ranskan ja Saksan välisten taistelujen seurauksena perinteistä haetaan turvaa. Ihmisten on vaikea ymmärtää minun tapojani.

Kaksi kolmasosaa Ostertagin tuotannosta menee vientiin. Helsingissä hänen viinejään löytyy ilahduttavan runsaasti eturivin ruokaravintoloissa, vaan ei vähittäismyynnissä. Kaikki rypäleet poimitaan omista tarhoista, ja vuosituotanto jää 80 000 pulloon. Ajatus tuotannon kasvattamisesta kauhistuttaa viinintekijää.

– Se tuhoaisi koko organisaation. Olen taiteilija, en liikemies. Meillä on oma elämäntapamme: yhtä hyvin voisin olla kokki, taidemaalari tai kirjailija. Jos keskittyisin pelkkään myyntiin, en koskaan ehtisi viinitarhoihini. Maanviljelyksessä syntyy syvä suhde maahan. Nykymaailmassa on paljon sairauksia. Tunnen itseni terveeksi ja iloiseksi ollessani päivittäin kasvien keskellä.

Monen Alsacen viinisuvun historia ulottuu vuosisatojen taakse. Ostertag muodostaa tässäkin poikkeuksen: hänen isänsä perusti viinitalon vuonna 1966. Neljän hengen yrityksessä sisar vastaa toimistosta, taiteilijavaimo etiketeistä.

– Haluan tehdä puhtaita viinejä. Olen vapaa ajattelija. Tahdon olla luova enkä halua, että näkemyksiäni kahlehditaan.

Mahdollisuuksien mukaan Ostertag antaa viiniensä käydä villihiivoilla. Jos viljeltyjä hiivakantoja tarvitaan, hän hakee monimuotoisuutta useista hiivakannoista. Hän kavahtaa keskikesän "vihreää sadonkorjuuta", jolloin satoa pienennetään poimimalla osa rypäleistä pois.

– Haen oikeaa tasapainoa jo kasvukauden alusta köynnöksiä leikkaamalla. Alussa on tehty jotain väärin, jos vihreää sadonkorjuuta tarvitaan. Silloin kasvi ei elä harmoniassa. Tavoitteeni on alusta lähtien pieni määrä rypäleitä köynnöstä kohti.

Tuoreimmat osastosta