200204068 - Taloussanomat - Ilta-Sanomat

Ruotsi hyvä, opettaja huono

Julkaistu: 21.2.2002 9:39

Nyky-yhteiskunnassa pitää koko ajan ottaa kantaa, olla puolesta tai vastaan. Mielipiteettömiä ihmisiä ei pidetä minään. Kyllä tai ei ydinvoimalle, homoliitoille, pakkoruotsille, Natolle, naispappeudelle, ihmiskloonaukselle, geenimanipulaatiolle, makasiineille, makkaratalolle, kuntaliitoksille...

Minäkin olen pää punaisena miettinyt näitä asioita. Osasta olen päässyt itseni kanssa yksimielisyyteen, kaikista en. Mutta yhdestä asiasta olen absoluuttisen varma: kannatan pakkoruotsia. Hiihtoloma Ruotsissa sai minut lopullisesti päättämään kantani, ja se on ehdoton. Kyllä meidän pitää osata ruotsia.

Tätä mieltä olen kuitenkin ollut vasta muutaman päivän. Sitä ennen olin kiikun kaakun, puolesta ja vastaan. Mukana oli liikaa muistoja ja tunteita.

Omista kouluajoista on nimittäin jäänyt karmeita muistoja pakkoruotsista. Silloinkaan syy ei oikeastaan ollut ruotsin, vaan opettajan. Jos opettaja olisi ollut toisenlainen, olisin varmaan jo aiemmin suhtautunut ruotsin kieleen positiivisemmin.

Mutta se kirottu opettaja pilasi kaiken. Hän oli minusta kamala, lässyttävä ja liian pullea nainen. Kaikki ruotsintunnit vain kauhistelin hänen olemustaan, eikä kielestä jäänyt mieleen mitään. Opettajan jalkapöydät olivat erityisen pyöreät ja pehmeät. Hän käytti sellaisia remmikenkiä, joiden remmit kaivautuivat syvälle pulleaan jalkapöytään. Muutenkin hän oli mielestäni ylinaisellinen röyhelöpuseroineen ja jakkupukuineen.

Kaiken lisäksi opettaja oli mielestäni puolueellinen. Kävin koulua pienellä paikkakunnalla, jossa lehtorit olivat kaupungin kermaa, samassa sarjassa kuin pankinjohtajat, lääkärit ja muut akateemiset ihmeet. Opettaja kuului kaupungin yläluokan kanssa samoihin yhdistyksiin ja lähetti hienojen perheiden lasten mukana lippuja ja lappuja yhdistysystävilleen. Minusta se oli väärin ja sai lapset eriarvoiseen asemaan. Väitän, että sosiaalinen status vaikutti numeroihin. Ei se varmaan oikeasti vaikuttanut, mutta todisteita ei ole, vain mielikuvia.

Opi siinä sitten ruotsia, kun lietsoin itseni sellaiseen kaunaan parempiosaisia kohtaan. Tunsin koulun jälkeen sellaista ruotsialemmuutta, etten pitkään aikaan suostunut edes menemään rakkaaseen naapurimaahan.

Tilanne alkoi helpottaa vasta vuosien kuluttua. Yhteisen hiihtoharrastuksen vuoksi sain uusia, ihania suomenruotsalaisia ystäviä. He olivat aivan eri maata kuin pullea savolainen ruotsinopettajani.

Hiljalleen suhtautumiseni ruotsin kieleen ja samalla Ruotsiin muuttui, ja yhtäkkiä muutuin ruotsalaismieliseksi. Minusta Ruotsissa on niin paljon mukavia asioita, että kielikin alkoi kiinnostaa. Ja minua alettiin kohdella Ruotsissa ihan ihmisenä eikä kurjana, huonosti ruotsia puhuvana toisen luokan kansalaisena.

Nyt olen erittäin tyytyväinen koko ajan paranevan ruotsinkielentaitoni kanssa. Ruotsissa on paljon hyvää, ja niihin vähän huonompiin asioihin, kuten huonolaatuiseen makkaraan ja olueen sekä loputtomiin kieltoihin ja varoituksiin, pystyn suhtautumaan ymmärtäväisesti: nehän johtuvat sosiaalidemokraateista.

Tuoreimmat osastosta