200208150 - Taloussanomat - Ilta-Sanomat

Käytettävyydestätuli kauppatavaraa

Käyttäjäystävällisyys oli pitkään lähinnä korkeakoulujen kiinnostuksen kohteena. Nyt käytettävyydestäon tullut markkinointivaltti ja alaan erikoistuneille yrityksille on kysyntää

19.2.2002 12:49

Sähkölasku josta ei saa mitään selvää, ovet joista ei tiedä työntääkö vai vetää, asiakaspalvelut, joissa ei tiedä mihin jonoon pitäisi mennä, hissit joista ei tiedä mikä tulee ensimmäisenä. Päivittäin vastaan tulevia asioita, jotka ottavat päähän, mutta joita pidetään normaaleina.

– Ihmiset ovat tottuneet sietämään huonoutta, selittää Tomi Hakari.

Hakaria on pienestä pitäen ihmetyttänyt se, miksi tehdään niin kummallisia tuotteita. Hän opiskeli ensin diplomi-insinööriksi ja meni sitten Taideteolliseen korkeakouluun opiskelemaan käyttäjäystävällistä suunnittelua. Lokakuusta alkaen Hakari on pyörittänyt pientä firmaa, Userfirst Designia, joka myy yrityksille käytettävyyden suunnittelua.

Vaikka käyttäjän kannalta kammottavia asioita löytyy kaikkialta, käytettävyys on totuttu liittämään digitaalisiin tuotteisiin, kuten verkkosivuihin ja kännykkäpalveluihin. Niiden käytettävyystestaukselle on myös eniten kysyntää ja niihin liittyvää suunnittelua Hakarikin on tähän asti enimmäkseen tehnyt.

– Palvelun pitää myydä itsensä joka kerta uudestaan toisin kuin tavaran; siksi käytettävyydestä on tullut niin tärkeää, Hakari miettii.

Kun esimerkiksi televisio on saatu myytyä asiakkaalle, lojaalisuudella tuotetta kohtaan ei ole suurta merkitystä. Televisiota ei nimittäin vaihdeta kovin usein. Nettikirjakaupan sen sijaan on turha odottaa asiakkaiden tulevan toisen kerran, jos sivut eivät ole helppokäyttöiset.

Suomalaisilla yrityksillä on Hakarin mielestä vielä paljon tekemistä käytettävyyden parantamiseksi. Vain Nokian kokoisten yritysten on järkevää perustaa oma osasto käytettävyysammattilaisille.

Hänen mielestään käytettävyys on Suomessa ollut liiaksi tutkijoiden hallussa.

– Tutkimusta tehdään akateemisista intresseistä. Lähtökohtana on ideaalinen käyttöliittymä, mutta todellisuus ei aina mene ideologian mukaisesti. Kun akateemisessa mielessä on ollut kiinnostavaa, miten hyvin jotain laitetta osataan käyttää, on liike-elämän kannalta kiinnostavaa, miten tuotteen kilpailukykyä ja bisnestä voitaisiin parantaa käytettävyyden avulla.

Suomessa käytettävyyttä tutkitaan muun muassa VTT:ssä ja Tampereen yliopistossa. Myös Teknillisellä korkeakoululla oli käytettävyyslaboratorio, jonka käytännön työtä jatkaa yritys, Adage Oy.

– Ikävä kyllä kritiikki osuu osittain kohdalleen. Suomessa käytettävyys on ollut yllättävän pitkään korkeakoulujen ja VTT:n alueena, mutta väittäisin, että enää ei ole ihan näin. Siitä on tullut kauppatavara, jolle nähdään tietty arvo, sanoo laboratorion entinen päällikkö, nykyisin Adagessa työskentelevä Jarmo Parkkinen.

Yrityksiä on Parkkisen mukaan tullut alalle lisää kolmen viime vuoden aikana, ja ne ovat vakiinnuttaneet asemaansa.

– Yksikään ei ole kuolemassa pois, vaan päin vastoin lisää on tulossa. Ainakin nyt tilaus on vahva.

Käytettävyyden ottaminen mukaan suunnitteluun on nykyisin tärkeä markkinointiargumentti.

– Ei voi keskustella luotettavasti ellei ainakin sano, että meidän yritys on kiinnostunut käyttäjistä ja käytettävyydestä.

Parkkisen mielestä on hyvä, että käytettävyysalan yritykset ovat profiloituneet eri asioihin, koska asiakasyritysten tarpeetkin ovat erilaisia.

Käytettävyystestausta ostavan yrityksen kannattaa kuitenkin olla tarkkana, että testauksen menetelmä on varmasti sopiva.

– Jos halutaan esimerkiksi parantaa interaktion nopeutta eli sitä, kuinka kauan jonkin webbilomakkeen käsittely kestää, siihen ei saada vastausta kysymällä käyttäjältä. Käyttäjät pystyvät sanomaan korkeintaan, että hidas se on ja haluaisin sen olevan nopeampi. Jos toisaalta halutaan selvittää käyttäjien tyytyväisyyttä, mielipiteitä ja käyttäjäkokemusta, interaktion sujuvuuteen keskittyvä yritys ei ole paras valinta.

Käytettävyysalan yritykset pistävät toivonsa siihen, että käytettävyys ymmärretään tärkeäksi valtiksi ja toisaalta siihen, ettei pienehkön yrityksen ole järkevä ottaa käytettävyysihmisiä omille palkkalistoilleen.

– Mittakaavat ovat Suomessa pieniä, mutta yrityksillä olisi kyllä varaa ostaa osaamista ulkopuolelta, Hakari sanoo.

Parkkinen muistelee, että Britanniassa kävi 90-luvulla niin, että yrityksiin ostettiin kalliita laitteita käytettävyystestaukseen ja palkattiin yksi tai korkeintaan kaksi työntekijää sitä varten. Näistä osastoista tuli sellaisia, joiden piti toimia tavallaan poliiseina eli haukkumassa muuta organisaatiota. Nämä osastot kuolivat pois.

– Ihan pienen yrityksen on pikkuisen vaarallista palkata tällaista yhtä ihmistä, joka joutuu tappelemaan muun organisaation kanssa.

Parkkisen mielestä olisi hyvä, jos yrityksessä olisi vähintään kaksi ihmistä hoitamassa käytettävyysasioita, jolloin heillä olisi tukea toisistaan. Lisäksi heillä olisi mahdollisuus ostaa tiiviisin työvaiheisiin ulkopuolelta joko työvoimaa tai osaamista.

Erityisesti suomalaisissa ohjelmistofirmoissa käytettävyys on Hakarin mielestä pitkälti hoitamatta. Ne ovat kuitenkin alkaneet pikku hiljaa herätä.

Myös mobiilipalvelut ovat täynnä epäkohtia, joihin Hakari on paneutunut pian valmistuvassa gradussaan. Hakaria kismittää esimerkiksi kännykällä tilattava ratikkalippu. Hänen mielestään on outoa, että lipun tilaaja saa viestin, joka alkaa käsittämättömällä kirjain- ja numerosarjalla.

– Jos minä olisin HKL, aloittaisin viestin esimerkiksi hyvän päivän toivotuksella ja kiittäisin lopuksi.

Käytettävyys on pitkälti maalaisjärjen asia, joten voisi kuvitellä, että firmoissa itsessään löytyisi kykyä kehittää käyttäjäystävällisempiä tuotteita. Hakari ei tähän usko.

– Maalaisjärkeä puuttuu mielettömästi. En usko, että firmat tajuaisivat asian nyt, jos eivät ennenkään tajunneet.

Hakari huomauttaa, että jo muutaman tuhannen euron investoinnilla voidaan löytää paljon epäkohtia, joiden korjaaminen on usein hyvin yksinkertaista. Yleensä voidaan myös melko tarkasti osoittaa, mitä kautta tehdyt investoinnit tulevat takaisin.

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?