Markkakatoaa kukkarosta

Julkaistu:

Eurot ja sentit ovat vuodenvaihteen jälkeen Suomen virallista käteistä. Markka käy maksuvälineenä helmikuun loppuunsaakka, jolloinpäättyy vanhan leijonavaluutan142-vuotinen tarina.
Käteisvaluutan vaihtaminen euroksi on suomalaisille paljon suurempi muutos kuin edellinen rahauudistus vuoden 1963 alussa. Tuolloin tavaroiden ja palveluiden turhan suuriksi kohonneita hintoja leikattiin pienentämällä rahayksikkö sadasosaansa. Nuorennusleikkauksessa vanhasta satasesta tuli markka ja vanhasta markasta penni.

Vanha kansa laski omaisuutensa määrää vielä pitkään uudistuksen jälkeen vanhoina miljoonina, mutta muuten muutoksesta selvittiin melko yksinkertaisin laskutoimituksin.

Uuteen käteiseen ja uusiin hintoihin totuttelu on nyt luultavasti myös vaivalloisempaa kuin markan käyttöönoton aikoihin 1860-luvulla. Markka syntyi Venäjän vallan aikana ruplan paikalliseksi muunnelmaksi, jonka arvoksi määriteltiin ruplan neljäsosa. Tämäkin muutos päästi kansan helpommin laskutoimituksin kuin markan vaihtuminen 5,94573 kertaa arvokkaammaksi euroksi.

Kansallismuseo jättää markalle jäähyväisensä laajalla muistonäyttelyllä, joka käy yksityiskohtaisesti läpi markan koko historian. Kun yli-intendentti Tuukka Talvio esittelee näyttelyä, hän haluaa heti alkajaisiksi oikaista sitkeän väärinkäsityksen markan syntyvaiheista:

– Toisin kuin yleisesti luullaan, kunnia markan käyttöönotosta kuuluu valtiovarainpäällikkö Fabian Langenskiöldille eikä suinkaan J.V. Snellmanille. Väärinkäsitys Snellmanin toimimisesta markan isänä perustuu hänen keskeiseen rooliinsa vuoden 1865 rahareformin yhteydessä. Langenskiöld oli kuitenkin jo vuonna 1860 saanut keisari Aleksanteri II:n myöntämään Suomelle oikeuden omaan rahaan, markkaan.

Ennen markkaa Suomen rahayksikkö oli Venäjän rupla siitä alkaen, kun Suomi liitettiin Venäjään vuonna 1809. Virallisesti rupla pysyi markan rinnalla käypänä rahana Suomen itsenäistymiseen saakka, mutta käytännössä ruplat ja kopeekat katosivat liikkeestä 1800-luvun loppuun mennessä.

Nykyiseen verrattuna sekavia rahaoloja ja toisaalta aikaisempien rahauudistusten verkkaisuutta kuvastaa, että suomalaiset käyttivät Ruotsin vallan satojen vuosien aikana tutuiksi tulleita ruotsalaisia riikintaalereita ruplien rinnalla sitkeästi aina 1840-luvulle saakka. Riikintaalereiden ja ruplan muutaman vuosikymmenen siirtymäaikaan verrattuna markkojen ja eurojen kahden kuukauden siirtymäaika on silmänräpäys.

Krimin sodassa laukaistiin tykkien lisäksi myös tavallaan lähtölaukaus Suomen markalle.

Sodan aikana rupla oli sidottu hopean arvoon ja myös vuonna 1811 perustettu Suomen Pankki oli sitoutunut lunastamaan niin venäläisiä kuin suomalaisiakin rupla- ja kopeekkaseteleitä hopealla. Kansallismuseon Talvio kertoo, että Krimin sota romutti kuitenkin Venäjän talouden niin pahoin, että Suomen Pankki lakkasi vuonna 1854 lunastamalla seteleitä hopealla. Saman tien seteleiden arvo romahti ja hopearahat katosivat kierrosta.

Suomen Pankki yritti ensin helpottaa rahakriisiä anomalla Pietarilta vuoden 1859 lopussa lupaa lunastaa venäläisiä ruplia niiden käyvästä arvosta, mikä olisi käytännössä tarkoittanut venäläisen ruplan kellumista. Suomen Pankin perimmäinen tarkoitus oli ryhtyä lunastamaan itse liikkeeseen laskemiaan ruplaseteleitä mutta jättää venäläiset ruplat lunastamatta. Keisari ei kuitenkaan tällaiseen suostunut.

Suomalaisittain keisarin ratkaisu saattoi olla onnekas, sillä jo vuoden 1860 keväällä Suomi sai oikeuden omaan rahayksikköönsä markkaan. Koska virallinen rupla oli ollut köyhille suomalaisille epäkäytännöllisen suuri raha, määriteltiin markka ruplan neljäsosaksi.

Markka perustui muodollisesti ruplan arvoon, mutta jo tuolloin kansainväliset suomalaiset mielsivät markan mieluummin Ranskan frangin rinnakkaisvaluutaksi. Talvion mukaan mielikuvakytköksen selitti yhteensattuma hopearahojen hopeapitoisuuksissa. Hopearupla sisälsi sattumalta täsmälleen neljä kertaa niin paljon hopeaa kuin hopeafrangi. Niinpä ruplan neljäsosaksi määritellyn markan katteena oli juuri hopeafrangin verran hopeaa. Tosin Suomen markka kytkettiin suoraan hopeakantaan vasta vuonna 1866.

Alkuaikojen markat olivat seteleitä, jotka painettiin tavallisella kirjapainomenetelmällä ja yleensä lisäksi suhteellisen heikolle paperille. Talvio arvioi, että ensimmäisiä markkaseteleitä on enää niukasti tallella. Esimerkiksi Kansallismuseon omat näyttelykappaleet ovat osin reikiintyneitä.

Vanhat rahat ovat Talvion mukaan pysyneet Suomen aikaisemmissa rahauudistuksissa yleensä varsin pitkään käypänä rahana. Mutta vaikka ensimmäisillä markan seteleillä olisi edelleen laillinen asemansa, Talvio ei enää neuvo käyttämään niitä ostosten maksuun. Ensinnäkin inflaatio on heikentänyt merkittävästi markan ostovoimaa sitten vuoden 1860. Talvion mukaan ensimmäisellä markalla sai saman määrän tavaraa kuin 20 markalla tänään.

Vielä suurempi syy vanhojen markkojen säilyttämiseen on niiden keräilyarvo. Talvion käsityksen mukaan keräilymarkkinoilla hyväkuntoisista 1860-luvun markoista voi saada tuhatkin nykymarkkaa tai enemmän eli 150 eurosta alkavia summia. Ensimmäiset markkarahat olivat markan ja kolmen markan setelit.

Yksityisten pankkien raha oli markan alkuaikojen erikoisuuksia. Omia seteleitään saivat laskea liikkeeseen Suomen Yhdyspankki ja tähän myöhemmin yhdistynyt Pohjoismaiden Liikepankki Kauppaa ja Teollisuutta varten. Näistä vain SYP käytti setelinanto-oikeuttaan.

SYP laski liikkeeseen kaksi setelisarjaa vuosina 1866 ja 1882 ennen kuin setelinanto muuttui Suomen Pankin yksinoikeudeksi vuonna 1892. Kansainvälisyys leimasi varsinkin SYP:n vuoden 1866 setelisarjaa, jonka tekstit olivat peräti kuudella kielellä.

Markan tarinalle suurempi asia oli kuitenkin hopeakannan muuttuminen kultakannaksi vuoden 1878 alussa. Liikkeeseen laskettiin 10 ja 20 markan kultamarkat. Näiden arvo oli tarkalleen sama kuin Ranskan vastaavilla 10 ja 20 frangin kultarahoilla. Merkiksi suomalaiskolikoiden kansainvälisestä käypyydestä niihin lyötiin maan nimi muodossa Finland Suomi.

Kansallismuseon Talvion mukaan kultakantaan liittyy toinen markan alkuaikojen myyteistä.

Ja niin kuin Snellmanin rooli, myös Lapissa riehuneen kultakuumeen merkitys maan rahahuollolle on vuosien kuluessa vääristynyt.

– Ivalon kultaa huuhdottiin kaikkiaan noin miljoonan markan arvosta, kun markan kultakannan aikana kultarahaa lyötiin kaikkiaan noin 64 miljoonaa markkaa, valottaa Talvio.

Kulta ei suinkaan tasapainottanut markan arvoa, sillä markan kultakannan aikana vuosina 1878–1914 hintataso kohosi noin 51 prosenttia. Rahan ostovoimaa heikensi ennen kaikkea se, että kullan hinta laski.

Sen sijaan kultakantaan siirtyminen irrotti markan Venäjän ruplasta, joka edelleen jäi hopeakantaan. Kun Venäjäkin siirtyi kultakantaan vuonna 1897, oli ruplan arvo entisen neljän markan asemesta painunut alle kolmen markan. Vaikka virallisesti Venäjän rahan käyttöä Suomessa yritettiin vielä helpottaa, ei se ehtinyt tuottaa tuloksia ennen Suomen itsenäistymistä.

Ensimmäinen maailmansota, Venäjän vallankumous, Suomen itsenäistyminen ja kansalaissota tiesivät myös markalle dramaattisia aikoja.

Maailmansodan puhkeaminen keskeytti kultarahan valmistuksen vuonna 1914, minkä jälkeen tuli pulaa myös hopeasta. Aikojen ankeutta kuvaa muun muassa yksipuolisella painatuksella varustettu väliaikainen yhden markan seteli. Venäjän vallankumouksen jälkeen rahoista poistettiin pikavauhtia keisarin valtaan viittaavat tunnukset kuten kruunu kotkavaakunan päältä.

Suomen itsenäisyyden alussa piti ottaa käyttöön uudet metallirahat, joissa kotkavaakunoiden tilalla olisivat komeilleet leijonavaakunat, mutta kansalaissota lykkäsi uudistusta.

Heti sodan alkuvaiheissa Suomen Pankki setelipainoineen ja rahapajoineen joutuivat Kansanvaltuuskunnan eli niin sanottujen punaisten haltuun. Punaisten hallitus jatkoi niin seteleiden kuin kolikoidenkin liikkeeseenlaskua. Uudesta rahasarjasta ehti liikkeeseen tosin vain viisipenninen, jota koristi kirjoitus Kansan työ, Kansan valta.

Punaisten liikkeeseen laskemat rahat julistettiin myöhemmin sarjanumeroiden perusteella laittomiksi.

Sodan aikana valkoinen hallitus rahoitti toimintaansa hätäratkaisuilla, kuten Vaasan Osake Pankin liikkeeseen laskemilla seteleillä.

Vaikeat ajat koettelivat markan arvoa rajusti. Talvion mukaan markka menetti vuosina 1914–20 arvostaan peräti 90 prosenttia. Hintojen näin raju kohoaminen oli uutta suhteellisen vakaisiin hintoihin tottuneille suomalaisille. Rahan arvon heikkenemistä ilmensi sekin, ettei Suomen Pankki ollut maailmansodan alkamisen jälkeen lunastanut seteleitään kullalla.

Uudestaan kultakantaan palattiin vuonna 1926, mutta vain muodollisesti. Kultarahaa ei käytetty jokapäiväiseen maksamiseen, jossa setelit olivat tärkein maksuväline. Kultakannasta luovuttiin laman takia taas vuonna 1931.

Setelien leikkaus pian toisen maailmansodan jälkeen vuonna 1946 on ehkä rajuin markkaan toistaiseksi kohdistunut toimi.

Leikkaus oli oikeastaan pakkolaina, jonka piti hillitä inflaatiota. Kaikki käteinen piti seteliuudistuksen yhteydessä vaihtaa ja vaihdossa kansalaisten hallussa olleet 500, 1 000 ja 5 000 markan setelit leikattiin kahtia. Kansalaiset saivat omaa puolikastaan vastaavan määrän uusia seteleitä. Valtio otti toisen puolikkaan pakkolainaksi, jonka se palautti kolmen vuoden kuluttua.

Jos Suomen Pankin ajatukset olisivat toteutuneet, olisi myös markan tarina päättynyt pian sodan jälkeen. Keskuspankki halusi korvata heikentyneet markat sata kertaa suuremmilla uusilla rahoilla, rikseillä. Pankkivaltuusto esti hankkeen ja piti kiinni markasta, joka pysyi vielä vuosia suhteellisen pienenä rahana. Vuoden 1950 markka oli saman arvoinen kuin vuoden 1914 penni.

Markan viimeiseksi suureksi muutokseksi jäi vuoden 1963 alussa toteutettu pilkkominen, jossa sata vanhaa markkaa muuttui yhdeksi uudeksi markaksi ja yksi vanha markka yhdeksi uudeksi penniksi. Muutos oli siis sama kuin Suomen Pankki oli esittänyt rikseineen, mutta rahan nimi pysyi markkana ja useimpien rahojen olemuskin entisellään.

Myöhemminkin markkoja on uusittu, mutta Talvion mukaan uudistukset ovat lähinnä liittyneet taiteellisiin seikkoihin, painoturvallisuuteen ja uusiin seteliarvoihin, kuten presidentti Urho Kekkosen 75-vuotisjuhlien kunniaksi liikkeeseen laskettu 500 markan seteli eli niin sanottu Urkki.

Lähteenä on käytetty Kansallismuseon

Jäähyväiset markalle -näyttelyn tekstejä.

Kommentit

    Näytä lisää

    Näitä luetaan!
    • Juuri nyt
    • Päivä
    • Viikko
    1. 1

      Jethro Rostedt avaa oman ravintolan – tältä yökerhossa näytti neljä tuntia ennen avaamista

    2. 2

      Jethro Rostedtilta uusi aluevaltaus – avaa yökerhon Turkuun: ”Kun jengi tulee paikalle, ei siinä markkinointia tarvita”

    3. 3

      Lentoyhtiö Norwegianin tulevaisuus on epäselvä ja tappiot kasvavat – Pitääkö matkailijan olla huolissaan?

    4. 4

      Wahlroos Talouselämälle: Aktivistisijoittaja voisi ostaa lisää Nordeaa

    5. 5

      Verottaja jätti Suomen suurimpiin kuuluvasta tapahtumajärjestäjästä konkurssihakemuksen

    6. 6

      Pasilaan avataan Pohjoismaiden suurin kauppakeskus – Triplan uusi johtaja kertoo: Näin alun vaikeudet vältetään

    7. 7

      Jan Hurrin kommentti: Suomi alistumassa yhä kaksinaamaisempaan europolitiikkaan

    8. 8

      Sysmäläisen Reinon hermot menivät – koko vuonna vain muutama päivä ilman jatkuvia sähkökatkoja

    9. 9

      Baring Vostok -sijoitusliikkeen johtajaa epäillään petoksesta – otettiin kiinni Moskovassa

    10. 10

      Peliyhtiö Next Gamesin yt-neuvottelut päättyvät – teki tappiollisen tuloksen

    11. Näytä lisää
    1. 1

      Lentoyhtiö Norwegianin tulevaisuus on epäselvä ja tappiot kasvavat – Pitääkö matkailijan olla huolissaan?

    2. 2

      Jethro Rostedtilta uusi aluevaltaus – avaa yökerhon Turkuun: ”Kun jengi tulee paikalle, ei siinä markkinointia tarvita”

    3. 3

      Jethro Rostedt avaa oman ravintolan – tältä yökerhossa näytti neljä tuntia ennen avaamista

    4. 4

      Verottaja jätti Suomen suurimpiin kuuluvasta tapahtumajärjestäjästä konkurssihakemuksen

    5. 5

      Pasilaan avataan Pohjoismaiden suurin kauppakeskus – Triplan uusi johtaja kertoo: Näin alun vaikeudet vältetään

    6. 6

      Sysmäläisen Reinon hermot menivät – koko vuonna vain muutama päivä ilman jatkuvia sähkökatkoja

    7. 7

      Jan Hurrin kommentti: Suomi alistumassa yhä kaksinaamaisempaan europolitiikkaan

    8. 8

      Live Entertainment aikoo hakeutua yrityssaneeraukseen – vakuuttaa etteivät konsertit ole vaarassa

    9. 9

      Wahlroos Talouselämälle: Aktivistisijoittaja voisi ostaa lisää Nordeaa

    10. 10

      Amazon perui suunnitelman avata toinen pääkonttori New Yorkiin – miljardien veroedut aiheuttivat valtavan porun

    11. Näytä lisää
    1. 1

      Kulta Katriina mainosti herkällä kuvalla – somessa puhkesi täysi myrsky

    2. 2

      Katalat nuorukaiset ajoivat autokauppias-Veikon vuosien piinaan: ”Käsittämätöntä, että sama soppa jatkuu”

    3. 3

      Tällaisia palkkoja hoiva-alalla maksetaan – kunnissa isommat palkat ja pidemmät lomat, erot yksityisiin jopa satoja euroja

    4. 4

      Verottaja jätti Suomen suurimpiin kuuluvasta tapahtumajärjestäjästä konkurssihakemuksen

    5. 5

      Ravintolabisnes vei Janin, 44, konkurssiin ja vuosikausien ulosottoon – teki juuri miljoonakaupat

    6. 6

      Hyvätuloinen pariskunta vietti komeat häät lainarahalla – lopulta käsiin levisi 430 000 euron velkapotti

    7. 7

      Lento myöhästyi 3 tuntia, eikä Ulla, 53, ehtinyt pitkälle jatkolennolleen – OP tai Finnair eivät korvaa yli 700 euron lisäkuluja

    8. 8

      Lumiaurojen kuljettajat revitään nyt käsistä – tienestit voivat ponkaista yli 4 000 euroon

    9. 9

      Kohutun hoivayhtiö Attendon osake syöksyy – tulos alitti alhaisimmatkin ennusteet

    10. 10

      Häkkänen: Hoivayritykset ovat saattaneet syyllistyä heitteille­panoon, petokseen tai väärennökseen

    11. Näytä lisää