200108987 - Taloussanomat - Ilta-Sanomat

Miksi Hakkaraisesta tuli Suomen Pankin johtaja?

Julkaistu: 3.12.2001 20:17

Mitä enemmän olen seurannut Suomen Pankin nimitysfarssin julkisia selityksiä, sitä selvemmin huomaan median sidokset puoluejohtajiin tietolähteinä. Selitykset toistavat heidän tarpeitaan osoittaa presidentti Tarja Halonen näytelmän syntipukiksi.

Lukijani varmaankin tietävät, etten paljoa perusta Halosen hyvinvointiyhteiskunnasta esittämistä juhlapuheista. Kritiikkini kärki on sojottanut myös hänen vahvaan sitoutumiseensa ay-politiikkaan ja entiseen työnantajaansa SAK:hon. Eli lähtökohtani Halosen tukemiselle ovat todella huonot.

Minulla oli viikonloppuna tilaisuus saada sisäpiirin informaatiota pankinjohtaja Pentti Hakkaraisen nimityskiemuroista. Niihin ei liity poliittisia salaliittoja tai koston kierrettä kuten muun muassa Helsingin Sanomat on väittänyt.

Halonen todellakin lähestyi nimitystä Suomen Pankin tarpeiden eikä viran tarvitsijoiden näkökulmasta. Pääjohtaja Matti Vanhalan kanssa käymissään keskusteluissa kävi selväksi, ettei johtokunnassa tarvita viittä jäsentä.

Uuden neljännen jäsenen tuli olla osaamiseltaan ja ominaisuuksiltaan sellainen, että hän kykenee hoitamaan rahapolitiikkaan liittyviä pääjohtajan nykyiseen toimialueeseen kuuluvia tehtäviä.

Hakkaraisen lisäksi osaamiseen, esiintymistaitoon ja kielitaitoon liittyvät vaatimukset täytti hyvällä arvosanalla Teollisuuden ja työnantajien keskusliiton (TT) kansantalousjohtaja Jussi Mustonen. Samoihin raameihin olisi sopinut myös valtiovarainministeri Sauli Niinistö (kok.), joka perui hakunsa Esko Ahon (kesk.) ilmoitettua itsevarmasta siirtymisestä pankkiin.

Vanhala kertoi myös Niinistölle, ettei johtokunnasta löydy järkevää tekemistä kahdelle uudelle jäsenelle. Halonen huomioi myös tämän argumentin.

Presidentti ei neuvotellut päätöksestään pankkivaltuuston puheenjohtajan Ilkka Kanervan (kok.) kanssa, koska Kanerva ajoi virkaan itseään. Keskustan Mauri Pekkarisen kanssa oli turha puhua, koska hän ajoi Ahoa. Pankkivaltuuston varapuheenjohtajalla Virpa Puistollakin (sd.) oli oma lehmä ojassa eli Kanervalta vapautuva paikka pankkivaltuuston johdossa ja sen jälkeen ehdokkuus Matti Louekosken (sd.) seuraajaksi johtokunnassa.

Aho ei jäänyt rannalle poliittisten ominaisuuksiensa vuoksi vaan siksi, ettei yhteiskunnallisten asioiden hoitoon ja politiikkaan väsyneille ole käyttöä Suomen Pankissa. Ei varsinkaan silloin, kun tarjokkaan paras osaaminen on aktiivisuus yhteiskunnallisessa toiminnassa.

Kanerva jäi toistamiseen valitsematta, koska hänen elämäntyyliinsä saumattomasti kuuluva kevytkenkäinen julkisuus ei olisi lisännyt luottamusta Suomen Pankkia kohtaan.

Näissä vaikeissa oloissa Halonen oli pakkoraossa. Vastuullisena virantäyttäjänä hän ei voinut noudattaa pankkivaltuuston eikä hallituksen esitystä, joka olisi sitonut hänet pankin kannalta huonoimpaan mahdolliseen ratkaisuun.

Maassa on kaiken varalta presidentin virka, jonka haltijan tulee käyttää lain suomaa nimitysvaltaa ja tervettä järkeä. Lisäksi Halonen otti opikseen Sinikka Salon nimityksestä. Valintaa ei enää tehty uhmamielellä pelkästä naisnäkökulmasta, joka Salon tapauksessa vähensi johtokunnan arvostusta niin pankin sisällä kuin sen ulkopuolellakin. Tästä ei yksikään nainen ole hyötynyt.

Tämän kaiken perusteella Halonen osoitti kykynsä nousta puoluepolitiikan yläpuolelle tekemään harkitun ja perustellun ratkaisun, kuten presidentiltä odotetaankin.

Onneksi olkoon, Rouva Tasavallan presidentti.

Nimimerkki on markkinatietolähde.

Tuoreimmat osastosta