200104007 - Taloussanomat - Ilta-Sanomat

Ylen täysistunto

Julkaistu: 23.11.2001 20:10

Eduskunnassa pidettiin viime torstaina täysistunto, jonka aiheena oli yksi ainoa suomalainen mediayhtiö. Suomen Yleisradio täyttää näihin aikoihin 75 vuotta, ja tämän kunniaksi Suomen korkein valtioelin oli koolla keskustelemassa yhtiön tulevaisuudesta.

Tilanne ei tosin ollut aivan niin outo kuin kauempaa katsoen olisi voinut kuvitella, sillä Yleisradio on eduskunnan valvoma laitos ja eduskunnan jäseniä istuu Ylen hallintoneuvostossa.

Täysistunnossa käytettyjen puheenvuorojen sävy oli myönteinen. Yle on pääosin hyvä yhtiö, johon eduskunnalla on viha-rakkaus-suhde. Mitä nyt perussuomalaisten mielestä EU-jäsenyyden vastustajat ja kristillisten mielestä jumalanpalvelukset eivät saa tarpeeksi lähetysaikaa.

Tämä kertoo paljon sekä Yleisradiosta että eduskunnasta. Nyky-yhteiskunnassa eduskunta näyttää olevan jähmeä – tekisi mieli sanoa taantumuksellinen – laitos. Suurilla visioilla räiskyttely ei kuulu talon tapoihin. Tämä oikeastaan selittää sen, miksi ja miten Yle on edelleen sellainen kuin on.

Ei ole erityinen salaisuus, että Yleisradion tuotanto- ja kustannusrakenne on aivan ainutlaatuisen raskas. Tästä voivat todistaa kaikki työntekijät, jotka ovat olleet sekä Ylessä että jossakin muussa mediatalossa.

Viimeksi kuluneen vuosikymmenen aikana mediakin on vähitellen ymmärretty bisnekseksi. Joissakin tapauksissa on ymmärretty, ettei se muuta olekaan, ja silloin on kyllä menty jo harhapoluille. Kaikissa tiedotusvälineissä voidaan tuottaa sen tasoista tietoa, josta joku on valmis maksamaan ja johon rahat riittävät.

Ennen vanhaan asia oli toisin. Silloin katsottiin, mitä homman tekeminen kaikkien reklementtien mukaan maksaa ja hinta pantiin sen perusteella. Se oli suljetun talouden ja monopolien aikaa, eikä siihen tällä erää ole paluuta.

Yleisradiossa logiikka toimii kuitenkin edelleen. Ohjelmatoiminta maksaa tietyn rahamäärän ja tämä raha hankitaan lupamaksuilla televisionomistajilta ja erityisverolla mainosrahoitteisilta kanavilta. Jos kulut nousevat, niin televisiomaksu kallistuu.

Nyt Ylessä on kuitenkin ongelmia. Kukaan ei tunnu tietävän, miten digitaaliaikana voi tehdä julmasti nykyistä enemmän ohjelmaa suurin piirtein nykyväen voimin. On myös eettinen ongelma: solidaarisista Yleisradion toimittajista ei ole oikein kivaa, että kaupallisten televisioyhtiöiden kollegat saneerataan ulos, jotta maksut Ylelle voidaan hoitaa. Oma suu on kuitenkin lähinnä.

Juhliva Yleisradio sai nyt uuden johtajan. Liikenneministeri Olli-Pekka Heinonen (kok.) aloittaa ensi vuoden puolella televisiotoiminnan johdossa. En tiedä, onko Heinonen oikea henkilö Yleen – voi ollakin. Hän voi poliittisilla suhteillaan hyvinkin pitkittää nykytilanteen jatkumista. Ainakaan eduskunnasta ei kuulu soraääniä.

Se, mitä Ylessä tietenkin pitäisi tehdä, olisi täyssaneeraus. Nykyisillä voimavaroilla tekijöitä riittäisi vielä useammallekin digitaaliselle kanavalle kuin Ylellä nyt on. Tuloksen voi helposti laskea siitä, paljonko valmista ohjelmaa Ylestä tulee töissä olevaa toimihenkilöä kohden ja paljonko sitä tulee kaupallisissa yhtiöissä.

Jaa, että se laatu. Siitä voi tietenkin jokainen tehdä omia johtopäätöksiään, ja moni on jo tehnytkin.

Tuoreimmat osastosta