200101652 - Taloussanomat - Ilta-Sanomat

Ministeri Sasiluopukoonohjusosakkeistaan

Julkaistu: 29.10.2001 1:51

Afganistanin sodan käynnistyttyä suomalainen lehdistö on muistuttanut, että ministeri Kimmo Sasi omistaa osakkeita amerikkalaisessa Raytheon-aseyhtiössä. Yhtiön pörssiarvo on nopeasti noussut, kun tuotteilla on menekkiä: Yhdysvallat käyttää iskuissaan Tomahawk-ohjuksia, ja Talebanilla on hallussaan Stinger-ilmantorjuntaohjuksia.

Sasin arvion mukaan Raytheonin valmistamat tuotteet ovat "erittäin eettisiä", koska ohjukset osuvat täsmällisesti. Mielestäni tämä kanta on kestämätön. Sasin tulisi ymmärtää asemansa ministerinä ja nopeasti luopua ohjusosakkeistaan.

Ajatelkaamme tilannetta, jossa kaksi miestä käy nyrkkitappelua puistossa. Asekauppias saapuu paikalle ja myy valmistamansa puukon parhaiten tarjoavalle. Jos hän on tasapuolinen, hän kauppaa teräaseen molemmille riitapukareille. Jos hän ylpeilee tuotteittensa olevan täsmäaseita, hän teroittaa puukon ja vielä opastaa taistelijaa sen tarkassa käyttämisessä. Kaikissa tapauksissa asekauppiaan toiminta on eettisesti vähintäänkin ongelmallista.

Sasin puolustaja voi nyt huomauttaa, että hänen sijoituksensa arvo aseyhtiössä on vähäpätöinen, vain noin 8 000 markkaa. Se syntyi 1997, kun General Motors -yhtiön osakkaille jaettiin yrityskaupan myötä Raytheonin osakkeita. Lisäksi Yhdysvallat käyttää ohjuksia terrorismin vastaisessa taistelussa, jonka YK:n turvallisuusneuvosto, Euroopan unioni ja Suomen hallitus ovat hyväksyneet.

Aseteollisuus on eettisesti herkkä alue, koska kaikissa sodissa on syyttömien kärsimystä ja siviiliuhreja.

Yksityishenkilönä Kimmo Sasi saa toki sijoittaa varojaan kaikkeen lailliseen liiketoimintaan. Ulkomaankauppaministerinä hänen asemaansa on kuitenkin aihetta arvioida tiukemmin kriteerein.

Suomen perustuslain 63. pykälän mukaan "ministerin on viivytyksettä nimitetyksi tultuaan annettava eduskuntaa varten selvitys elinkeinotoiminnastaan, omistuksistaan yrityksissä ja muusta merkittävästä varallisuudestaan sekä sellaisista ministerin virkatoimiin kuulumattomista tehtävistään ja muista sidonnaisuuksistaan, joilla voi olla merkitystä arvioitaessa hänen toimintaansa valtioneuvoston jäsenenä".

Käsitykseni mukaan tätä pykälää on Suomessa aivan järkevästi tulkittu suhteellisen väljällä tavalla. Ministeri voi hallitusohjelman myötä osallistua suomalaista teollisuutta suosivan teknologiapolitiikan kehittämiseen, vaikka hänellä olisikin Nokian osakkeita, sillä suomalaisten yritysten menestys on kaikille kansalaisille yhteinen etu. Ulkomaankauppaministeri saa tarmokkaasti puolustaa monikansallisia yhtiötä tukevaa globalisaatiota ja vapaata maailmankauppaa, vaikka hänellä onkin oma lehmä osakesalkussaan.

Entä tilanne, jossa ministerillä on kansainvälisen aseyhtiön osakkeita? Tämä merkitsee sitä, että hänen henkilökohtaisen taloudellisen etunsa mukaista on paitsi sotilaallinen varustautuminen ja puolustuskyvyn ylläpitäminen, myös sotien syttyminen, jatkuminen ja leviäminen.

Tomahawk-ohjuksilla on lisäkäyttöä, jos terrorisminvastaista taistelua laajennetaan uusiin maihin – vastoin YK:n, EU:n ja Suomen nykyistä kantaa. Sama pätee mihin tahansa mahdolliseen uuteen sotaan, jossa länsimaista asemahtia tarvitaan. Onko tällainen ministeri riittävällä tavalla sitoutumaton ottamaan kantaa Suomen Nato-yhteyksiin, turvallisuuteen ja ulkopolitiikkaan?

Kyse on tietenkin periaatteesta eikä Kimmo Sasin persoonasta. Ulkomaankauppaministerillä ei ole mitään syytä asettaa asemaansa kyseenalaiseksi säilyttämällä hallussaan Raytheonin ohjusosakkeita.

Kirjoittaja on Helsingin yliopiston

filosofian professori.

Tuoreimmat osastosta