200101661 - Taloussanomat - Ilta-Sanomat

Ällistyttävä kirja Suomen lähihistoriasta

Julkaistu: 29.10.2001 13:29

Vladimir Fjodorovin kirja on Suomen lähihistorian kannalta merkittävä teos. Kirjoittaja on vuosikymmenien ajan toiminut Neuvostoliiton kommunistisen puolueen Suomen osastolla keskeisissä tehtävissä. Hänen näköalapaikkansa on ollut erinomainen. Fjodorov ei ole ollut Suomessa tunnettu kotiryssä, vaan henkilö, joka on lukenut kotiryssien raportit ja tehnyt niistä johtopäätökset Neuvostoliiton Suomen-politiikan viitoittamiseksi.

Teos on hämmentävä. Fjodorov on selväjärkinen ihminen, joka on tarkkaan selvillä paitsi siitä, mitä Suomen ja Neuvostoliiton suhteissa sotien jälkeen aina 1980-luvun lopulle tapahtui, niin myös siitä, mitä suomalaisessa historiankirjoituksessa asioista on kirjoitettu. Lisäksi nyt asioista voi puhua ilman erityisiä rajoituksia. Fjodorov käy Suomen ja Neuvostoliiton välistä suhdetta kronologisesti läpi ja vastaa kysymys kysymyksen jälkeen, mitä historiankirjoitusta askarruttaneissa vaiheissa ?oikeasti? tapahtui.

Kirjasta selviää esimerkiksi noottikriisistä se, että sotilaallisten konsultaatioiden mukaanotto oli puna-armeijan toivomus, joka johtui siitä, ettei YYA-sopimukseen sisältynyt mitään valmista konsultaatioproseduuria, joka kriisin sattuessa olisi voitu käynnistää. Kyse oli Neuvostoliiton puolelta siitä, että he olisivat halunneet luoda sellaisen sopimusmekanismin, jonka käynnistymistä suomalaiset jo pelkäsivät.

Suurlähettilään eronarkipäiväinen selitys

Mielenkiintoinen tieto liittyy myös Suomessa vallankumouksen lietsojana pidetyn Aleksei Beljakovin eroon. Beljakov joutui neuvostohallinnon sisäisen valtataistelun kohteeksi, joka vei hänet Leonid Breznevin puhutteluun. Erottamisesta ei kuitenkaan ollut kyse. Onnettomuudekseen Beljakov ei kuitenkaan onnistunut saapumaan tapaamiseen. Tästä Breznev suuttui niin, että siirsi miehen toisiin tehtäviin. Arkipäiväinen selitys tapahtumalle, josta Suomessa on valettu runsaasti kannuja esimerkiksi siitä, vaatiko Urho Kekkonen Beljakovin kotiinkutsumista.

Kirjaan sisältyy humoristisen ajankohtainen anekdootti ulkoministeri Erkki Tuomiojasta. Fjodorov on nostanut esille Tuomiojan vuonna 1977 Suomen Sosiaalidemokraatissa julkaistun artikkelin ?Porvarien kanssa hallitukseen vain sodan, ruton tai nälänhädän torjumiseksi?.

Neuvostoliiton näkökulma Suomen puolueettomuuskeskusteluun on mielenkiintoinen. Neuvostoliitto tiesi Suomen sijaitsevan ?nykyaikaisen ohjusavaruussodan pääilmaväylällä?. Natolle Suomi oli parhaimmillaan harmaata aluetta, joka sodan sattuessa tuli tuhota, jotta se ei olisi hyödyttänyt Neuvostoliittoa, ja Suomi oli maalitettu Naton ydinaseille.

Fjodorov tietää vuoden 1981 Naton sotaharjoituskenaarioista mielenkiintoisen yksityiskohdan. Sen mukaan Suomi oli jo sodan niin sanotussa harmaassa vaiheessa tuhottava ja saatava sitä ennen mukaan sotaan. Suomen provosoiminen sotaan oli Natossa annettu norjalaisten tehtäväksi. Tietyn norjalaisen ilmavoimien yksikön tuli pudottaa ydinpommi erääseen keskisuomalaiseen kohteeseen. Tällä tavoin Suomi liittyisi sotaan ja voitaisiin ilman muotovirheitä hävittää maailman kartalta.

Neuvostoliiton näkökulmasta tällaisessa todellisuudessa elävän Suomen puolueettomuus oli itsepetosta eikä puolustuspoliittisen yhteistyön torjuminen Neuvostoliiton kanssa tuntunut rationaaliselta. Neuvostoliitto ei epäillyt Suomen halua pysyä puolueettomana, mutta kylläkin sen kykyä siihen, kuten maa virallisestikin aikoinaan monta kertaa totesi.

Vladimir Fjodorov: NKP:n Suomen osastolla 1954–1989. Otava 2001. ISBN 951-1-17035-X.

Tuoreimmat osastosta