2001012382 - Taloussanomat - Ilta-Sanomat

Pihdit iskivätpyhimpään

Julkaistu: 29.10.2001 20:56

Perusteollisuus leikkaa tai lykkäämyös elintärkeiksi kutsuttujasähköisiä hankkeita

Perusteollisuus ja pankit ehtivät jo kehumaan sähköistä osaamistaan erinomaiseksi, mutta taantuma toi esiin toisenlaisen kuvan. Sähköisen liiketoiminnan kehittäminen säädetään nyt monessa yrityksessä säästöliekille, vaikka parantamisen varaa olisi runsaasti. E-bisnes ei enää olekaan elintärkeää.

Metso-konsernin sähköistä strategiaa suunnittelevan e-Metson toimitusjohtaja Paul-Erik Toivo on leikillään loukkaantunut, kun suomalaisen teollisuuden e-bisnes asetetaan kyseenalaiseksi. Täällähän rakennetaan maailman parasta sähköistä liiketoimintaa – ainakin yritysten välille.

– Yleisö ei osaa arvostaa taiteilijaa! Teollisuudessa toimitaan lähinnä b-to-b-puolella, mutta eniten suuri yleisö säpisee muiden toilailuista b-to-c-hankkeissa. Nämä wapit, wipit ja wopit sitten pilaavat kaikkien maineen, Toivo manaa.

Teollisuuskin sai maistaa nettikuplan aiheuttamaa turhaa pullistelua. Toivo tietää, että krapula jatkuu monessa yrityksessä.

– Porukat ihmettelevät firmoissa miksei toimittaja tai asiakas ymmärrä hienoja e-projekteja. Veikkaan, että syynä on usein yrityksen oma kyvyttömyys arvioida menestystekijöitään. Jos tärkeää ja turhaa asiaa ei osata erottaa toisistaan, yhteistyökumppaneilta pantataan varmuuden vuoksi molempia tietoja ja hankkeet jäävät tyhjän päälle.

Ulkomailla on tapana heittää turhat estot, ja niin on tehty teollisuudessakin. Moni perusteollisuuden yritys pelkäsi 90-luvulla, että sähköinen kilpailu romuttaa myyntiasetelmat.

Niinpä suomalaiset yritykset jakoivat riskiä ja lähtivät kimppaan ulkomaisten kilpailijoiden kanssa rakentamaan muun muassa sähköisiä kauppapaikkoja. Kun toimittajat, partnerit ja asiakkaat siinä huumassa unohdettiin, kaupankäynti lässähti alkuunsa.

Toivo muistuttaa, että tekniikka sokaisee usein teollisuuden päättäjät. Seksikkäät laitteet ja ohjelmat eivät kuitenkaan ole rahasampoja, vaan ne täytyy valjastaa rahan palvelukseen. Verkkosivut eivät tuota mitään, jos verkon kautta ei pystytä myymään. Asiakkaan on saatava verkon avulla konkreettista lisäarvoa.

– Aika tavallista on, että mennään torvet soiden verkkoon ja imaistaan asiakkaat mukaan. Kun asiakkaat sitten tilaavat samaan aikaan netistä vaikkapa komponentteja, varastolla tehdään kolmivuorotyötä, parilla tyypillä jää lomat pitämättä ja kulut kasvavat. Olisi pitänyt miettiä ja ymmärtää, että toimitusketjun osittainen sähköistäminen aiheuttaa lisäkustannuksia myös ketjun alkupäässä.

Metso-konsernilla menee toistaiseksi hyvin. Varsinkin kaukovalvontaan rakennettavat ?älykkäät? paperikoneet ovat käyneet kaupaksi. Toivon mukaan menestys johtuu ydinosaamisen ja sähköisen strategian onnistuneesta liitosta.

– Katteita koetellaan nyt kovasti, myös meillä. Uusi teknologia auttaa löytämään uusia toimintatapoja, ja töitä voidaan jakaa ydinosaamista tukevalla tavalla. Koneiden ja prosessien käyttöasteetkin nousevat, mikä on perusteollisuudelle tärkeää.

Metsossa valmistellaan parhaillaan konsernin sisäistä laskutusjärjestelmää, jonka pitäisi vapauttaa työntekijä laskujen pyörittelystä ja tuoda näin selvää säästöä. Perusteollisuuden suhdanneherkkyys ei Toivoa pelota, vaikka taantuman aikana vedetään punakynää myös it-projektien päälle.

– Jatkuva yltäkylläisyys ei välttämättä ole terveellistä. Välillä on syytä laittaa omatkin visiot trimmaukseen ja miettiä, mitä oikeasti tarvitaan. Tervettä painetta on kaikkialla, sillä rahan käyttöön suhtaudutaan nyt kriittisesti. Hätäjarruttaminen olisi kuitenkin tyhmää.

Suomen Yrittäjien tutkimusekonomisti Seppo Toivonen menee vielä pidemmälle. Hän kehottaa pienyrittäjiä käyttämään mieluummin jalkojaan kuin hiirtä.

– Pk-puolella e-bisnes ei edisty kovin hyvin, eikä siihen ole välttämättä syytäkään. Hyvä kenttätyö on tärkeämpää varsinkin suhdanteiden heiketessä. Kunnon kauppamies pärjää, Toivonen vakuuttaa.

Hänen mukaansa on merkittävä saavutus, että melkein jokaisen yrityksen työpöydältä löytyy ainakin yksi mikro. Koneessa pyörii luultavasti kirjanpito- ja taulukkolaskentaohjelma ja sillä pääsee internetiin. Oikeaan e-bisnekseen päästään Toivosen mukaan vasta 5–10 vuoden päästä, kun suuret ikäluokat jättävät yritykset nuoremmille.

Jos yrittäjä ei ole innostunut sähköisestä asioinnista, hän todennäköisesti tuskastuu varsinkin pankkien monimutkaisiin internet-järjestelmiin. Laskujen maksaminen ja tiliote riittäisivät monen yrittäjän tarpeisiin, mutta heille ?pakkosyötetään? paljon muutakin. Maailman edistyneimmiksi kehutut sähköiset pankkipalvelut eivät ilahdutakaan kaikkia asiakkaita.

– Pankkien kalliita ohjelmistoja ei ole pystytty räätälöimään asiakkaan mukaan. Taksoja myös muutetaan yksipuolisesti, ja sopimuksista on todella vaikea päästä eroon. Kun joka pankilla on omat järjestelmänsä, pankki-ohjelmien vaihtaminen on valtava operaatio.

Toivosen mukaan myös julkisen sektorin palvelut ovat sekavia. Monelta yrittäjältä loppuvat taidot ja koneen kapasiteetti.

Ålandsbankenin teknillinen kehityspäällikkö Björn Tennström sanoo, että osa vioista johtuu yritysten puutteellisista ohjelmistoista. Tennström kuitenkin myöntää, että pankit soveltavat järjestelmästandardeja eri tavoin.

Tennströmin työkenttä on yksinkertaisempi kuin kollegoilla suurissa pankkikonserneissa. Kun erilaisia finanssipalveluita tarjoavia yrityksiä hitsataan yhteen, tietokantojen yhteensovittamisesta tulee valtava työmaa. Sen takkuaminen ärsyttää kuluttajia. Pienet pankit voivat päästä vähemmällä – kunhan ensin ryhtyvät rakentamaan palvelupaketteja.

– Täytyy myöntää, että Ålandsbanken on tullut internet-palveluun jälkijunassa. Kahden viime vuoden aikana olemme kuitenkin tehneet paljon kehitystyötä, ja uskoisin, että olemme vähintään tasoissa isompien kanssa. Markkinat vaativat, että pankkien omia prosesseja automatisoidaan yhä tehokkaammin.

Tennström kehuu vuolaasti pankkinsa nettipalveluita. Kokonaisuutta rakennettiin asiakkaiden toiveiden mukaan. Tarjolla on esimerkiksi rahasto- ja sijoituspalveluita, pitkiä tiliotteita ja vapaasti muotoiltavia palvelupaketteja.

– Kaikkea pankkiasiointia ei kannata siirtää verkkoon. Esimerkiksi sijoituksista on joskus järkevää käydä puhumassa sijoitusneuvojien kanssa.

Jos Tennström saisi enemmän rahaa projekteihinsa, Ålandsbankenin internet-palvelut toimisivat vielä nopeammin ja niissä olisi enemmän valinnanvaraa. Pankkien keskinäiseen standardointiinkin tarvittaisiin lisää resursseja.

– Hyviä osaajiakin tarvittaisiin jatkuvasti lisää. Unix-, C++- ja xml-asiantuntijoita on työmarkkinoilla liian vähän. Mieluiten palkkaisimme heitä itse, koska emme aina ole tyytyväisiä konsulttien palveluihin.

Bitumikatteisiin erikoistuneessa Icopal-konsernissa toivotaan, että alan sähköisille markkinapaikoille luotaisiin edes jonkinlaiset standardit. Toistaiseksi Suomessa ei ole luetteloitu ja rekisteröity rakennusmateriaaleja, mikä estää suunnittelemasta kunnollisia portaaleja.

– Tilanne on todella villi. Systematiikan puuttuminen haittaa rakennusliikkeiden sekä yksityisasiakkaiden asemaa. Jos saisimme kunnon portaalin, hankintakyselyiden tekeminen tulisi asiakkaalle edullisemmaksi. Teollisuus säästäisi myös melkoisesti, jos tarjoukset ja tilaukset saataisiin yhdistettyä samaan kanavaan, sanoo Icopalin myyntijohtaja Timo Toivanen.

Hän odottaa, että portaalit purkavat myös alan ylitarjontaa, kun asiakkaat pääsevät vertailemaan tuotteita. Esimerkiksi Norjassa on rekisteröity tarvikkeet, joita käytetään kattamiseen ja veden eristämiseen. Toivasen mukaan siitä on paljon etua teollisuudellekin.

Hän haikailee myös rautakauppojen ja alan teollisuuden logistista yhteistyötä, jota on viritelty jo kymmenkunta vuotta. Intresseistä ei ole päästy yhteisymmärrykseen, ja synergia on edelleen kateissa.

– On oikeastaan aika yllättävää, että asiat etenevät hitaasti, koska alan asenteet sähköistä liiketoimintaa kohtaan ovat melkein yli-innokkaita.

– Taantuman pelko ei käsittääkseni estä investointihaluja, mutta rakentamisen alueellinen epätasapaino luo jonkin verran epävarmuutta. Suomessahan pääkaupunkiseutu jaksaa vetää, kun muualla viimeinen lähtijä sammuttaa valot.

Toimiva sähköinen kauppa tulee yrityksille aluksi kalliiksi. Toivasen mukaan investointi kannattaakin vasta, kun yritykset ovat ensin hioneet omat liiketoimintonsa.

– Perustava työ on tehtävä omassa päässä.

Toivanen harmittelee, että jakelukanavien verkkojärjestelmät on usein suunniteltu toimimaan vain kahden osapuolen välillä, eikä laajemmille järjestelmille ole toimivia standardeja.

E-Metson Paul-Erik Toivo repäisee, että standardien kilpailu on täysin luonnollinen asia. Vahvimmat jäävät henkiin.

– Tämähän on ihan sama asia kuin aikanaan autojen ja videoiden valmistuksessa. Kilpailevia järjestelmiä oli useita, ja lopulta paras voitti. Perusteollisuudessa kyllä jaksetaan odottaa, sillä varovaisuus on aina kuulunut siellä sanavarastoon.

Tuoreimmat osastosta