200105652 - Taloussanomat - Ilta-Sanomat

Pidä, osta, myy – rahat meni,kenen syy

Julkaistu: 29.10.2001 22:06

Talouskasvun hidastuessa on suosittua etsiä vastoinkäymisille yleinen syntipukki. Valinnan tapahduttua voidaan omat virheet jouhevasti kaataa syyllisen piikkiin. Edellisen laman aikaan syntipukiksi kelpuutettiin "holtittoman luotonannon" pankinjohtajat. Teknologiaosakkeiden lievää suurempien kurssilaskujen jälkeen tällä kertaa ehdolle ovat nousemassa analyytikot ja emissionjärjestäjät.

Ahkerat emissiojonottajat saavat nyt vahingoniloista tyydytystä, kun ostosuosituksia julkaisseet pankkiiriliikkeet tilittävät tulostensa pudonneen 80 prosenttia. Tuskinpa vahingonilo kuitenkaan kattaa edes murto-osaa siitä harmista, joka kumpuaa rojahtaneen sijoituksen arvonmenetyksestä.

Syntipukin valintaprosessin aikana erittäin huomionarvoiseen asemaan nousee sijoituspalvelualan etiikka. Niin isompaa kuin pienempääkin sijoittajaa kiinnostaa alati, menevätkö markkinakommentaattoreiden puurot ja vellit suosituksissa sekaisin.

Deutsche Telekomin kurssilasku – tai maun mukaan romahdus – herätti vähän aikaa sitten laajaa eettistä puntarointia. Eettisesti kiusalliseksi pudotuksen tekee (pääomien supistumisen ohella) se, että erään investointipankin järjestämä osakemyynti ajoittui samaan hetkeen samaan konserniin kuuluvan pankkiiriliikkeen ostosuosituksen kanssa. Kyynisempi tarkkailija saattaisi todeta, että samanaikaisuuden täytyy olla vahinko, koska yleensä pankkiireja hidasälyisemmille sijoittajille täytyy ostosuosituksen jälkeen tarjota noin viikon sulatustauko ennen isompaa osakkeiden myyntipläjäystä.

Fortune-lehti teki Frank Quattrone -nimisestä Wall Streetin pankkiirista tunnetun viime numerossaan. Hänen nimensä rinnastetaan jo pääomamarkkinoilla Michael Milkenin roskalainoilla hankkimaan maineeseen. Quattronen väitetään muun muassa manipuloineen analyytikoidensa kirjoituksia positiivisemmiksi ja jakaneen ylimerkittyjä, "kuumia" IPO-osakkeita kavereilleen ja liikekumppaneilleen. Viranomaiset tutkivat Quattronen vaiheita, mutta viesti tapauksessa on selkeä. Analyytikoille korostettiin tarvetta palvella investointipankin intressejä potkujen uhalla ja/tai bonusten toivolla. Artikkelin luettuaan pidempään sijoittajina olleet tunnistavat analyysiparanoidiansa pahentuneen yhtiöissä, joissa laajoja osakemyyntejä on näköpiirissä.

Pörssikurssien lasku sekä edellä mainitun kaltaiset esimerkit ovat kiihdyttäneet eettistä keskustelua. Muutaman nettimaniaan osalliseksi päässeen sijoituskohteen taustalta on löytynyt analyytikko, jonka osta-suosituksia on vauhditettu omalla osakesalkulla. Alan johtavina itseään pitävät jenkkipankit ovatkin kesän mittaan julkaisseet rajoituksia analyytikoiden omistuksiin tutkimissaan yhtiöissä.

Analyytikoiden objektiivisuus ja itsenäisyys on – ammattitaidon lisäksi – tarpeen sijoittajien luottamuksen vahvistamiseksi useassakin pankkiiriliikkeessä niin kotimaassa kuin ulkomailla. Sen toteuttamiseksi on useita keinoja. Analyytikoiden osakeomistukselle määrättävät rajoitukset jäänevät käytännön vaikutukseltaan pintakosmetiikan tasolle. Huolimatta keskimäärin korkeasta ansiotasosta jää analyytikoiden omistus merkityksettömäksi tekijäksi osakkeen hinnanmuodostukselle. Omistuksen totaalikieltoa parempi suuntaus on avoimuuden lisääminen. Käytännössä avoimuutta olisi esimerkiksi omistusten julkaiseminen. Hyvä tapa on myös anglosaksisista omaisuudenhoitoyhtiöistä tuttu arvopaperikauppojen ennakkolupamenettely.

Eettiset epäselvyydet sijoituspalveluyrityksissä johtavat aina ennen pitkää asiakaskatoon ja tuloksen heikkenemiseen.

Kirjoittaja on eläkevakuutusyhtiö Varma-Sammon

sijoitusjohtaja

Tuoreimmat osastosta