2001011672 - Taloussanomat - Ilta-Sanomat

Herkkuja Toscanassa

Julkaistu: 28.10.2001 21:33

Kun ajetaan autostrada A1:stä kaksi tuntia Roomasta tai reilu tunti Firenzestä, päädytään keskelle kauneinta Toscanaa Italiassa. Kullankeltaiset viljapellot, kapeat mutkikkaat tiet, raidalliset viiniviljelmät, hopeiset oliivilehdot. Ja sitten. Keskiaikainen kylä kukkulan päällä, tuhatkunta asukasta ja kolme erinomaiseksi tunnustettua ravintolaa. Pikkuruinen Montefollonicon kylä on ruokavierailun arvoinen!

La Chiusa sijaitsee linnoituksen ulkopuolella, jyrkässä rinteessä. Atmosfääri kauniissa vanhassa kivitalossa on äärimmäisen sympaattinen ja viehättävä. Ravintola on perheyritys. Sitä pitävät Umberto Lucherini ja hänen vaimonsa Dania. Tila on herra Lucherinin vanha kotitila ja edelleen täydessä toiminnassa. Suurin osa ravintolan raaka-aineista saadaan sieltä, esimerkiksi käytettävä öljy ja tryffelisienet. Mitä ei omalta tilalta saada, se hankintaan naapurilta. Kunhan se on laadultaan erinomaista.

Entäpä talon antimet? Per antipasti, alkupaloiksi, otimme krepsejä, jotka oli täytetty italialaisten ikisuosikeilla, herkkutateilla. Ne olivat suorastaan erinomaisia, tatit pehmeänä ja kuohkeana cremenä. Annos oli vielä kauniskin. Toisella reunalla oli soosi punajuurivaahtoviuhkana ja toisella keittiömestarin nimikirjoitus "Dania" pinaatilla kirjoitettuna. Pehmeällä ricotta-juustolla täytetyt kesäkurpitsan kukinnot olivat sekä kauniita että ihania.

Per primo piatto - eli aluksi - syödään yleensä pastaa. Niin nytkin. Talon ricottalla täytetyt raviolit olivat hurmaavia. Tagliatellet tryffelikastikkeella olivat mykistävä, valkoinen tryffeli oli ohuenohuina siivuina tagliatellejen päällä. Seurueesta ne, jotka eivät osanneet päättää, mitä nauttia, saivat kolmen pastan mahdollisuuden. Ei mitään kolmea annosta yhdellä lautasella, vaan jokainen pasta tuotiin erikseen omalla lautasellaan. Loistava läpileikkaus talon pastarepertuaarista.

Puristi syö pastan jälkeen lihaa tai kalaa. Mutta ei ole pakko, eivät kaikki italialaisetkaan syö. Dolcea, jälkiruokaa, ei kannata kuitenkaan koskaan jättää väliin. Täällä eteeni tuotiin pan de caffe, pieni kahvilta maistuva tytinäkeko. Onnellinen suklaamoussen ystävä löysi dolcekseen suklaamoussepalleron suklaakastikkeella. Tiedän. Kuulostaa liialta, mutta niin se ei ole.

Lopuksi vielä espressot, joiden kremasta ei pahimmallakaan helsinkiläisellä kahvisnobilla pitäisi olla valitettavaa.

Suomessa suomalaisen naisen ei erityisesti tarvitse muistaa olevansa nainen. Toista on Italiassa. Naisen tuolin vieressä on pieni jakkara. Naisen käsilaukulle. Nainen lukee Naisten menua, sitä jossa ei ole hintoja. Mitäpä Nainen niillä, kun Nainen ei käsittele rahaa. Nainen ei valitse viinejä. Paitsi suomalainen Signora.

Ensin otimme rapean kuivaa ja helmeilevää spumantea. Sen jälkeen pullollinen lähikylän erinomaista Vino Nobile di Montepulciano Avignonesia vuodelta 1989. Viinejä fiiliksellä valitseva illastaja totesi molempien olleen erinomaisia valintoja.

Iloiseen seurueeseen kuului myös alle vuoden ikäinen Toivo. Ranskassa ei yksinkertaisesti tulisi kuuloonkaan, että pieni, vaikka kuinka komea bebe, tulisi ravintolaan eikä varsinkaan Michelin-tähditettyyn. Non! Tokikin olimme tiedustelleet asiaa etukäteen, ja La Chiusa toivotti Toivon tervetulleeksi. Kävivätpä kaikki vuorotellen ihailemassa hänen bellouttaan.

Montefollonicon kaksi muuta ravintolaa ovat 13 Gobbi ja La Costa. Molemmat ovat saaneet maininnan hyvästä ruuasta Michelinin oppaassa. La Costassa söimme kertaalleen, ruoka oli erinomaista, mutta selkeästi arkisempaa. La Chiusaan palasimme herkuttelemaan tryffeleillä!

Via della Madonnina 88,

53040 Montefollonico; tel. 0577-669-668, fax 669-593

Tuoreimmat osastosta