200107458 - Taloussanomat - Ilta-Sanomat

Lapsen kotihoitoon arvokasta

Julkaistu: 30.10.2001 3:59

Äitiys- ja hoitovapaiden viettäjä menettääjopa satojen tuhansien markkojen palkkatulot

Lasten saaminen on etenkin korkeasti koulutetulle naiselle usein melkoinen muutos talouden ja uran suhteen. Moni vieroksuu rahallisia laskelmia äitiyden kuluista ja toteaa, että näitä asioita ei voi rinnastaa. Tosiasia kuitenkin on, että mitä kauemmin toinen vanhemmista hoitaa lapsiaan kotona, sitä enemmän perheen talous notkahtaa. Pelkästään yhden lapsen vuoksi vietetty äitiysloma- ja hoitovapaajakso voi hyvätuloisella tarkoittaa satojentuhansien markkojen tulonpienennystä.

Isyyslomista ja isien hoitovapaamahdollisuudesta huolimatta käytännössä vain harva isä jää lasten kanssa kotiin kuukausiksi, saati vuosiksi. Tämä johtuu paitsi perinteisestä ajattelusta myös rahasta. Yleensä mies ansaitsee paremmin kuin nainen, ja isän kotiin jääminen tietäisi vieläkin suurempaa lovea perheen tuloihin kuin naisen hoitovapaalla olo.

Tulojen kutistuminen alkaa, kun nainen jää äitiyslomalle. Äitiys- ja vanhempainrahakauden ajalta maksetaan korvauksia, jotka riippuvat äidin työssäoloajan palkasta.

Korvaus on suhteessa suurin pienituloisimmille. Esimerkiksi alle 140 000 markkaa ansaitsevan ansiot putoavat äitiyslomalla 70 prosenttiin, mutta jo 200 000 markkaa ansaitsevan tulot noin 60 prosenttiin normaalista. Arkipäiviltä maksettavan korvauksen suuruus on 60–460 markkaa. Äitiys- ja vanhempainraha ovat verollista tuloa.

Monet eivät hätkähdä tulojen laskua äitiyslomalla, koska kyse on vain yhdestä vuodesta, ja samalla myös verotus lievenee. Lisäksi moni äiti muistuttaa, että kotonaoloaikana menee rahaa vähemmän kuin töissä ollessa, koska ei esimerkiksi tarvitse syödä ravintolalounaita eikä ostaa työvaatteita.

Tilanne muuttuu selvästi, jos lasta päätetään hoitaa kotona äitiysloman jälkeen. Suomessa vanhemmilla on oikeus jäädä hoitovapaalle, kun perheessä on alle 3-vuotias lapsi. Vapaan pituuden voi sopia työnantajan kanssa, mutta oleellista on, että työsuhde jatkuu vapaan jälkeen. Hoitovapaakaudelta ei makseta palkkaa, eikä siltä kerry lomia. Korvaukset ovat veronalaista tuloa.

Pahimmillaan kotiin jääjän bruttotulot voivat kutistua jopa kymmenekseen. Näin käy, jos lapsia hoitaa kotona esimerkiksi yhden lapsen äiti, joka ansaitsee noin 200 000 markkaa vuodessa ja asuu vaikkapa Turussa tai Rovaniemellä. Tällöin kahden vuoden hoitovapaan pitäminen rokottaa perheen taloutta 360 000 markalla. Lisäksi äidin eläketulot pienenevät, sillä hoitovapaalta ei kerry työeläkettä.

Kansaneläkelaitos maksaa alle 3-vuotiaan lapsen hoitamisesta kotona 1 500 markkaa kuukaudessa kodinhoidon tukea. Alle 3-vuo-tiaasta sisaruksesta saa 500 ja alle kouluikäisestä 300 markkaa lisää. Lisäksi perhe voi saada hoitolisää korkeintaan 1 000 markkaa kuussa. Se on kuitenkin sidottu tuloihin ja alkaa supistua, jos esimerkiksi yksilapsisen perheen vanhempien yhteenlasketut tulot ylittävät 8 500 markkaa. Yhteensä vähintään 19 113 markkaa kuukaudessa ansaitseville lisää ei makseta ollenkaan.

Myös jotkut kunnat maksavat hoitolisää. Kansaneläkelaitoksen tutkija Pentti Takala kertoo, että tällaisten kuntien määrä on vähentynyt jatkuvasti. Viime vuoden vaihteessa lisää maksoivat enää Espoo, Helsinki, Hyvinkää, Kisko, Rymättylä, Salo, Toijala, Valkeakoski, Vantaa ja Vihti. Kunnat päättävät lisän määrästä itse, joten sen suuruus vaihtelee paljon. Joissakin kunnissa sitä maksetaan tuloista riippumatta, toisissa tulot vaikuttavat lisän määrään.

Hoitovapaalle osallistuminen on yleensä sidoksissa tuloihin. Stakesin ja Kelan yhteisestä Kuinka lapset hoidetaan Suomessa -tutkimuksesta ilmenee, että mitä korkeampi asema ja koulutus äidillä on, sitä vähemmän hän pitää hoitovapaata. Useampi kuin joka toinen perus- tai ammattikoulun käynyt äiti pitää yli kahden vuoden hoitovapaan, mutta korkeakoulututkinnon suorittaneista vain neljännes jää näin pitkäksi aikaa pois töistä. Takala pitää tuloksia melko luonnollisina.

– Pitkäksi aikaa kotiin lapsia hoitamaan jääneet olivat yleensä pienituloisia, heidän työmarkkina-asemansa ei ollut kovin vakiintunut ja koulutus oli huonompi kuin muilla. On selvä, että heille nykyinenkin tukijärjestelmä saattaa olla houkutteleva. Jos työssä on jotain odotettavaa ja korvaus työstä on kohtuullinen, ei ole kovin rationaalista jäädä kotiin, jollei se ole muuten välttämätöntä, Takala sanoo.

Moni kahden huoltajan perhe pystyisi elämään toisenkin vanhemman tuloilla, jollei sillä olisi velkaa. Usein kuitenkin pienten lasten isillä ja äideillä on maksettavanaan sekä opinto- että asuntolainoja, ja niiden hoitaminen vaatii molempien työssäkäyntiä.

Kotoa töihin äitejä työntävät paitsi raha, myös työn mielenkiintoisuus sekä uhka, että putoaa kelkasta. Monilla aloilla asiat muuttuvat kiivaasti, ja koulutukseensa satsannut äiti saattaa pelätä asemansa menettämistä. Paitsi kiinnostavat työtehtävät ja projektit, myös ylennykset ja palkankorotukset voivat mennä sivu suun vielä töihin palaamisen jälkeenkin, jollei vapailta tullut pysty osoittamaan työnantajalleen olevansa ajan tasalla.

Dosentti Kaisa Kauppinen Työterveyslaitoksesta toteaa, että äidit eivät ainakaan epävarmassa työtilanteessa uskalla vaarantaa koulutustaan ja saavuttamaansa asemaa pitkillä vapailla.

– Tämä on dilemma, johon kilpistyy monen työssäkäyvän naisen valinnan vaikeus, hän toteaa.

Äitiyden kustannuksia uran ja palkkakehityksen kannalta on vaikea tutkia, ja eri tutkimuslaitosten mukaan Suomessa ei ole selvitetty moista.

Tampereen yliopiston tutkija Riikka Kivimäki on tutkinut hoitovapaiden käyttöä työpaikan ja perheen arjessa. Hän oli yllättynyt, kuinka harva haastateltu nainen arvioi työuransa heikentyneen töistä poissaolon takia. Hänen mukaansa yhtenä syynä saattaa olla se, että ihmiset mieltävät työuran eri tavoin. Monelle vastaajalle ura tarkoitti työn jatkumista entisellään, eivätkä he odottaneetkaan etenemistä. Ne, jotka vastasivat työuransa heikentyneen, kertoivat, että työ oli muuttunut sisällöltään. Tämä tarkoitti monien uusien asioiden opettelua, mutta aikaa, saati erityistä koulutusta, ei välttämättä annettu.

Sekä Kauppinen että Kivimäki huomauttavat, että naisten suhtautuminen hoitovapaisiin riippuu paljon työsuhteen pysyvyydestä.

– Määräaikaiset työsuhteet, jos joku, heikentävät uraa, arvioi Kivimäki.

Hän toteaa, että työnantajat eivät välttämättä palkkaa nuoria naisia ainakaan vakituiseen työsuhteeseen siinä pelossa, että nämä jäävät äitiyslomalle ja hoitovapaille. Näiden naisten uran kehittyminen, asunnon hankkiminen ja perheen perustaminen puolestaan voivat lykkäytyä työsuhteen epävarmuuden takia.

Tuoreimmat osastosta