2001012484 - Taloussanomat - Ilta-Sanomat

Seniorigolfarit Mannerheimin jalanjäljillä

Julkaistu: 30.10.2001 4:30

Suomen 55-vuotiaat tai sitä vanhemmat miesgolfarit kilpailivat viime viikolla omissa EM-kisoissaan T?ekinmaan Karlovy Varyssa eli kuulussa kylpyläkaupungissa, joka ennen toista maailmansotaa tunnettiin nimellä Karlsbad.

Suhteellisen yleisesti oli aikanaan tiedossa, että vapaaherra, sotamarsalkka ja myöhemmin myös maamme presidentti Carl Gustav Emil Mannerheim hoiti terveyttään alueen mineraalipitoisten lähdevesien äärellä.

1920-luvulla hän matkusti sinne yleensä toukokuussa kolmeksi viikoksi ja tuli takaisin virkeänä ja levänneenä. Vasta aivan viime vuosina on kuitenkin selvinnyt hänen virkeytensä todellinen syy. Hän nimittäin pelasi paikkakunnalla myös ahkerasti golfia, jonka vaikutus terveyteen ja yleiseen hyvinvointiin on virallisesti tunnustettu vasta aivan viime vuosina.

Elegantin Grand Hotel Puppin omistajaveljekset olivat perustaneet kaupungin Geyser Parkiin Teplá-joen molemmin puolin ensimmäisen golfkentän vuonna 1904.

Yhdeksänreikäinen kenttä ylitti joen moneen kertaan, ja vesiestesäännöt tulivat varmasti marskillemmekin hyvin tutuiksi. Alueella harrastettiin paljon muitakin lajeja. Golfklubinkin alkuperäinen nimi oli Golf & Fencing Club, eli jos maila tai pallo ei aina oikein totellut, saattoi turhautumisensa purkaa vaikkapa miekkailuotteluun.

Marski asui yleensä edellämainitussa, kruunupäiden suosimassa ja nyt jo 300-vuotiaassa Pupp-hotellissa. Hän oli varmasti kuullut siitä tarinoita palvellessaan Venäjän keisarillisessa hovissa, sillä jopa Pietari Suuren tiedetään levänneen Karlsbadissa ja Puppissa.

Vanha golfkenttä toimi Teplá-joen laaksossa aina vuoteen 1932, jolloin kaupungin ulkopuolelle ja monta sataa metriä vanhaa kenttää korkeammalle Olsova Vrataan rakennettiin yksityinen kenttä.

Paikallisen arkkitehdin Noskowskyn luomus on tänäkin päivänä vaativa ja miellyttävä. Se on toteutettu lajin parhaita perinteitä kunnioittaen. Paikka on nykyään monelle suomalaisellekin golfturistille tuttu.

Mutta takaisin vielä marskiin ja hänen salaiseen paheeseensa. Kukaan ei nimittäin näyttänyt Suomessa tietävän koko golfasiasta, ja koko juttu olisi vaipunut unhon yöhön, ellei niin marskista kuin golfistakin kiinnostunut tohtori Bruno Taajamaa olisi alkanut penkoa asiaa. Erään marskista kirjoitetun kirjan kuvatekstistä löytyi maininta, että ?Mannerheim käytti Tirolista tuomaansa kaunista kupariastiaa kävelykeppiensä, sateenvarjojensa ja golfmailojensa säilytykseen? .

Tämä lause sai tutkijaan vauhtia, ja pian löytyi varaston uumenista bägi ja kahdeksan mailaa. Vähitellen lukuisten arkistomappien kätköistä löytyi lisää todistusaineistoa ja jopa pientä kirjanpitoa golfin aiheuttamista kustannuksista.

Marsalkan laajasta kirjastosta löytyi lisäksi hänen nimikirjoituksellaan varustettu britti P.A.Vailen teos Modern Golf. Kirjassa muutamat lukumerkeiksi taivutetut sivut osoittavat selvästi, että golfsvingin saloja oli tutkittu usein ja hartaasti.

Koska golfin pelaaminen alkoi virallisesti Suomessa vasta 1930-luvun alussa, voinen lopuksi todeta, että Mannerheim oli aivan ilmeisesti myös maamme ensimmäinen golfari.

Entä miten varttuneet golfarimme selvisivät tällä historiallisesti merkittävällä paikkakunnalla? Mäkihypyn olympiakultaa voittaneen (Insbruck 1964) Veikko Kankkosen johdolla Suomen 6-miehinen joukkue selvisi 20 maan joukossa kunniakkaalle 8. sijalle ja vain vaivaisen kahden lyönnin päähän kuudennesta tilasta.

Tuoreimmat osastosta