20010378 - Taloussanomat - Ilta-Sanomat

Raju kurssivaihtelu kuuluu pörssin arkeen

Julkaistu: 28.10.2001 17:03

On virhe kuvitella, että pörssissä olisi parhaillaan menossa jonkinlainen ohimenevä häiriötila ja, että yleinen kurssinousu pian taas palaisi sadan prosentin vuosivauhtiin. Rajut kurssimuutokset ylös ja alas kuuluvat osakemarkkinoiden luonteeseen eivätkä tilastojen keskiarvotuotot yleensä toteudu muualla kuin tilastoissa.

Osakeostoja on turha pantata siinä toivossa, että kurssivaihtelu rauhoittuisi ja osakkeet palaisivat edes pitkäaikaiseen keskituottoonsa, saati runsaan vuoden takaisen teknohuuman aikaiseen jopa yli sadan prosentin vuosituottoon. Yhtä turhaa – jopa vaarallista – on laskea pitkäaikaisia säästösuunnitelmiaan sen varaan, että osakemarkkinoiden historialliseen keskituottoon perustuva tuotto-odotus todella toteutuu sellaisenaan.

Koko pörssiä seuraavan indeksin tai yksittäisen osakkeen kurssihistoriasta lasketaan usein keskiarvoja ja muita tunnuslukuja, joiden perusteella määritellään uusienkin sijoitusten tuotto-odotus. Tämä on yleinen ja käytännöllinen menetelmä, sillä parempaakaan ei ole – osakkeilla kun ei ole talletuskorkoa vastaavaa ennalta säädettävää kiinteää ?korkoa?. Keskituottojen laskijan kannattaa kuitenkin huomata, että maltillisenkin keskiarvoluvun taakse kätkeytyy huomattavaa vaihtelua.

Toteutuneista keskituotoista syntyy uusien sijoitusten suunnitteluun siistejä käyriä. Silti keskiarvoihin luottaminen on yhtä viisasta kuin vesistön keskimääräiseen syvyyteen luottaminen veneillessä. Järkevä veneilijä ottaa reittisuunnitelmaa laatiessaan huomioon, että varsinkin merkittyjen väylien ulkopuolella veden syvyys vaihtelee rajusti. Vesistön ylitys ei välttämättä onnistu havereitta, vaikka selällä olisi keskimäärin riittävästi vettä.

Veneilijä pääsee kuitenkin helpommalla kuin osakesijoittaja, sillä veneilijä voi valita reittinsä merikartasta, johon on merkitty Merenkulkulaitoksen mittaamat väyläsyvyydet. Lisäksi hän voi varmistaa reittinsä kaikuluotaimella. Osakesijoittajalta vastaavat apuvälineet puuttuvat. Hän voi vain seurata sivusta, mitä hänen sijoituksilleen tapahtuu tai on jo tapahtunut. Kukaan ei voi tietää, mitä osakkeille tapahtuu seuraavan tunnin, huomisen tai ensi viikon aikana. Keinottelijat uskovat voivansa ennustaa kursseja, mutta parhaimmillaankin heidän vihjeensä ovat arvauksia.

Pitkäaikaissijoituksen kokonaistuotto ja samalla vuotuinen keskituotto riippuu suurimmaksi osaksi sattumasta. Ratkaisevia ovat alkuperäinen ostohinta ja lopullinen myyntihinta. Koska yksityissijoittajan harvoin tarvitsee huolehtia vuotuisista tilinpäätöksistä, hän voi halutessaan unohtaa kurssivaihtelun vaikutukset osakkeiden pitoaikana. Salkun vuotuinen läpivalaisu voi silti olla tarpeen mahdollisten muutostarpeiden löytämiseksi.

Pörssien menneisyydestä voidaan päätellä, että ennemmin tai myöhemmin osakekurssit ovat toistaiseksi aina kohonneet uuteen kaikkien aikojen ennätyskorkeuteensa. Perinteinen tulkinta osakkeiden nousutaipumukselle on voittojen kasvu. Jos pörssiyhtiöiden voitot kasvavat enemmän kuin yhtiöt jakavat osinkoja, pitäisi osakekurssien nousta. Vuosikymmeniä lasketuilla pörssi-indekseillä voidaan havaita, että juuri näin osakkeet näyttävät käyttäytyvän. Yhdysvaltain yli satavuotisella pörssihistorialla voidaan piirtää indeksikäyriä, jotka näyttävät nousevan vääjäämättä. Vaikka Helsingin pörssin Hex-indeksejä on laskettu taaksepäin vain runsaat 30 vuotta, näyttää nousu olevan meilläkin keskeinen kehityssuunta.

Kurssinousu näyttää sitä varmemmalta mitä pidemmältä ajalta indeksikäyriä mittaillaan. Jo viiden vuoden osakesijoitus mieltyy herkästi pitkäaikaiseksi, ja täten myös kohtalaisen turvalliseksi. Kymmenen vuotta on jo niin pitkä – ja siis samalla varma – sijoitusaika, että se jää esimerkiksi monista sijoitusrahastoesitteistä pois. Sijoittajan ei kuitenkaan kannata mennä tähän halpaan.

On totta, että kymmenen vuoden mittaiset osakesijoitukset ovat Helsingin pörssin indeksien perusteella olleet keskimäärin reippaasti voitollisia. Esimerkiksi osingot sisältävän Hex-tuottoindeksin runsaan 30 vuoden historia osoittaa, että kymmenen vuoden mittaiset sijoitukset suomalaisosakkeisiin ovat osinkoineen tuottaneet keskimäärin vajaat 19 prosenttia vuodessa.

Tämänhän luulisi merkitsevän, että indeksin mukaan hajautetulta osakesijoitukselta voi turvallisin mielin odottaa 19 prosentin tuottoa. Siis, että kurssitason rajukin vaihtelu tasoittuu aikanaan ja kokonaistuotto asettuu vanhaan keskiarvoonsa.

Väärin. Kymmenvuotisen sijoituksen vuosituotto on pelkästään Hex-tuottoindeksin lyhyen historian aikana vaihdellut 6 ja 32 prosentin välillä. Ratkaisevaa on ollut, mihin kohtaan indeksin vuoristorataa osto ja myynti ovat sattuneet.

Toistaiseksi paras kymmenen vuoden mittainen sijoitus alkoi rohkealla ostolla keskellä Helsingin pörssin kaikkien aikojen synkintä syöksykierrettä, toukokuussa 1990. Indeksi jatkoi vielä laskuaan reippaat kaksi vuotta, mutta koko sijoituksen huipputuotto perustuu enemmän loppuhuipennukseen eli myyntiin kymmenen vuoden kuluttua ostosta eli viime vuoden toukokuussa. Heikoin kymmenvuotisjakso sitten 1970-luvun alun päättyi puolestaan laman pohjilla syyskuussa 1992.

Vastaava satunnainen vaihtelu tuo epävarmuutta myös 20-vuotisiin sijoituksiin, vaikka sijoitusajan pidentämisen piti tasoittaa ja varmistaa tuottoja. Helsinkiläiset 20-vuotiset sijoitukset ovat keskimäärin tuottaneet osinkoineen samat noin 19 prosenttia vuodessa kuin puolta lyhyemmätkin sijoitukset. Paras 20-vuotinen jakso on yltänyt 27 prosentin vuosituottoon. Heikoin on jäänyt yhdeksään prosenttiin vuodessa. Tuottoluvut perustuvat Taloussanomien laskelmiin, joissa jokaisena pörssipäivänä vuoden 1970 alusta lähtien on aloitettu uusi kymmenen ja 20 vuoden mittainen sijoitus. Kyse ei siis ole kalenterivuosien tuotoista.

Keskimääräiset tuotot voivat olla kohtalokkaita, jos niiden varaan laaditaan pitkäaikaisia säästösuunnitelmia esimerkiksi omien eläkepäivien varalle. Osakekurssien satunnainen, mutta raju vaihtelu vaikuttaa merkittävästi varsinkin säännöllisiin nostoihin tai säännöllisiin lisäsijoituksiin perustuvien säästöohjelmien lopulliseen tuottoon.

Jos osa esimerkiksi eläkevuosien aikaisista tuloista perustuu osakesijoitusten tuottoihin, on syytä varautua yllätyksiin. Oikeassa elämässä osakemarkkinoiden keskimääräiset vuosituotot eivät keskimäärin toteudu. Oikeasti saavutettavat tuotot ovat keskimäärin jotakin muuta kuin osakemarkkinoiden historiallinen keskimääräinen tuotto. Hyvässä lykyssä sijoittaja saa odotuksiaan reilusti suuremman tuoton, mutta yhtä hyvin hän voi huomata olevansa puilla paljailla.

Kuvitellaan esimerkkihenkilöksi vapaaherran päiviään aloittava sijoittaja, joka on säästänyt eläkerahastokseen 300 000 markkaa. Hän haluaa rahojen riittävän 20 vuotta ja laskee, kuinka suuren summan hän voi nostaa vuodessa. Hän aikoo pitää summan sijoitettuna osakkeissa ja käyttää laskelmassaan Hex-tuottoindeksin historiallista 19 prosentin keskituottoa. Laskelman mukaan rahat riittävät 20 vuotta, jos hän nostaa joka vuoden lopussa hieman alle 60 000 markkaa ja loppurahat karttuvat 19 prosentin tuotolla.

Toivottavasti esimerkkihenkilöllä on muitakin tulonlähteitä, sillä hänen strategiansa on hullunrohkea.

Parhaalla tuurilla hän olisi aloittanut eläkepäivänsä vuoden 1979 lopussa ja huomannut 20 vuotta myöhemmin olevansa miljonääri. Säännöllisistä 60 000 markan nostoista huolimatta sijoittajan omaisuus olisi karttunut ensin 1980-luvun lopun ja myöhemmin 1990-luvun lopun hurjissa nousuissa reippaasti yli 2,5 miljoonaan markkaan. Viime vuosikymmenen alun lamakaan ei olisi painanut säästösummaa kuin suunnilleen takaisin alkuperäiseen 300 000 markkaan.

Mutta jos hän olisi onnettomana aloittanut eläkepäivänsä samoilla laskelmilla ja odotuksilla kymmenen vuotta myöhemmin vuoden 1989 alussa, olisi hän päätynyt pikavauhtia tyhjätaskuksi. Vuotuiset 60 000 markan nostot ja varsinkin 1990-luvun alun rajut kurssipudotukset olisivat pusertaneet hänen pääomansa nollaan jo neljäntenä vuotena. Aiotusta 20 vuoden sapattijaksosta olisi jäänyt 16 vuotta ilman suunniteltuja 60 000 markan tuloja.

Ellei halua luottaa hyvään onneen ja samalla ottaa riskiä tulojen rajusta pienenemisestä, olisi eläkerahasto syytä siirtää vaiheittain pois osakemarkkinoilta jo hyvissä ajoin ennen rahojen käyttämistä. Samasta syystä säännölliseen säästämiseen perustuvia säästöohjelmia on syytä katsastaa myös matkan varrella. Tuottojen kohoaminen keskimääräistä paremmiksi pienentää uusien sijoitusten tarvetta, mutta vastaavasti tuottojen jääminen keskimääräistä heikommiksi kasvattaa lisäsijoitusten tarvetta.

Pitkäaikaisten sijoitusten kokonaistuotto perustuu suurelta osin koron korkoon. Tämä tarkoittaa, että sijoitus tuottaa sitä paremmin, mitä suurempi osa sijoituksen aikana kertyvästä tuotosta jätetään karttumaan uusilla tuotoilla. Jos osakkeesta saaduilla osingoilla ostetaan lisää osakkeita ja toteutunut arvonnousu jätetään salkkuun, saadaan vastaisista osingoista ja vastaisesta kurssinoususta enemmän irti kuin alkuperäisellä pienemmällä sijoituksella olisi saatu.

Juuri koron korosta johtuu, että esimerkiksi eläkevakuutusten markkinoinnissa säästöjen karttumista kuvataan usein jyrkästi nousevilla käyrillä. Kuvioiden periaate onkin aivan oikea: aika on kärsivällisen sijoittajan paras ystävä. Mutta näissäkin laskelmissa käytetään paremman puutteessa historiallisiin keskituottoihin perustuvia tuotto-odotuksia. Esimerkkilaskelmien ja -kuvioiden ilmiselvä vaara on, että epävarma tuotto näyttää varmalta. Usein jää asiakkaan omaksi tehtäväksi ymmärtää, että kyse on todella vain keskiarvoihin perustuvista esimerkeistä.

Oikeat sijoitukset käyttäytyvät vain ani harvoin esimerkkien mukaan.

Kun osakemarkkinoilla oli poikkeuksellisen jyrkkää kurssinousua, menivät erityyppiset osakerahastot kuin kuumille kiville. Sijoittajat aloittivat ahkerasti myös säännölliseen kuukausisäästämiseen perustuvia pitkäaikaisia säästöohjelmia. Säästäjien piti pienentää korkeisiin osakekursseihin liittyvää riskiä sijoittamalla rahastoon sama summa säännöllisesti joka kuukausi tai esimerkiksi neljännesvuosittain. Säännöllisessä säästämisessä onkin itua, sillä saman summan sijoituksilla tulee ostaneeksi kalliita rahasto-osuuksia vähemmän ja halpoja enemmän.

Nyt moni rahastoyhtiö on kuitenkin huomannut, että osakemarkkinoiden kurssilasku on pannut sijoittajat supistamaan sijoitussummiaan. Jos kohonneiden kurssien aikana sijoittaa enemmän kuin laskeneiden osakekurssien aikana, tulee samalla kääntäneeksi kuukausisäästämisen idean päälaelleen. Näin tulee nimittäin ostaneeksi kalliita rahasto-osuuksia suuremmalla summalla kuin halpoja osuuksia. Sijoitussumman nurinkurinen muuttelu vesittää kuukausisäästämisen ideaa ja voi pahimmillaan pilata ison osan monivuotisen sijoitusohjelman kokonaistuotosta. Ô

Tuoreimmat osastosta