200108235 - Taloussanomat - Ilta-Sanomat

Keskijohto ahtaalla

Julkaistu: 7.10.2001 4:23

Vastuu ilman valtaa uuvuttaa väliportaan johtajia

Teksti: Salla KäyhköOrganisaatiomuutokset uuvuttavat työntekijöitä. Ylin johto kärsii suhdanneheilahteluista. Huippujohtajien hiljainen stressi patoutuu murheellisiksi esimerkeiksi lehtien otsikoihin. Mutta kuka lohduttaisi keskijohtoa? Väliporrasta, jolla on vastuu päätösten käytännön toteutuksesta, mutta ei valtaa tai keinoja tehdä vaikeita ratkaisuja?

-Keskijohdon työuupumuksesta ei ole varsinaista tutkimusta. Tutkimukset osoittavat kuitenkin, että ylemmät toimihenkilöt, joihin keskijohto tavallisesti kuuluu, kokevat useammin stressiä kuin muut ryhmät, Medivire Työterveyspalvelujen Työhyvinvoinnin kehittämiskeskuksen työterveyspsykologi Janne Riste sanoo.

-Työyhteisön yhteiset ongelmat kulminoituvat helposti lähimpään esimieheen. Häntä on myös helppo kadehtia - miksi juuri tuo nousi minua ylempään asemaan?

Maija on it-alan yrityksen markkinointipäällikkö. Ikää tyylikkäällä naisella on 35 vuotta. Hän puhuu uupumuksestaan hillitysti, rauhallisella äänellä. Maija muistaa kuitenkin painottaa, ettei koskaan jäänyt sairaslomalle. Kukaan työpaikalla ei tiedä hänen hakeneen apua uupumukseen.

-Olen ihminen, joka arvostaa kovaa työntekoa. Minun on aina ollut vaikea asettaa itselleni rajoja, vaikea sanoa ei.

Maija on ollut nykyisessä työpaikassaan neljä vuotta. Kaksi vuotta sitten hän sai ylennyksen, joka toi alaisia. Samalla organisaatio kehittyi, koko ajan piti muistaa kehittää itseään ja vastata monesta projektista. Alaisia ei kuitenkaan saanut ajaa loppuun. Viime kädessä vastuu jäi Maijalle.

-Vuorovaikutus on hirveän vaikeaa. On oltava varovainen tekemisissään ja sanomisissaan alaisille. Jouduin kokemaan myös kateutta yletessäni organisaatiossa.

-Työni on sellaista, ettei se lopu tekemällä. Jossakin vaiheessa aloin käydä ylikierroksilla. Pohdin työasioita kotonakin jatkuvasti.

Lopullinen sysäys oli leikkaukseen joutuminen. Sairasloma keskeytti valtavan työnteon. Sen jälkeen Maija ei enää pystynyt nukkumaan ja haki apua. Medivireen ryhmähoito auttoi silloin.

Maijan toivuttua suurimmasta uupumuksesta vatsareaktiot ja verenpaineen nousu kuitenkin kertoivat, että vauhtia on vieläkin hiljennettävä.

-Kehon reaktiot toimivat usein hälytyskelloina tunteiden ja mielen tilasta. Ne on hyvä ottaa huomioon, ryhmätyönohjaaja, fysioterapeutti Tarja Miikkulainen sanoo.

Maijalle suurin apu työuupumuksessa olivat Medivireen vetämät työuupumusryhmät. Ne kokoontuvat kokonainen päivä kerrallaan tai tiiviissä puolentoista tunnin jaksoissa.

-Ryhmä antaa mahdollisuuden pysähtyä oman elämän ja työtilanteen äärelle ja katsella niistä nousevia tuntemuksia ja ratkaisuvaihtoehtoja vähän etäämmältä, ryhmien ohjaaja Tarja Miikkulainen sanoo.

-Kun tunnen näin, mitä se minusta kertoo? Ryhmät lisäävät itsetuntemusta ja reflektiota. Väsyneenä minäkuva ja ajatukset synkkenevät, ryhmä voi olla suuri tuki tekemistensä analyysissa, Miikkulainen kertoo.

Maijan mukaan häntä auttoivat paljon muun muassa draamaharjoitukset ja kirjoittaminen. Kannettava tietokone aukeaa kotona usein vieläkin työpäivän jälkeen. Tunnemyllerrys on hyvä käydä läpi näppäimien ääressä.

-Ryhmäterapia kesti kahdeksan päivää ja oli todella vapauttava kokemus. Tajusin, että tätä on muillakin.

-Meidän yrityksessämme tällaisesta ei puhuta. Ollaan vain dynaamisia ja jaksavia, Maija sanoo.

Vieläkään Maija ei väitä olevansa täysin toipunut. Mutta terve itsekkyys on tullut mukaan. Ylityöt hän korvaa pitkillä vapailla. Muutenkin hän on oppinut olemaan itselleen armollisempi.

56-vuotias Sakari toimii maaseutukaupungissa paikallisena johtajana yrityksessä, jonka pääpaikka on Helsingissä. Hänen uupumuksensa aiheutti hankala alainen.

-Alainen väärensi toistuvasti matkalaskuja ja ylityötunteja. Huomautukseni eivät auttaneet. Kun valitin asiasta pääkonttoriin, asiaan ei reagoitu millään lailla.

-Tämä sai alaisen vain vahingoniloiseksi. Vasta kun yrityksen asiakkaat valittivat kirjallisesti työntekijän käytöksestä, pääkonttori heräsi ja antoi varoituksen.

Sakari sai kuitenkin edelleen kärsiä alaisen käytöksestä.

-Entiset elkeet palasivat pian. Hän myös aina tilaisuuden tullen vaati paikallisjohtajan vaihtamista.

-Näin siitäkin huolimatta, että annoin alaiselle osin periksi: hän sai muun muassa tehdä työmatkansa lentokoneella, vaikka kaikki muut käyttivät junaa. Jälkeenpäin ajatellen nämä myönnytykset olivat virhe.

Sakarin pakotieksi tuli mahdollisuus jäädä osa-aikaeläkkeelle.

-Johtajan on aina jaksettava kuunnella alaisten valitusta ja oltava tukena, kun he uupuvat. Kun alainen puukottaa selkään, minnekään ei voi valittaa.

Uupumuksesta puhutaan paljon, mutta asia on silti arka. Kukaan ei halua puhua asiasta omalla nimellään. Kuten Sakari sanoo: erityisesti keskijohdolla ei ole lupa valittaa.

-Ajan henki on se, että jollet mene virran mukana ja ole tehokas, sitä ei katsota hyvällä, Maija hymähtää.

-Itse olen sikäli onnekas, että työpaikkani on satsannut työterveyshuoltoon ja tällaiseen terapiaan.

Työterveyspsykologi Janne Riste näkee asian loogisesti.

-Totta kai yritykset tähän panostavat. Syy on yksinkertaisesti raha. Tajutaan, että muutaman vuoden päästä meillä ei ole työntekijöitä, jos ilmapiiri uuvuttaa heidät. Työvoimapula lisää myös asiaa. Tiedän yrityksiä, joissa työterveyshuollon työntekijät ovat käyneet patistelemassa väkeä kotiin ylitöistä!

Parasta ennaltaehkäisyä kai olisi se, ettei työntekijöitä koskaan ajettaisi loppuun. Olisi hyvä tajuta, että vaikka teknologian kehitys on rajatonta, työntekijän resurssit ovat inhimilliset.

Miten päästäisiin tähän?

-Kantapään kautta, Riste hymähtää.

-Uudet sukupolvet ovat tuoneet työmarkkinoille uusia ilmiöitä. Vielä ei ole paljon kokemusta siitä, miten lopulta käy niiden nuorten työntekijöiden, jotka nyt ajavat itsensä loppuun.

Tuoreimmat osastosta