20010926 - Taloussanomat - Ilta-Sanomat

Aika hyvä tupo

Julkaistu: 6.10.2001 23:12

Satamien ahtaajien tulo mukaan kaksivuotiseen tuloratkaisuun on kuin piste i:n päälle. Strategisesti tärkeä kuljetusala ja teollisuus ovat nyt miltei sataprosenttisesti mukana tupossa. Myös palvelut ja julkinen puoli ovat paria akavalaista liittoa lukuun ottamatta matkassa.

Lääkärien ja lastentarhanopettajien mahdollinen lakkokaan ei pilaa kokonaiskuvaa. Tupo on harvinaisen kattava. Miksi ihmeessä Akava oikeastaan jäi sivuun, kun miltei kaikki sen liitot ovat tehneet sopimuksensa tupon pohjalta?

Kotkan ja Haminan irtisanomiskiistassa valtakunnan sovittelijan oli hyvä tehdä sovintoesitys sen jälkeen, kun työnantajapuolen edustajaksi istui Stevecon omistajan edustaja, varustamojen Antti Lagerroos. Hän päätti lakon isännän ottein ja selvällä rahalla. AKT:n puheenjohtaja Kauko Lehikoinen puolestaan osoitti vielä hetkeä ennen eläkkeellelähtöään, ettei suloinen sana solidaarisuus ole kuljetusalalla joutunut koipussiin. Tarvittaessa koko porukka puolustaa niitä, jotka ovat tulleet kaltoin kohdelluiksi.

Työmarkkinoilla vallitsee nyt kahden vuoden työrauha. Vakaus ja ennustettavuus on mannaa talouskasvulle. Helmikuussa tilinauhaan putoavat palkankorotukset ovat yhdessä verohelpotusten kanssa suuremmat kuin miesmuistiin. Todelliset käteen jäävät ansiot kohoavat viisi, kuusi prosenttia. Ansiosidonnaiseen työttömyysturvaankin kamppailtiin tasokorotus, tosin vasta vuodelle 2002.

Inflaation karkaaminen käsistä oli vielä vakava uhka silloin, kun tuposta neuvoteltiin. Euron vahvistuminen ja raakaöljyn hinnanlasku ovat tulleet avuksi nopeammin kuin neuvottelijat arvasivatkaan. Ellei kotimaan hintoja aleta nostella Elisan malliin, on kaikki edellytykset päästä siihen, ettei tupon indeksiehto laukea.

Eurosta on muistettava, että markka liitettiin siihen dollarikurssilla 1,18. Ei se ollut mikään huono kantaluku vientiteollisuuden kannalta. Vahvistumisvaraa on siis vielä aika reilusti.

Työnantajapuolen palkanmaksuvaraa arvioitaessa kannattaa muistaa myös se, että työttömyysvakuutus- ja työeläkemaksut alenivat jo vuoden alusta puolella prosenttiyksiköllä.

Vuoden 2002 palkankorotukset ja verokevennykset ovat pienempiä kuin tänä vuonna. Keskimääräinen palkankorotustaso on tuolloin vain noin 2,3 prosenttia. Kun näitä lukuja vertaa niihin osinkoihin ja voittoihin, joista kevään yhtiökokouksissa tiedotetaan, ymmärtää, että tulopolitiikalla on hyvätkin puolensa myös pääoman näkövinkkelistä. Jos nyt käytäisiin liittokierrosta, vaatimukset ja sopimustenkin korotusprosentit olisivat aivan muuta kuin tupossa nyt sovittiin.

Työntekijäpuolen kannalta tärkeintä on paitsi turvata ostovoiman lisäys, myös huolehtia siitä, että työllisyys voi edelleen parantua. Työ on parasta sosiaaliturvaa ja toimivin lääke köyhyyteen. Kahden edellisen tupon ja viime vuoden minitupon aikana luotiin 263 000 uutta työpaikkaa. Se on tehtyjen ratkaisujen pääsaavutus ja oikeuttaa tulopolitiikan myös jatkossa. Veikkaan, että tupokauden päättyessä vuoden 2003 tammikuussa meillä on 2,4 miljoonaa työssäkäyvää suomalaista.

Mainostelevision ulosmarssi ja päivän ahtaajalakko kuitenkin osoittavat, etteivät työpaikoilla kaikki asiat ole kunnossa. Työnantajan halu tarttua direktio-oikeuteensa menee liian usein yhteistoiminnan ja järjen käytön edelle.

Valitettavasti paikallinen sopiminen ei tupossakaan juuri edennyt, sillä työnantajat vastustivat tulos- ja voittopalkkioiden pelisääntöjen sopimista, ja pieniä olivat askeleet luottamushenkilöidenkin aseman kohentamisessa. Myöskään työnantajien toivoma yrityskohtainen palkankorotuserä ei edennyt.

SAK:n edustajakokous linjaa toukokuun lopulla alkaneen vuosikymmenen sopimuspolitiikkaa. Tulopolitiikka säilyy varmasti kalupakissa, sillä sen tulokset puhuvat puolestaan.

Arvelen, että nyt tehty tupo osoittautuu yhdeksi parhaista kautta aikojen. Mutta ei niin hyvää, etteikö aina jäisi myös parantamisen varaa.

Kirjoittaja on Suomen ammattiliittojen keskusjärjestön SAK:n apulaisosastopäällikkö.

Tuoreimmat osastosta