200101793 - Taloussanomat - Ilta-Sanomat

Tulonjakoa tasattava työllisyyttä parantamalla

Julkaistu: 6.10.2001 22:23

Kansalaisten tulonjaon muutokset ovat herättäneet laajaa kiinnostusta eri tiedotusvälineissä. Vaikka väestön tuloerot ovat kasvaneet 1990-luvun jälkipuoliskolla, Suomi on kansainvälisesti vertaillen hyvinkin tasaisen tulonjaon maa.

Tuloerojen kasvu Suomessa on johtunut pääosin pääomatulojen lisääntymisestä. Koska tulonsaajien parhaiten ansaitseva kymmenesosa saa valtaosan pääomatuloista, tämän parhaiten ansaitsevan kymmenesosan tulot ovat kasvaneet muita selvästi enemmän.

Enemmistö palkansaajista sijoittuu kolmannen ja yhdeksännen tulokymmenyksen välille. Palkansaajien tulot ovat kasvaneet 1990-luvun puolivälin jälkeen tasaisesti ilman oleellista palkkahajonnan kasvua. Solidaarinen palkkapolitiikka on pitänyt palkkaerot vähäisinä.

Huonoiten ja toiseksi huonoiten ansaitsevan kymmenesosan tulot eivät ole juuri kasvaneet. Tähän ryhmään kuuluvat eivät juuri saa pääomatuloja eivätkä palkkatuloja. Huonoiten ansaitsevaan viidennekseen kuuluvat lähinnä työttömät, opiskelijat, eläkeläiset ja osin yrittäjät.

Tuloerojen kehitykseen voi vaikuttaa lähinnä kolmen kanavan kautta. Eri ryhmien keskimääräisen ostovoiman kehittymiseen voi vaikuttaa. Jos pienituloisiin kuuluvien työttömien ostovoima heikkenee esimerkiksi sosiaaliavustusten leikkausten vuoksi, tuloerot kasvavat. Toiseksi voi pyrkiä vaikuttamaan eri väestöryhmien osuuksien muutokseen. Jos työttömien osuus työikäisestä väestöstä kasvaa, tuloerot suurenevat. Kolmantena kanavana on pyrkimys vaikuttaa ostovoiman muutokseen ryhmien sisällä.

Pitäisikö tulonjakoa pyrkiä tasoittamaan? Vastaus on mielestäni kiistatta kyllä, jos se tehdään muuttamalla väestöryhmien osuuksia. Tehokkainta tulonjakopolitiikkaa on parantaa työttömien työllistämismahdollisuuksia ja estää ennenaikaista eläköitymistä. Näin saadaan nykyistä laajempi joukko kasvavien palkkatulojen piiriin.

Laman alkuvuosina suhteelliset tuloerot eivät juuri muuttuneet, vaikka työttömyys kasvoi nopeasti. Syvä lama oli solidaarinen. Pääomatulot pienenivät, ja työttömäksi joutui sekä pieni- että isopalkkaisia. Sosiaalinen turvaverkko takasi työttömille välttävän tulotason. Meneillään olevan nousukauden aikana pääomatulot ja palkkatulot, joista työttömät ovat jääneet paitsi, ovat kasvattaneet tuloeroja.

Vaikka työllisyys on parantunut, lähes kymmenen prosenttia työvoimasta on silti työttömänä. Työllisyysaste on nykyisin useita prosenttiyksikköjä alhaisempi kuin esimerkiksi öljykriisin jälkeen 1970-luvulla.

Miten työttömien työllistämismahdollisuuksia voi parhaiten parantaa? Keskeisenä tekijänä ovat olleet ja ovat jatkossa työmarkkinaratkaisut. Viime vuosien palkkaratkaisujen taso on tukenut työllisyyttä. Palkkojen kansantuoteosuus on laskenut, ja pääomatulojen osuus on noussut. Yritykset ovat käyttäneet osan parantuneesta tuloksestaan työllistämiseen. Osa on mennyt taseiden vahvistamiseen ja investointeihin eli tulevaisuuden työllistämisedellytysten ylläpitämiseen.

Vaikka työmarkkinaratkaisujen taso on ollut kohtuullinen, niiden rakenne on ollut työllisyyden kannalta ongelmallinen. Työvoimakustannukset ovat nousseet suhteellisesti enemmän työvoimavaltaisilla matalan tuottavuuden toimialoilla ja yrityksissä, joiden palkanmaksuvara on ollut muita heikompi. Tämä on vähentänyt kouluttamattoman ja keskimääräistä alhaisemman tuottavuuden työvoiman kysyntää. Pitkäaikaistyöttömien määrä on kasvanut, ja heidän työllistymisensä on ollut vaikeaa.

Siirryttäessä suhteellisesti tasasuuruisiin palkankorotuksiin tai - mikä työllisyyden kohenemisen kannalta vielä tehokkaampaa - tuottavuuden kasvua noudattaviin palkankorotuksiin saatetaan pienituloisten työntekijöiden ostovoiman kehitystä heikentää liikaa. Tämä voidaan estää kohdistamalla ansiotuloverotuksen kevennykset suosimaan pienituloisia.

Työllisyys on parantunut taloudelliseen kasvuun nähden turhan vaatimattomasti palkkaratkaisujen rakenteen vuoksi. Myöskään työnantajan sivukulujen muutokset eivät ole viime vuosien aikana rakenteeltaan suosineet työllisyyttä. Vaikka työnantajan kansaneläkemaksua alennettiin viime vuonna pienissä yrityksissä, työnantajan työttömyysvakuutusmaksujen alennus on suosinut suuria yrityksiä. Kokonaisuutena työnantajan sivukulut ovat laskeneet suhteellisesti vähemmän pienissä työllistävissä yrityksissä.

Valtion taloudellisessa tutkimuskeskuksessa tehtyjen tutkimusten mukaan taloudelliset kannustimet eivät ole keskeinen este pienituloisten pitkäaikaistyöttömien työllistymiselle. Kehittämällä perusturvaa asteittain voi pienituloisten työttömien ostovoimaa parantaa ilman, että työllistymiskannustimet estäisivät työllistymistä. Taloudelliset kannustimet vaikuttavat kuitenkin ennenaikaiselle eläkkeelle siirtymiseen ja siten tulonjaon kehitykseen tulevaisuudessa.

Professori Markus Jäntti analysoi artikkelissaan (Helsingin Sanomat 29.12.) tulonjaon ja kasvun yhteyttä. Hän oli oikeassa siinä, ettei kansantaloudellisessa tutkimuksessa ole selkeästi pystytty osoittamaan yhteyttä tuloerojen kasvun ja taloudellisen kasvun välillä. Tämä johtunee siitä, ettei tuloeroilla ja taloudellisilla kannustimilla ole selkeää yhteyttä. Hyvillä taloudellisilla kannustimilla ja talouskasvulla on kuitenkin kiistaton yhteys. Jos kannustimet ovat kunnossa ja työllisyysaste nousee, tuloerot kapenevat ja talouskasvu kiihtyy. Jos kannustimet eivät ole kunnossa ja työllisyysaste paranee hitaasti, tuloerojen kaventaminen tulonsiirtoja lisäämällä tuskin parantaa talouskasvua.

Kirjoittaja on Suomen Yrittäjien pääekonomisti ja kansantaloustieteen dosentti.

Tuoreimmat osastosta