200006255 - Taloussanomat - Ilta-Sanomat

Vasta valtava jäsenkato voisi nakertaa ay-liikkeen asemaa

Julkaistu: 7.10.2000 0:00

Aivan pienestä jäsenkadosta ei ay-liikkeen asema suomalaisissa yhteiskunnassa heilahtaisi. Jäsenmäärän pitäisi pudota varsin rutkasti ennen kuin se muuttaisi työntekijä- ja työnantajajärjestöjen välistä sopimuskäytäntöä, arvioidaan sekä ay-liikkeen vastapelurin työnantajapuolen leirissä että tutkijoiden kammioissa.

Teollisuuden ja Työnantajain Keskusliiton osastopäällikkö Risto Alanko muistuttaa, että keskitettyä sopimista tapahtuu myös maissa, joissa järjestäytymisaste on Suomea alhaisempi, ja että keskitettyä sopimista voidaan tehdä keskusjärjestöjen lisäksi myös toimialakohtaisesti. TT onkin linjannut tavoitteekseen entistä raamiluonteisemmat sopimukset.

Alanko ei halua josssitella, eikä pohtia edes sitä, miten palkansaajajärjestöjen väliset reviiriristiriidat vaikuttaisivat sopimustoiminnan sujuvuuteen.

Palkansaajien tutkimuslaitoksen tutkimuskoordinaattori Juhana Vartiainen uskoo, että työelämän muuttuminen ja työtehtävien yksilöllistyminen pakottaa ay-liikkeen muuttamaan toimintatapojaan. Vahvuuttaan se ei hänen mielestään tule silti menettämään. Sen on taannut ja takaa jatkossakin suomalaisen ay-liikkeen tupo-kykyisyys.

-Ay-liike on säilyttänyt vahvan aseman niissä maissa, joissa se on ollut alun perin niin vahva, että se on kyennyt voittamaan sisäiset erimielisyytensä ja ottamaan edunvalvonnassaan huomioon koko kansantalouden edut. Tupo-kykyiset ay-liikkeet ovat pärjänneet parhaiten.

-Silloin kun sisäiset palkkakiistat ammattiliittojen ja toimialojen välillä ovat olleet niin ankaria, ettei yhteisvastuuseen ja palkkamalttiin ole kyetty, on muu yhteiskunta halunnut heikentää ay-liikkeen valtaa, Vartiainen selittää.

Hän muistuttaa, että Ruotsissa työnantajat tuskastuivat aikanaan ay-liikkeeseen sen ajamien kunnianhimoisten tulontasaustavoitteiden vuoksi. Suomessa puolestaan on hyväksytty palkkojen eroaminen tehtävien ja toimialojen mukaan, mutta palkkojen nousuvauhtia on säädelty tuposopimuksilla.

-Muutosten järjestäytymisasteissa pitäisi olla aika isoja ennen kuin palkankorotukset tulisivat yksilöllisiksi. Paikallinen sopiminen sopii sen sijaan hyvin työnsuhteen muista ehdoista päättämiseen, Vartiainen arvioi ja korostaa puhuvansa työmarkkinoita seuraavana ekonomistina eikä palkansaajien edusmiehenä.

Lukuisissa työmarkkinoiden uudistuksia pohtineissa komiteoissa istunut ja muun muassa paikallista sopimusta tutkinut työoikeuden professori Matti Kairinen Turun yliopistosta huomauttaa, että paikallisen sopimisen lisääntyminen ei merkitse ay-liikkeen vallan vähenemistä. Siinä on vain kyse hallitusta hajauttamisesta ylhäältä alas päin. Sen sijaan jos paikallinen sopiminen olisi rakentunut toisin päin, ilman järjestelmän kontrollia, se olisi kaventanut ay-liikkeen valtaa.

-Paikallinen sopiminen on yksi merkki joustamisesta, jota tarvitaan lisää. Joustavuus ei tarkoita samaa kuin turvattomuus, koska lisänä ovat turvaavat raamit, Kairinen arvioi.

Hänestä järjestäytymisaste ei voi ainakaan kymmeneen vuoteen laskea niin paljon, että se murentaisi nykyistä järjestelmää. Jos niin kävisi, tilalle tulisi korvaava järjestelmä. Se tarkoittaisi todennäköisesti poliittisempaa vääntöä palkkaehdoista eduskunnassa.

Kairinen muistuttaa, että tuponeuvotteluiden kohteena oleva palkkapotti on kaksi kertaa niin suuri kuin valtion budjetin loppusumma. Kun budjetin liikkumavara ei juuri kasva, niin työvoimakustannusten määrittäminen järjestöjen välisillä sopimuksilla merkitsee melkoista kansallisen tason vallankäyttöä talouden ohjaamisessa, jonka välineistö on euro-oloissa supistunut.

Tuoreimmat osastosta