Teksti: Jukka AiraksinenHallitus antoi kesäkuun alussa eduskunnalle esityksen kuluttajansuojalain muuttamiseksi. Hallituksen esitys perustuu pääasiassa niin sanottuun etämyyntidirektiivin, joka on tullut voimaan jo 4.6.1997. EU:n jäsenvaltioilla on ollut kolme vuotta aikaa saattaa kyseisen direktiivin säädökset osaksi kansallista lainsäädäntöään, eli direktiivi olisi tullut Suomessakin implementoida 4.6.2000 mennessä.
Julkinen keskustelu kuluttajansuojalain muutoksien vaikutuksista elinkeinonharjoittajien ja kuluttajien arkeen on alkanut varsin myöhään. Keskustelu tiedotusvälineissä on valitettavasti jumittunut niin sanotun 14 päivän palautusoikeuden ympärille. Lakiehdotukseen sisältyy huomattava määrä muitakin keskeisiä ehdotuksia.
Tällä hetkellä kuluttajansuojalailla säännellään vain puhelinmyyntiä ja postimyyntiä. Verkkokaupankäynti on ollut sääntelemätöntä aluetta. Lain uudistuksen jälkeen sääntely kattaisi kaikentyyppisen etämyynnin elinkeinonharjoittajalta kuluttajalle.
Etämyynnillä tarkoitetaan ehdotuksen mukaan kulutushyödykkeiden tarjoamista kuluttajille siten, että sopimuksen tekemiseen käytetään yksinomaan etäviestimiä. Etäviestimillä tarkoitetaan kaikkia välineitä, joita voidaan käyttää sopimuksen tekemiseen ilman, että osapuolet ovat yhtä aikaa läsnä. Lakiehdotuksessa mainitaan esimerkkeinä puhelin, posti, televisio ja tietoverkko.
Kuluttajansuojalain uudistuksessa sääntelyn piiriin tulee siis kaikki etämyynti välineestä riippumatta. Käytännössä soveltamisalan laajennus näkyy yksinkertaisimmillaan siinä, että kuluttaja voi lain voimaantultua turvallisin mielin tilata kulutushyödykkeitä kaikilla mahdollisilla etäviestimillä. Lakiehdotus takaa kuluttajalle tasavertaisen välineestä riippumattoman kohtelun.
Myös elinkeinonharjoittajat asetetaan lakiehdotuksella tasavertaiseen asemaan. Uuden talouden verkkokauppiaita sitovat samat velvoitteet kuin muitakin etäkauppiaita. Elinkeinonharjoittajan keskeisimpiä velvoitteita on tiedonantovelvollisuus, jota lakiehdotuksella laajennetaan. Lakiehdotus asettaa kaikki etäkauppiaat kaksivaiheisen tiedonantovelvollisuuden piiriin.
Ehdotuksen mukaan elinkeinonharjoittajan tulee hyvissä ajoin ennen etäsopimuksen tekemistä antaa muun muassa tiedot elinkeinonharjoittajasta, kulutushyödykkeen pääominaisuuksista sekä hinta-, toimituskulu-, maksu- ja muut toimituksen tai sopimuksen täyttämistä koskevat ehdot. Elinkeinonharjoittajan on myös vahvistettava nämä tiedot ja opastettava kuluttajaa peruuttamisoikeuden käytössä sekä annettava tiedot takuusta ja saatavilla olevista huolto- ja korjauspalveluista.
Tiedonantovelvollisuuden täyttäminen lisännee etäkaupankäynnin uskottavuutta ja varmuutta. Tietoja antamalla elinkeinonharjoittajat voivat lisätä kuluttajien luottamusta verkkokaupankäyntiin. Hyvin informoitu kuluttaja on luottavainen kuluttaja.
Kiistelty palautusoikeus koskee kaikkea etämyyntiä ja turvaa kuluttajien asemaa käytetystä etävälineestä riippumatta. Palautusoikeus tarjoaa kuluttajille mahdollisuuden perua epäonnistuneet ostokset. Kuluttajat vielä harjoittelevat verkkokaupankäyntiä, joten turvattu palautusoikeus voi lähinnä kiihdyttää verkkokaupankäyntiä. Palautusoikeus, kuten myös tietojen antaminen, voidaan nähdä myös elinkeinoharjoittajan tarjoamana lisäarvopalveluna.
Lakiehdotuksella pitkälti kirjataan jo vakiintuneita käytäntöjä. Hallituksen esityksessä todetaankin, että nykyisen sääntelyn vanhentuneisuudesta huolimatta kansallisessa etämyynnissä ei ole ilmennyt merkittäviä kuluttajansuojaongelmia. Vaikka täydelliseen kuluttajansuojalakien harmonisointiin ei EU:ssa vielä päästä, nyt on joka tapauksessa otettu suuri harppaus kohti tasavertaista kuluttajien kohtelua EU:n alueella. Kuluttajat tietävät ainakin varmuudella, minkä asteista minimikohtelua EU:ssa etäkauppaa tehdessä voi olettaa saavan.
On aiheellista muistuttaa, että etämyyntidirektiivi velvoittaa vain EU:n jäsenvaltioita, joten verkkokaupan pioneeri Yhdysvallat ei ole millään tavalla sidottu etämyyntidirektiivin velvoitteisiin.
Vakaa näkemykseni on, että lakiehdotuksella edistetään kaikkea verkkokaupankäyntiä ja luodaan pohjaa luotettavalle ja uskottavalle kaupankäynnille verkossa. Lakiehdotus antaa elinkeinonharjoittajalle avaimet kilpailuedun saavuttamiseen kansainvälisellä tasolla. Innovatiivinen verkkokauppias voisi saavuttaa myös kansallista kilpailuetua esimerkiksi tarjoamalla kuluttajille lain minimivaatimuksia parempaa ja luotettavampaa palvelua.
Kirjoittaja toimii lakimiehenä ICT-oikeuteen erikoistuneessa Oy Lakiasiaintoimisto Katainen & Co:ssa.