200006026 - Taloussanomat - Ilta-Sanomat

Yksipuolisesta viennin rakenteesta voi olla pienelle maalle etuakin

Julkaistu: 11.8.2000 0:00

Suomen viennin arvo kipusi vastikään julkaistuissa toukokuun tilastoissa kuukausittaiseen ennätykseensä. Viennin osuus bruttokansantuotteesta onkin kasvanut erityisesti elektroniikkateollisuuden rajun kasvun seurauksena jo kolmannekseen. Vielä vuosikymmen sitten se käväisi alle 20 prosentissa.

Matkapuhelintoimiala on ylivoimaisilla kasvuluvuillaan noussut johtavaksi vientialaksi, ja tämä on nostanut esiin pelon viennin liiallisesta yksipuolisuudesta. Kun yksi yritys vastaa noin viidenneksestä Suomen viennistä, saattaa viennin rakenne todellakin vaikuttaa hieman yksipuoliselta.

Klassisen ulkomaankauppateorian mukaan maat nettovievät niitä tavaroita, joiden tuottamiseen tarvittavia resursseja niillä on runsaasti. Koska pienillä mailla on kapeammat resurssit, niiden vientikin on yksipuolisemmin rakentunut kuin suurten maiden. Samalla ne ovat riippuvaisempia viennistä, koska niiden kotimaan markkinat ovat pienet.

Suomen viennin osuus bruttokansantuotteesta on kasvanut nopeasti jopa kaikkien aikojen ennätystasolle, mutta se on edelleen matalimpia pienten EU-maiden joukossa. Vain Kreikassa viennin suhteellinen merkitys on pienempi. Viennillämme on siis tilaa kasvaa bruttokansantuotetta nopeammin, mikä nostaa rakennekysymyksen entistäkin keskeisemmäksi.

Tilastoista tarkasteltuna on totta, että Suomen vienti on rakenteeltaan keskittynyt. Suomea yksipuolisempi viennin rakenne on EU-maista ainoastaan Irlannilla ja Espanjalla. Suunnilleen samalle tasolle sijoittuu Portugali.

EU:n ydinmaiden viennin rakenne on puolestaan monipuolisempi kuin Suomella. Italia, Itävalta ja Tanska erottuvat selvästi kaikista muista EU-maista monipuolisemmalla viennillään.

EU-maiden ulkomaankaupan rakennevertailu osoittaa, että maan koon ja viennin rakenteen välillä ei hieman yllättäen olekaan väistämätöntä yhteyttä. Toinen yllättävä piirre on se, että Irlantia lukuun ottamatta yksipuolisimman viennin maat Suomi, Espanja ja Portugali vievät monipuolisemmin EU:n ulkopuolelle - niiden vienti on yksipuolista nimenomaan sisämarkkinoilla. Tämä voidaan tulkita merkiksi jonkinlaisesta työnjaosta EU:n sisällä.

Niin sanotun uuden ulkomaankauppateorian mukaan kauppaa ja myös tuotannon maantieteellistä sijoittumista ohjaavat mittakaavaedut, jotka yhdessä yritystoiminnan synnyttämien ulkoisvaikutusten kanssa edesauttavat erikoistumista. Jos tietylle alueelle alkaa syntyä elektroniikkateollisuutta, sillä on taipumus imeä alueelle sitä ja siihen liittyvää tuotantoa lisää.

Esteet tuotannontekijöiden liikkumisessa ja yritysten taipumus erilaistaa tarjoamiaan hyödykkeitä puolestaan hajauttavat tuotannon ja viennin rakennetta.

Onko erikoistuminen vai hajautuminen toistaan suotavampi kehityskulku? Yksikäsitteistä vastausta on mahdoton antaa, koska viennin rakenne on pikemminkin seuraus yksittäisistä taloudellisista päätöksistä kuin asia, jota voitaisiin ohjata. Viennin rakenteen keinotekoinen monipuolistaminen ei ole järkevää, koska keinotekoisesti synnytetyllä viennillä ei ole menestymisen mahdollisuuksia pitkällä aikavälillä ja samalla se patoaa tuettavan hyödykkeen tuonnin sieltä, missä se kyetään tekemään tehokkaammin.

Teorian mukaan taloudellinen yhdentyminen lisää erikoistumista, koska keskittymiseltä puretaan esteitä. Esimerkiksi USA:ssa osavaltioiden tuotantorakenne on paljon erikoistuneempaa kuin EU:ssa. Kun Euroopan integraatio syvenee, hajautuneen tuotantorakenteen maissa saattaa olla odotettavissa suuria rakenteellisia muutoksia, mutta erikoistumisella on puolestaan taipumus kasautua sinne, missä on alun perinkin erikoistuttu.

Se, että maan viennin rakenne on muotoutunut yksipuoliseksi, sisältää omat riskinsä, koska talous on alttiimpi suhdannevaihteluille. Yleisesti on kuitenkin valtava ero siinä, mihin jokin maa on erikoistunut - raakaöljy ja elektroniikka tarjoavat varsin erilaiset tulevaisuudennäkymät. Ottamalla huomioon Euroopan syvenevä integraatio Suomelle saattaa alueena olla jopa etua siitä, että maan viennin ja tuotannon rakenne on valmiiksi erikoistunut.

Kirjoittaja on professori Turun kauppakorkeakoulussa sekä Yrjö Jahnssonin säätiön tutkimusjohtaja.

Tuoreimmat osastosta