200003327 - Taloussanomat - Ilta-Sanomat

Inflaation kiihtyminen nostaa Suomen korkotasoa

Julkaistu: 18.7.2000 0:00

Inflaatiovauhdin kiihtyminen on nostanut Suomen pitkiä korkoja euroalueen viitekorkoina toimivia Saksan viitekorkoja nopeammin. Toukokuussa Saksan inflaatio oli euroalueen alhaisin, kuluttajahinnat olivat Eurostatin yhdenmukaistetulla indeksillä mitattuna puolitoista prosenttia korkeammalla kuin vuotta aikaisemmin. Alueen toiseksi suurimman talouden Ranskan inflaatiovauhti oli 1,6 prosenttia. Koko euroalueen kuluttajahinnat nousivat 1,9 ja Suomen 2,7 prosenttia.

Suomen korkotason kehityksestä euroalueen viitekorkoihin verrattuna voi päätellä, että Suomen inflaation uskotaan säilyvän euroalueen ydinmaiden tason yläpuolella ilman että ero merkittävästi kapenee lähimmän kymmenen vuoden aikana. Suomen korkotaso on kahden viimeksi kuluneen vuoden aikana kohonnut selkeästi eurokorkoja enemmän.

Heinäkuussa 1998 Suomen kahden vuoden korko oli 4,07 ja euron 4,16 prosenttia. Eilen korot olivat 5,13 ja 5,02 prosenttia. Suomen kymmenen vuoden korko oli kaksi vuotta sitten 4,87 prosenttia ja euron 4,84, ja eilen noteeraukset olivat 5,53 ja 5,31 prosenttia.

Toukokuussa 1998 Suomen kuluttajahintojen nousuvauhti oli 1,6, Saksan 0,9 ja euroalueen 1,3 prosenttia vuodessa. Sen jälkeen Suomen inflaatiovauhti on käynyt euroalueen inflaatiovauhdin alapuolella vain kolmena kuukautena, kun Saksan inflaatiovauhti on ylittänyt eurotason vain tämän vuoden tammikuussa.

Obligaatiomarkkinoilla korkoerot heijastavat markkinoiden arviota maiden sijoitusriskeistä ja niiden valuuttakurssien kehitysnäkymistä. Kun Suomen ja Saksan välinen valuuttariski on valuuttaunionin myötä kadonnut, voi Suomen korkotason Saksaa ja euroaluetta nopeampaa nousua pitää oireena Suomen inflaatiopaineiden kohoamisesta.

Suomen talouden nopea kasvu on yhdessä tuontihintojen ja öljyn hinnan kohoamisen kanssa alkanut kiihdyttää Suomen kuluttajahintojen nousuvauhtia eivätkä markkinat usko nousun kiihtymisen jäävän vain tilapäiseksi. Jos markkinat uskoisivat Suomen inflaation tasoittuvan muun euroalueen tasalle lähiaikoina, ne olisivat hinnoitelleet Suomen valtionobligaatiot lähemmäs euroalueen viitetasoa jossakin pidemmässä maturiteetissa.

Kuluttajahintojen nousu on pohjimmiltaan oire ylikysynnästä: taloudessa tuotetaan vähemmän kuin halutaan ostaa ja hinnat nousevat.

Kysyntää voidaan säädellä kiristämällä rahapolitiikkaa, mikä nostaa korkotasoa ja alentaa kulutushalukkuutta. Kysynnän sääntely onnistuu myös vähentämällä valtion ja kuntien kulutusta, mikä antaa yksityiselle kulutukselle tilaa kasvaa. Yksi keino on myös alentaa yksityistä kulutusta jättämällä palkankorotukset hintojen nousua matalammiksi.

Suomen tilanteessa valtion ja kuntien kulutuksen vähentäminen lienee ainoa realistinen vaihtoehto: rahapolitiikasta päätetään Frankfurtissa ja tuposyksystä on kasvun, kiihtyvän inflaation ja julkisuudessa esiteltyjen optioratkaisujen tuloksena melko turha odottaa maltillista.

Valtiovarainministeriön tämän viikkoinen budjettiesitys kertoo missä määrin valtio aikoo viilentää taloutta julkista kulutusta vähentämällä.

Tarjolla on ainutlaatuinen tilaisuus tehdä poliittisesti arkaluontoisia menoleikkauksia vielä turvallisen kauan ennen vaaleja, vähentää valtion rakenteellisia menoja, mikä antaa elvytysvaraa seuraavan laskusuhdanteen varalle ja antaa samalla tilaa verotuksen keventämiselle lähemmäs eurotasoa.

Korkomarkkinat eivät ainakaan vielä usko näin käyvän, mutta jos budjettiehdotus leikkaa aikaisemmin luvattua selvemmin valtion ja kuntien menoja ja kulutuskysyntää, tulee Suomen ja Saksan korkoero kapenemaan lähiviikkoina.

Tuoreimmat osastosta