200003503 - Taloussanomat - Ilta-Sanomat

Bensapihi japanilaishaastaja

Julkaistu: 9.6.2000 0:00

Meikäläiset automarkkinat olivat vielä 1990-luvun alussa selkeästi japanilaismerkkien hallussa. Niinpä Suomesta lohkesi kohtuullisia markkinaosuuksia myös pienemmille japanilaisvalmistajille.

Lama ja jenin kallistuminen heilauttivat vaakakupin eurooppalaisten hyväksi. Markkinamuutos teki erityisen pahaa jälkeä pienemmille japanilaismerkeille, jotka eivät ole päässeet enää lähellekään silloisia myyntilukemia. Moni pikkumerkkiin mieltynyt autoilija loikkasi lamavuosina Nissanin tai Toyotan rattiin ja on jäänyt sille tielleen.

Markkinamuutos koetteli myös Mitsubishia. Kymmenen vuotta sitten se kisaili kolmanneksi suosituimman japanilaismerkin tittelistä nousevilla myyntilukemilla. Laman aikana vauhti hyytyi ja myynti kääntyi alamäkeen.

Kun markkinat nyt taas vetäisivät, ei Mitsubishilla ole tarjota ajopeliä, jolla erottua kilpailijoista ja panna tosissaan kampoihin Nissanille ja Toyotalle. Poikkeuksena on maasturimarkkinoiden kestosuosikki Pajero.

Tommi Mäkisen rallimenestyskin on alkanut näkyä markkinoinnissa näkyvämmin vasta nyt, kun markkinoille on pukattu pieni erä erikoisvarusteltuja kirkkaanpunaisia Carisma-malleja.

Mitsun menestystä on toisaalta syönyt maahantuoja Helkama-Auton toinen merkki Skoda, jota vähittäismyyntiverkosto on saanut kaupaksi liukkaammin. Ja uuden Fabian ansiosta Skodan myynnillinen etumatka todennäköisesti vain kasvaa.

Ajettavuus kerää europisteitä

Viime syksynä kasvojenkohotuksen kokenut Carisma kisaa samassa luokassa Nissan Primeran, Toyota Avensiksen, Honda Accordin ja Mazda 626:n kanssa. Eurooppalaisista vastassa ovat muun muassa Opel Vectra ja Volkswagen Bora.

Ensivaikutelma Carismasta on yllättävä. Auto tuntuu sisältä selvästi tilavammalta kuin ulkomitoista voisi päätellä. Carisma kootaan Volvo S4/V4:n pohjalevylle Hollannissa. Eurooppalaisuuden huomaa ajotuntuman lisäksi hallintalaitteiden sijoittelussa ja käyttömukavuudessa.

Eniten valmistaja kehuu parantaneensa ohjausta, joka onkin tunnokas ja jämäkkä. Suuntavakavuus säilyy myös moottoritienopeuksilla, ja aiempaan malliin nähden hieman tiheämpi ohjausvälitys tekee autosta kohtuullisen ketterän myös kaupunkiajossa.

Lisäpisteitä heruu hyvästä jarrutuntumasta ja täsmällisestä vaihdekepistä. Miinusta ropisee korkealta ottavasta kytkimestä, jonka liikettä ei opi muistamaan kunnolla useammankaan ajokerran jälkeen.

Nykyisillä bensanhinnoilla taloudellisuus on iso plussa, vaikkei koeajoautossa ollutkaan GDI-suoraruiskutusmoottoria vaan ihan perinteinen. Maantieajossa kulutus pysyi helposti kuudessa litrassa sadalla kilometrillä, eikä auto kevyellä kaasujalalla kuluta kaupungissakaan kohtuuttomasti. Koeajon alkajaisiksi heräsi epäilys siitä, että bensamittari on rikki, kun sen neula ei liikkunut ensimmäisten 200 kilometrin aikana juuri lainkaan.

1,6-litrainen ja 100-hevosvoimainen voimanlähde on nuukuudestaan huolimatta yllättävän ripeä, ja vääntöä löytyy kohtuullisesti myös matalilla kierroksilla. Moottorin ääni ei nouse moottoritienopeuksissakaan häiritseväksi. Pahin kiusa on rengasmelu, joka nousee karkeammalla asfaltilla yllättävän kovaksi.

Verhoilussa ja viimeistelyssä parantamista

Carisman 1 200 uudistuskohteen joukossa ovat olleet myös sisätilat ja kojelauta. Mittaristo ja ajotietokone ovat näytöiltään ja toiminnoiltaan selkeät.

Kaksivärinen sisustus herättää ristiriitaisia tunteita. Ainakin koeajoauton väritys oli lievästi sanottuna omaperäinen. Lilansininen ei kojelaudan, penkkien ja ovien perusvärinä ole onnistunut, etenkin kun itse auto on vaaleanruskea. Toisena sisustusvärinä on tarjolla musta.

Ovien sisäpuoliset kahvat ja niihin sijoitetut katkaisijat ovat yllättävän karkeaa tekoa. Ovien verhoilukangas näyttää lisäksi kuluvan herkästi.

Istuimet ovat mukavat ja antavat hyvin tukea ristiselälle ja reisille. Kovan ensivaikutelman ei pidä antaa hämätä, sillä kuskinpenkki tuntuu sitä mukavammalta, mitä pidemmälle matka vie. Säätöjäkin on riittämiin. Viimeistä silausta voi hakea ratinkorkeuden kautta.

Takapenkillä pääntilaa leikkaa hatchbackeille tyypillisesti katto. Takana joutuu istumaan niska kyyryssä, jos mittaa on 180 senttiä tai enemmän. Muutoin tilaa on kahdelle aikuiselle mukavasti ja kolmellekin kohtuullisesti, jos matka on lyhyt.

Takakontti nielee keskivertoperheen viikonloppukamppeet, jos mukana ei ole lastenvaunuja. Kahdessa osassa nouseva hattuhylly on hyvä, erillisestä avaimenperästä toimiva keskuslukitus sen sijaan jo takavuosien tekniikkaa.

Perusmallien yllätyksenä on se, että etumatkustajan turvatyyny on lisävaruste. Sivuturvatyynyt ovat vakiona. Koeajetussa, mallisarjan keskelle osuvassa Comfort business -mallissa on myös ilmastointi.

Koeajopäivien jälkeen jäi miettimään, mikä on monella tapaa persoonattomaksi jäävän Carisman potentiaalisin ostajakunta. Auton perustekniikka ja etenkin moottori on viimeistä huutoa, muutamat sisustus- ja varusteratkaisut auttamatta vanhentuneita.

Vaan jospa Mäkisen mahdollinen neljäs MM-titteli jo herättäisi japanilaisten markkinointiosaston.

Carisma on sisältä tilavampi kuin ulkomittojen perusteella voisi päätellä. 14 tuuman rengaskoko on nykytrendiin nähden pieni.

Sisätilojen verhoilu, sävyt ja viimeistely jäivät ihmetyttämään. Ikkunoiden ja sähkölukkojen katkaisimet ja ovien sisäkahvat ovat karkeaa tekoa.

Hattuhylly taittuu kahdessa osassa, joten kaikki tavarat eivät putoa takapenkille takaluukkua nostettaessa.

Tuoreimmat osastosta