1999016504 - Taloussanomat - Ilta-Sanomat

Kansallinen talous on ylellisyyttä

Julkaistu: 18.12.1999 0:00

Ruotsalaisen Telian ja norjalaisen Telenorin fuusion purkaminen varmistui toissapäivänä. Jo sitä ennen tuli selväksi, että ruotsalais-norjalainen yhteistyö oli ajautunut umpikujaan. Torstain tapahtumat ovat herättäneet suuria tunteita niin Ruotsissa kuin Norjassakin. Suuri fiasko voi vielä hyvinkin saada Suomeakin koskettavan jälkinäytöksen. Kansallishengen huumassa myös Merita-Nordbankenin ja Cristiania Bankin fuusio voi hyvinkin kaatua. Kansainväliset fuusiot eivät ole Norjassa tällä hetkellä huudossa.

Euroopassa kansainvälistymistä vastustamaan ovat nousseet erityisesti Norja ja Ranska. Ranskan kohdalla asia ei ole ihme: kansallisen yhtenäisvaltion idea syntyi Ranskassa. Samalla keksittiin myös byrokratia: hallintokulttuuri, jonka esikuvana oli kellokoneisto. Omista suurista keksinnöistä ei ole ollut koskaan helppo luopua.

Norja sen sijaan on omituinen tapaus. Sen kansallinen identiteetti on suhteellisen nuorta perua. Viikinkiaikainen identiteetti oli skandinaavista. Norjalaisuus syntyi vasta 1800-luvulla Ruotsin miehityksen aikana. Kansallisen palon innoittajina olivat samat voimat kuin Suomessakin eli Herder ja Hegel. Itsenäisyytensä Norja sai loppujen lopuksi rauhallisesti kansanäänestyksen jälkeen vuonna 1905.

Vuosisadan alkupuolella Norja ei ollut erityisen patrioottinen maa, pikemminkin se oli erittäin nurkkapatrioottinen maa. Epäluuloisuus oman vuonoalueen ulkopuolelta tulleita kohtaan oli suuri.

Kansallinen yhteishenki syntyi vasta toisen maailman sodan aikana saksalaismiehityksen myötä. Tämä henki elää edelleen. Vielä nykyään norjalaistoimittajat kiistelevät keskenään, miten kenenkin sanomalehti tarkalleen ottaen suhtautui miehityshallintoon. Tämä kaikki tapahtuu edelleen, vaikka Saksan kukistumisesta on jo aikaa, ja kylmä sotakin on ohi.

Norjassa nurkkapatriotismi näyttääkin sodan aikana laajentuneen vahvaksi kansallispatriotismiksi. 1970-luvulta lähtien isänmallisuus on imenyt energiansa öljystä, joka on tehnyt Norjasta taloudellisesti poikkeuksellisen suvereenin valtion. Kansainvälistyminen ei ole ollut Norjalle hengissäpysymisen ehto.

Teollisuuspolitiikalla on aina ollut vaihtoehtoja. Valitettavasti ne ovat merkinneet kilpailurajoitusten ja subventioiden tietä. Se on maksanut paljon norjalaiskuluttajille, mutta myös yrityksille. Norjalaishinnoilla ja -palkoilla on vaikea olla kilpailukykyinen.

Norja pysyy jatkossakin ylipatrioottisena kummajaisena. Kansallinen elinkeinoelämä on ylellisyyttä, jonka ylläpito on kallista. Niin kauan kuin öljyä riittää, Norjalla on kuitenkin siihen varaa. Mitään järkeä siinä ei tietenkään ole, mutta se on vapaan kansan vapaa valinta.

Tuoreimmat osastosta