199907826 - Taloussanomat - Ilta-Sanomat

Kärsimyshistoriaa

Julkaistu: 16.10.1999 0:00

Venäjän tulevaisuuden näkymät ovat synkkiä. Edelliskesän jälkeen optimistit ovat käyneet jokseenkin harvinaisiksi ja optimisteina säilyneillekin muutosten aikajänne on venynyt vuosista vuosikymmeniin. Maa tuntuu juuttuneen sitkeästi jonkinlaiseen ansaan neuvostokommunismin ja kapitalismin väliin, missä yhdistyvät molempien järjestelmien huonoimmat puolet.

Venäjän kapitalismia on luonnehdittu rosvo- tai feodaalikapitalismiksi. Vaurastumaan pyrkivien henkilöiden oman edun tavoittelun häikäilemättömyyttä on surkea katsella. Kommunismista on jäänyt jäljelle lähinnä järkähtämätön jähmeys ja muutosvastarinta. Markkinataloudelle on maassa vaikea voittaa kansansuosiota, kun tarjolla olevien esimerkkien valossa mersun ja ihmishengen välinen hintasuhde on mielipuolinen.

Puhtaaksi viljellyn egoismin puhkeaminen kukkaan neuvostokommunismin raunioilla voi tuntua erikoiselta, sillä kommunismin peruslähtökohtana oli aikoinaan egoismin vastakohta eli ihmisten välinen solidaarisuus. Selitys löytyy kuitenkin neuvostokommunismin historiasta. Solidaarisuus kuoli Neuvostoliitossa viimeistään Stalinin ilmiantojärjestelmän käyttöönoton yhteydessä ja vallalle levisi puhdas egoismi. Ihmiset opetettiin tekemään mitä tahansa oman henkensä säilyttämiseksi.

Lavrenti Berijan peruja on myös mersun ja ihmishengen väärä hintasuhde. Juuri neuvostokommunismi loi Venäjästä etiikasta vapaan vyöhykkeen: jos joku on tielläsi, hänet on varminta ja yksinkertaisinta ampua. Niin toimitaan Venäjällä edelleen. Lännessä rikolliset näkevät vaivaa välttääkseen tappamisia keikkojensa yhteydessä, mutta Venäjällä ajattelu kulkee toisin.

Puhtaaksi viljellyn häikäilemättömyyden historiasta nousevat myös Venäjän tulevaisuuden mahdollisuudet. Niitä on tosin hyvin vaikea ennakoida. Neuvostoliitto näytti todella surkealta kansakunnalta myös vuosina 1919 ja erityisesti 1941, jolloin Saksa hyökkäsi sen kimppuun. Vastoin kaikkien asiantuntijoiden näkemyksiä Neuvostoliitto voitti kamppailun Saksaa vastaan.

Sotakommunismissa ja suuressa isänmaallisessa sodassa voitot eivät syntyneet taidolla tai edes suurilla resursseilla, vaan äärimmilleen viedyllä häikäilemättömyydellä ja jäykkyydellä. Ihmiset kärsivät hirveästi, mutta siitä ei välitetty.

Tällä hetkellä tilanne muistuttaa paljon vuoden 1919 aikoja. Vihollisia ja vaikeuksia on kaikkialla eikä valoa näy missään.

Moni on jo ehtinyt ennustaa, että pitkän kärsimyshistorian ja sotavuosien ihmeiden johdosta Venäjä yllättää jälleen ja nousee juuri silloin, kun vähiten odottaisi. Tämä on kuitenkin väärä johtopäätös. Kärsimyshistoriasta ja ihmeistä voi päätellä lähinnä sen, että jos ja kun surkeutta jatkuu vielä pitkään, niin venäläisen kestävät sen ihmeteltävän hyvin, kun eivät muutakaan voi.

Tuoreimmat osastosta