19990582 - Taloussanomat - Ilta-Sanomat

PSYKOLOGI SAATTAA RAJOITTAA TYÖYHTEISÖN KEHITTYMISTÄ

24.4.1999 0:00

Henkilöiden valintatestauksesta käydään intensiivistä keskustelua. Moraalisena pääteemana ovat olleet testauksen laatu ja arvioiden luotettavuus. Rekrytointiin liittyvät markkinat ovat kasvaneet rajusti ja mukaan on tullut monenlaisia yrittäjiä, joiden uudenlaiset menetelmät herättävät epäilyä.

Apuun on kutsuttu psykologian arvovalta ja asiantuntemus. Koska vain koulutettu psykologi tietää ihmismielen salaisuudet ja osaa tulkita raakatietoa hakijoista, henkilöstövalintaa alistetaan entistä enemmän psykologeille.

Nyt olisi kuitenkin mahdollisuus keskustella kriittisesti, millaiseen ideologiaan moderni valintakäytäntö ja psykologinen näkemys työelämästä liittyy.

Oletus yksilön persoonan ensisijaisuudesta työkäyttäytymisessä on uusi näkökulma yksilöiden tehokkaaseen toimintaan ja uraan. Emme enää luota meriitteihin ja ammatilliseen maineeseen, vaan haluamme tonkia yksilöiden psyykettä.

Tutkimuksen näkökulmasta voikin päätellä, että nykyaika on löytänyt uuden syvyyden työntekijöistä sekä objektiiviset menetelmät, joilla persoonallisuus saadaan näkyväksi. Psykologin tehtävä valintaprosessissa on tuoda esiin se, mitä muut eivät voi nähdä.

Mutta miksi juuri psykologi tietäisi sellaista, mitä muut, edes testattava henkilö itse, eivät tiedosta tai hallitse?

Psykologista asiantuntemusta ja henkilöstöjohtamisen historiaa tutkineiden mukaan systemaattinen henkilövalinta on liittynyt tilanteisiin, joissa on pitänyt hallita suuria joukkoja ilman ulkoista pakkoa tai valvontaa. Massatuotantoon siirryttäessä työvoima voitiin jakaa erilaisiin ihmistyyppeihin persoonallisuusluokittelujen ja testauskoneistojen avulla. Näin jokaiselle löytyi oma paikka hyvään tyyppiin johtavalla kyvykkyyden janalla.

Psykologisen tiedon soveltamisen seurauksena organisaatiossa tapahtuu sekä yksilöllistymistä että totalisaatiota. Yksilöllistymisessä ihminen irrotetaan välittömistä, vertikaalisista suhteista toisiin ihmisiin ja kiinnitetään suoraan johtamisen keskukseen tarkkailtavaksi ja määriteltäväksi.

Totalisaatiossa psykologin silmä kartoittaa aukottomasti koko organisaation ja sen koostumuksen. Mikäli joku käyttäytyy eri tavalla kuin muut, hän on pelkkä poikkeus annetusta normista. Hänen ei ajatella toteuttavan toisenlaisia arvoja ja toimintatapaa kuin psykologi tai johto.

Organisaatiopsykologia on auttanut pitämään yllä kuria ja järjestystä, mutta samalla se rajoittaa spontaanin ammatillisen toveruuden syntymistä työpaikoilla ja estää usein yksilön terveen järjen käytön.

Kilpailu työpaikoista on Suomessa edelleen kovaa, mutta sen varjolla ei saisi leimata yksilöitä suoraviivaisesti voittajiksi tai häviäjiksi. Psykologien tulisi tarkastella avoimesti, millaisin arvoin he liikkuvat valintabisneksessä ja missä määrin heidän arvovaltansa tukee johdon kapeaa näkemystä työelämästä yksilöiden välisenä kilpailuna ja tehokkuuden tavoitteluna.

Työuupumuksen ja kovan rahakapitalismin Suomessa olisi aika antaa paikallisille yhteisöille mahdollisuus muotoilla itse sopiva kulttuuri tuottavan työn tekoon ja elää siinä sivussa antoisaa sosiaalista elämää.

Kirjoittaja on Kauppatieteiden tohtori ja vieraileva tutkija Keelen yliopistossa.

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?