1999014146 - Taloussanomat - Ilta-Sanomat

PUHEENJOHTAJAN PAIKKOJA AUKI

24.3.1999 0:00

Bryssel Euroopan unionin valtioiden ja hallitusten päämiehet pystyvät päättämään vain päivämääristä, kokouspaikoista ja henkilönimistä, väittävät EU-byrokratian tuntijat. Tänään alkavasta Berliinin huippukokouksesta on siis odotettavissa muutakin uutisoitavaa kuin päämiesten epätoivoinen riitely siitä, kuka maksaa ja kuinka paljon EU:n maatalous- ja rakennerahastouudistuksesta vuosina 2000-2006.

Agenda-neuvottelut voivat vastoin kaikkia ennakko-odotuksia edetä, sillä EU-johtajien sormet syyhyävät päästä raapimaan toisiaan taistelussa Euroopan komission uudesta puheenjohtajasta.

He yrittävät päästä Berliinissä yksimielisyyteen menettelytavasta ja aikataulusta uuden komission nimityksessä. Puheenjohtajan henkilöllisyydestä päämiehet tuskin sopivat, sillä heidän täytyy ensin päättää, kuinka monta puheenjohtajaa komissio tarvitsee seuraavan 12 kuukauden aikana ja kuinka pitkiin pesteihin johtajat valitaan.

Vaihtoehtoja on ainakin neljä. Jäsenvaltiot voivat nimittää komissiolle välittömästi puheenjohtajan nykyisen toimituskomission ulkopuolelta, jolloin hän istuu tämän vuoden loppuun saakka. Kesän aikana maat etsivät jälleen uuden puheenjohtajan, joka saa komission johdettavakseen ensi tammikuussa alkavalle viisivuotiskaudelle.

Tämä nimitysruljanssi on kaikkein raskain, sillä puheenjohtajia tarvitaan useita. Nimitystä hankaloittaa myös toukokuun alussa voimaan tuleva Amsterdamin sopimus ja Euroopan parlamentin vaihdos heinäkuussa.

Amsterdamin sopimus antaa Euroopan parlamentille nykyistä enemmän valtaa komission valinnassa. Parlamentti on tähän saakka vain kuullut komission jäseniä, mutta nyt neuvoston pitää pyytää parlamentilta hyväksyntä komission puheenjohtajalle.

Hallitukset voivat saada sovittua komission vetäjästä huhtikuun aikana. Tuolloin ne ehtivät viedä esityksensä nykyisen parlamentin viimeiseen istuntoon 3.-7. toukokuuta.

Kakkosvaihtoehtona pidetään sitä, että hallitukset antavat puheenjohtaja Jacques Santerin jatkaa, kunnes jäsenmaat ovat päässeet yksimielisyyteen seuraavan kauden puheenjohtajasta. Seitsemän jäsenmaata kannatti ennen Berliiniä Santerin pysymistä virassaan kesään saakka, jotta hallituksilla olisi aikaa valita Kölniin 3.-4. kesäkuuta mennessä hänelle seuraaja.

Santer ei voi pysyä virassaan toukokuun jälkeen, sillä hän osallistuu Euroopan parlamentin vaaleihin kesäkuun puolivälissä. Mallissa on muitakin ongelmia: mitä myöhemmin uusi komissio aloittaa, sitä enemmän EU:n imago kärsii.

Kolmannessa kaavailussa komission väliaikaiseksi puheenjohtajaksi nousisi toimituskomission puhdasmaineisin jäsen, kuten kilpailukomissaari Karel van Miert tai kauppakomissaari Sir Leon Brittan. Hän jatkaisi virassaan tämän vuoden loppuun saakka, jolloin vahvoilla poliittisilla ehdokkailla olisi aikaa kisata puheenjohtajan paikasta seuraavalle viisivuotiskaudelle.

Van Miert ja Brittan sopisivat virkaan erinomaisesti, sillä he eivät halua enää jatkaa uudessa komissiossa. Myös budjetti- ja henkilöstökomissaari Erkki Liikasen nimi on vilahtanut väliaikaisena puheenjohtajana. Liikanen tavoittelee tuskin itse postia, sillä se estäisi häneltä pääsyn komissioon seuraavaksi viisivuotiskaudeksi. Harva merkittävässä asemassa oleva henkilö viitsisi jättää työpaikkaansa johtaakseen komissiota pari kuukautta, ellei hänellä ole luvassa jatkoa.

Tällaisen vaatimuksen on esittänyt ainakin Italian entinen pääministeri Romano Prodi, jota monet pääministerit kannattavat puheenjohtajaksi. Toinen varteenotettava puheenjohtajaehdokas, NATO:n pääsihteeri Javier Solana ei halua edes harkita työnsä jättämistä ennen kuin hän on hoitanut sotilasliiton huhtikuun huippukokouksen Washingtonissa.

Kaikkein todennäköisintä on, että hallitukset nimittävät ennen kesää komissioon uuden puheenjohtajan, joka saa jatkaa seuraavalla kaudella. Tämä malli sopisi Saksan liittokansleri Gerhard Schröderille, Ison-Britannian pääministeri Tony Blairille sekä europarlamentin puheenjohtaja Jose Maria Gil-Roblesille, jotka kaikki haluavat pitää kiirettä uuden puheenjohtajan nimityksessä.

Kiinnostavaa on myös, kuinka moni vanha jäsen säilyttää paikkansa uudessa komissiossa. Tuntuu hullulta, jos koko komissio jatkaisi vanhalla kokoonpanollaan puheenjohtaja Jacques Santeria ja tiedekomissaari Edith Cressonia lukuun ottamatta. Cressonista olisi voitu päästä eroon vähemmälläkin vaivalla.

Ranskalaiset eivät sitä paitsi hyväksy vieläkään, että heidän komissaaristaan tehdään syntipukki. Presidentti Jacques Chirac vaatii kaikkien muidenkin komissaarien välitöntä vaihtamista, jos Cresson ei saa jatkaa kauttaan loppuun.

Ranskaa tukee asiantuntijaraportti, jonka mukaan Cresson tai kukaan muukaan komissaari eivät ole hyötynyt taloudellisesti palkatessaan ystäviään tai sukulaisiaan komissioon. Raportti moittii koko komissiota vastuuttomuudesta tehtävien hoidossa sekä puutteista hallinnossa ja varainkäytössä.

Erkki Liikasellakaan ei olisi tätä taustaa vasten mahdollisuuksia jatkaa komissiossa, vaikka Suomi nimittäisikin hänet uudeksi ehdokkaakseen.

Kaikkia komissaareja ei voida kuitenkaan vaihtaa ainakaan tällä kaudella, vaikka parlamentti vaatii kunnon puhdistusta. Kokeneita komissaareja tarvitaan EU:n toiminnan jatkuvuuden takaamiseksi.

Komission puheenjohtajan etsintää vaikeuttaa myös se, että Euroopassa on avoinna suurille poliittisille johtajille useita merkittäviä paikkoja, jotka pitää täyttää vuoden sisällä.

Parlamentti tarvitsee uuden puheenjohtajan. Euroopan neuvoston pääsihteeristö etsii ulko- ja turvallisuuspolitiikasta vastaavaa johtajaa eli EU:n ulkoministeriä.

Euroopan oikeusasiamies Jacob Södermanin virkakausi loppuu kesällä. Länsi-Euroopan unionin WEU:n ja NATO:n pääsihteerit vaihtuvat. Euroopan Investointipankki tarvitsee uuden pääjohtajan.

Paavo Lipposellekin olisi tarjolla EU:ssa monta työpaikkaa, joista olisi helpompi ponnahtaa Suomen presidentiksi kuin pääministerin pallilta kurjistuvassa valtakunnassa.

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?