1998015898 - Taloussanomat - Ilta-Sanomat

MITÄTÖN INFLAATIO VOI OLLA HAITAKSI

Julkaistu: 29.12.1998 0:00

Monen vuoden nopeasta talouskasvusta huolimatta Suomi siirtyy rahoitusmarkkinoiden osalta yhteisvaluutta euroon erittäin matalan inflaation vallitessa. Vahvasti inflaationvastaisen keskuspankkipolitiikan lisäksi inflaatiovauhtia pitää olemattomana muun muassa raaka-ainehintojen putoaminen.

Vuosikymmenen puolivälissä Suomen Pankki asetti keskeiseksi tavoitteekseen, että niin kutsuttu pohjainflaatio pysyy kahden prosentin tuntumassa. Suomi siirtyy nyt euron ja Euroopan keskuspankin aikakauteen inflaatiovauhdin madellessa prosentin tuntumassa. Päättyvän vuoden keskimääräinen inflaatio jää puoleentoista prosenttiin. Monta vuotta inflaatiota ovat lähes yksin pitäneet yllä julkisen vallan päätettävissä olevien maksujen korotukset ja erityisesti energian verotuksen kiristäminen.

Kertaakaan laman jälkeisinä vuosina pohjainflaatio tai varsinainen inflaatio eivät Suomessa nousseet yli kahteen prosenttiin.

Tekniikan murroskauden ansiosta matkapuhelinten ja tietokoneiden hinnat rapautuvat. Monien muidenkin laitteiden laatu paranee ja käyttäjän niistä saama hyöty kasvaa, vaikka tuotteen hinta pysyy suunnilleen entisellään. Siksi yhä useampi asiantuntija alkaa epäillä, että viralliset inflaatiolukemat ovat liioiteltuja.

Muutaman promillen, enintään prosenttiyksikön virheellä on merkitystä silloin, kun nollaraja on näinkin lähellä. Mitä ilmeisimmin Suomi ja monet muut EU-maat ovat käväisseet tosiasiassa deflaation puolella useampana kuukautena 90-luvulla, kuin mitä tilastot kertovat.

Deflaatio on pahasta siinä missä laukkaava inflaatiokin.

Vaikka inflaatio pysyykin hitusen nollan yläpuolella, taloudellisessa mielessä se ei luultavasti ole sellainen kympin suoritus, kuin ankarat keskuspankkipoliitikot ja rahoitusammattilaiset antavat ymmärtää. Taloustiede ei tue näkemystä, että 2-3,5 prosentin inflaatiovauhti olisi turmiollisempaa kuin 0,5 prosentin nousu kuluttajahintaindeksissä. Päinvastoin esimerkiksi talouden rakennemuutoksen, valtiontalouden saneerauksen, palkkarakenteiden korjaamisen ja talouden toimeliaisuuden kannalta parin prosentin inflaatiovauhti olisi luultavasti kaikkein tehokkainta.

Nykyisissä korkolukemissa on turha vaatia löysempää rahapolitiikkaa. Kun suhdannekäyrä seuraavan kerran nousee, inflaatiota saattaa hillitä esimerkiksi välillisen verotuksen keventäminen. Mutta ainakaan rahapolitiikan ei voi katsoa viimeisten 4-5 vuoden aikana toimineen ihanteellisen hyvin taloudellisen kokonaisedun kannalta. Ehkä ensi vuosikymmenellä jälkiviisaudessamme näemme, mitä haittoja tai hyvinvointitappioita nollainflaatio mahdollisesti aiheutti.

Tuoreimmat osastosta