199801755 - Taloussanomat - Ilta-Sanomat

INFLAATION LISÄKSI ON SYYTÄ VÄLTTÄÄ DEFLAATIOTA

Julkaistu: 8.10.1998 0:00

Vielä heinäkuun lopussa monien kansainvälisen talouden kommentaattorien mukaan Yhdysvaltojen ja Ison-Britannian taloudet olivat ylikuumentumisen partaalla. Tämän logiikan mukaan näiden maiden keskuspankkikorkoja tuli nostaa, jotta inflaatio pysyisi aisoissa. Jo tuolloin osa ekonomisteista arvioi talouksien suuntaavan ylikuumentumisen sijasta taantumaan.

Vielä kesällä näki ennusteita, että Euroopan keskuspankin (EKP) vuodenvaihteen ohjauskorot nousisivat ydinmaiden nykyisiä korkoja korkeammalle.

Viimeisetkin tämänsuuntaiset arviot haudattiin syyskuussa. Inflaatiopaineet ovat vähäisiä nykyisissä olosuhteissa.

Kun Aasian ongelmien syvyys tajuttiin ja Venäjä ajautui maksukyvyttömyyteen, taantumapuheet alkoivat todenteolla.

Maailmankaupan kasvu hidastuu selvästi tänä vuonna. Myös euroalueen talouskasvusta leikkautuu siivu. Toteutuvan kasvun suuruus riippuu siitä, miten alueen kotimarkkinat kehittyvät.

Rakenteelliset muutokset ovat alentaneet inflaatiota 1990-luvulla. Kelluvat valuuttakurssit Suomessa, Isossa-Britanniassa ja Ruotsissa 1990-luvun alkupuolella asettivat uusia vaatimuksia talouspolitiikalle. Otettiin käyttöön inflaatiotavoitteet. Suomen Pankki otti tavoitteekseen noin kahden prosentin pohjainflaation vuodesta 1995 lähtien.

Keskuspankkien tavoitteita pidettiin ehkä turhan kunnianhimoisina, mutta tunnelma muuttui, kun matala inflaatio vakiinnutti asemiaan. Inflaatio on ollut keskeinen Emu-kriteeri, jonka hillintään EU-maat ovat saaneet myös ulkoista tukea. Tavoite on toteuttanut itsensä.

Inflaatiotavoitteiden ja Emun lisäksi talouden globalisaatio, kilpailun lisääntyminen, tuotannon tehostunut organisointi ja uusi teknologia nähdään yleisesti yhtäaikaisen korkean kasvun ja matalan inflaation selittäjinä. Kokonaan uutta makrotalouden regiimiä tuskin on syntynyt kaikista mullistuksista huolimatta.

Pitkälle teollistuneet maat ovat mahdollisesti palanneet 1960-luvun alun tilanteeseen, jolloin kasvu oli nopeaa ja inflaatio matala. Öljykriisistä ja kiinteiden valuuttakurssien romuttumisesta alkaneen korkean inflaation ajanjakson tavat ja tottumukset olivat syvällä taloudessa. Talouden ulkoiset muutokset vauhdittivat paluuta hitaaseen inflaatioon.

Aasian kriisin seurauksena raaka-aineiden hinnat ovat laskeneet tuntuvasti. Kriisimaiden tuotannon ylitarjonta, vähentynyt tuontikysyntä ja devalvaatiot ovat painaneet teollisuustuotteiden hintoja maailmanmarkkinoilla. Tuottajahintojen muutokset ovat olleet useissa maissa miinusmerkkisiä viime kuukausina. Kuluttajahinnat ovat nousseet erittäin hitaasti kautta maailman.

Suomessa vuosi sitten ennustettu kahden prosentin inflaatio ei ole toteutunut. Heinä- ja elokuussa vuotuinen inflaatio oli enää 1,1 prosenttia. Ainoastaan maailmantalouden kriisimaissa inflaatio on kiihtynyt, koska devalvaatiot ovat nostaneet tuontihintoja.

Jotkut kansainvälisen talouden seuraajat ovat nostaneet esiin huolen deflaatiopeikosta. Varoittavina esimerkkeinä on mainittu viime aikojen miinusmerkkiset inflaatiot Kiinassa (-1,4 prosenttia) ja Japanissa (-0,3). Myös Australia käväisi alkuvuodesta miinuksella (-0,2), ja Sveitsissä on ollut pitkään lähes nollainflaatio (0,1). Ruotsissa inflaatio oli negatiivinen jo vuonna 1997, ja elokuussa vuotuinen inflaatio putosi nollaan.

Jokin ulkoinen shokki, kuten Aasiasta alkanut talouskriisi, voi sysätä taloudet lähes nollainflaatiosta deflaatioon. Deflaatiosta irrottautuminen talouspolitiikan toimenpitein voi olla erittäin vaikeaa. Jos nimelliskorot ovat valmiiksi lähellä lattiaa, julkisen talouden velkaantuminen on suuri ongelma, ennen kaikkea jos taloudenpitäjien luottamus tulevaisuuteen on heikko.

Euromaassa lyhyet korot ovat varsin matalalla tasolla. Julkistalouksien velkaantuminen on suurta, lisäksi vakaus- ja kasvusopimus sitoo aktiivisen finanssipolitiikan käyttömahdollisuuksia.

Euroopan keskuspankin tavoitteena on hintavakaus. Päättämättä on, miten se toteutetaan. Otetaanko käyttöön suora inflaatiotavoite, esimerkiksi 0-2 prosentin tavoitehaarukka? Jos otetaan, sallitaanko väliaikaiseksi katsotut poikkeamat tavoitteesta, jolloin olennaisinta olisi inflaation suunta? Hyväksytäänkö miinusmerkkiset tai yli tavoiterajan menevät inflaatiohavainnot? Jos hyväksytään, millä ehdoilla?

EKP:n rahapolitiikan tavoitteenasettelu ei ole yhdentekevä asia. Vastauksia kysymyksiin EKP antaa lähiaikoina. Kaikissa tapauksissa on erityisen tärkeää, että keskuspankilla on kaikkien talouden toimijoiden laaja luottamus. EKP:n lähikuukausien toimenpiteitä tutkitaan suurennuslasin avulla.

Euromaan vuotuinen kuluttajahintainflaatio oli elokuussa 1,2 prosenttia. Viime kuukausien toteutuneet luvut ovat alittaneet ennusteet. Aasian kriisi on vaimentanut hintojen nousua, ja Venäjän talousongelmat tätä kehitystä.

Euromaan ytimessä kotimarkkinoiden luottamus on viime vuosia vahvempi. Kasvu jatkuu, mikäli luottamus ei rapaudu merkittävästi kasvaneen epävarmuuden takia. Euromaan inflaatio on erittäin matalaa, mutta deflaatiota ei tällä tietoa ole näköpiirissä.

Rahapolitiikan lopullisena tavoitteena on oltava matala inflaatio. Taloushistorian ja viime aikojen esimerkkien valossa tavoite tulisi kuitenkin toteuttaa niin, ettei deflaatioriski kasva liian suureksi.

Kirjoittaja on Keskuskauppakamarin ekonomisti

Tuoreimmat osastosta