1998010728 - Taloussanomat - Ilta-Sanomat

PAASILINNA VAATI YLEISRADIOLLE SUOJELUA

Julkaistu: 15.9.1998 0:00

Bryssel Jos suomalainen haluaa saada Brysselin eurokerman kerrankin hiljenemään, kannattaa kääntää keskustelu televiestinnän, median ja informaatiotekniikan konvergenssiin liittyvään sääntelyyn.

Konvergenssi tarkoittaa lähentymistä. Tiedonsiirrossa konvergenssi voi merkitä esimerkiksi sitä, että kuluttaja vastaanottaa puheluja tai dataa perinteisten puhelinlinjojen lisäksi tv-kaapeleita tai jopa sähköjohtoja pitkin.

Teema on turvallinen, vaikka asiasta ei ymmärtäisi edellä kuvattua enempää: eipä ymmärrä kukaan muukaan.

Sitä paitsi kaikkia suomalaisia pidetään tekniikan saloihin perehtyneinä propellipäinä, jotka kykenevät puhumaan kännykkään päivällispöydässä ja hoitamaan ihmissuhteensa internetissä.

Jos haluaa tehdä todella vaikutuksen, kannattaa siteerata europarlamentaarikko Reino Paasilinnan mietintöluonnosta, jossa hän ottaa parlamentin puolesta kantaa Euroopan komission laatimaan vihreään kirjaan televiestinnän, tiedotusvälineiden ja tietotekniikan lähentymisen vaikutuksesta sääntelyyn.

Paasilinna toimii esittelijänä mietinnössä, jonka hän on laatinut parlamentin talous- ja raha-asioita sekä teollisuuspolitiikkaa käsittelevän valiokunnan nimissä.

Yleisradion entinen pääjohtaja ja Helsingin Puhelinyhdistyksen hallintoneuvoston pitkäaikainen varapuheenjohtaja onnistui saamaan kovasti halutun esittelijän roolin kilpailussa, jossa ehdokkaat pisteytettiin alan tuntemuksen ja kokemuksen perusteella.

Paasilinna on ensimmäinen EU-toimielinten edustaja, joka ottaa selkeästi kantaa lainsäädäntötyön kehitystarpeisiin. Paasilinnan näkemykset eivät ole kuitenkaan niin radikaaleja, kuin maailman johtavan kännykkä- ja internet-kansakunnan edustajalta voisi odottaa. Hän ei ole esimerkiksi valmis uhraamaan yleisradiotoimintaa vapaan kilpailun alttarille.

-Demokraattisen yhteiskunnan julkisten viranomaisten vastuulla on varmistaa kansalaisille pääsy sisällöltään laadukkaisiin ja monipuolisiin tietoihin, kirjoittaa Paasilinna.

Tämä toteutuu Paasilinnan mukaan infrastruktuurista riippumatta yleisradiolähetyksillä ja yhteiskunnallisilla viestintäpalveluilla, televiestinnän yleispalvelulla, joka ulotetaan kattamaan pääsy internetiin.

-Demokratian kehittämistä täytyy tukea elektronisin keinoin siten, etteivät uudet palvelut muodosta manipuloinnin ja väärien tietojen välinettä, vaatii Paasilinna.

Yleisradiollahan on ollut tunnetusti merkittävä rooli objektiivisen ja moniarvoisen maailmankuvan välittäjänä.

Informaation välittäminen eri verkoissa on Paasilinnan mielestä pohjimmiltaan samaa toimintaa, jota olisi säänneltävä yhtenäisesti. Paasilinnan vaatimus on reilu, mutta sen toteuttaminen on hankalaa erilaisten sääntelykulttuurien takia.

Audiovisuaalista alaa säännellään tarkasti. Teletoiminnassa on jonkin verran lainsäädäntöä, mutta sitä on koko ajan kevennetty. Informaatioteknologiaa ei säännellä juuri lainkaan.

Kun samaa sisältöä aletaan välittää useiden eri tiedonsiirtoteknologioiden avulla, markkinat vääristyvät, jos lainsäätäjä ei kohtele kaikkia välitysreittejä tasavertaisesti.

Kysymys nousee ajankohtaiseksi, kun puheluja aletaan välittää internetissä. Internet-verkossa operoivia puhelunvälittäjiä ei saisi vapauttaa kuluttajansuojavelvollisuuksista, jotka koskevat perinteisiä teleoperaattoreita. Paasilinna kehottaa kuitenkin suhtautumaan varovaisesti uusien palvelujen sääntelyyn.

-Sääntelyä olisi otettava käyttöön vasta siellä, missä se osoittautuu välttämättömäksi kuluttajan ja suuren yleisön etujen suojelemisessa, hän kirjoittaa.

Internet-verkko on päässyt leviämään viidakon lakien mukaan ympäri maailman. Monien mielestä internet ei tarvitse uutta lainsäädäntöä.

-Jos internetin kautta välitetään lapsipornoa, välittäjiä voidaan rangaista nykyisten rikoslakien perusteella, kuuluu yleisin perustelu.

Tämä tuntuu naivilta ajatukselta. Internet on välineenä niin tehokas, ettei sitä saada kuriin enää perinteisin keinoin.

Paasilinna haluaisi kieltää radiotaajuuksien huutokauppaamisen, mikä saattaa asettaa kansalliset teleoperaattorit erityisasemaan kilpailijoihinsa nähden. Paasilinnan kaunis ajatus tuskin menee läpi parlamentissa.

Useat EU-maat huutokauppaavat taajuuksiaan, sillä ne ovat huomanneet nyhtävänsä tällä tyhjästä rahaa. Radiotaajuudet ovat kullanarvoinen resurssi, joka hupenee kovaa vauhtia varsinkin tiheään asutuissa Euroopan maissa matkapuhelintiheyden kasvaessa.

Paasilinna pelkää aivan syystäkin, että huutokaupat keskittävät matkapuhelinbisneksen suurille, monikansallisille yhtiöille. Tämä ei ole välttämättä kuluttajan etu. Mitä enemmän yhtiö maksaa taajuudesta, sitä enemmän kuluttaja joutuu pulittamaan puheluista. Maksulliset taajuudet ovat voineet hidastaa myös matkapuhelinten leviämistä Euroopassa.

Toisaalta taajuuksien jakaminen ilmaiseksi kansallisille operaattoreille ei välttämättä pidä monikansallisia yhtiöitä pois markkinoilta. Kun Paasilinna on ollut ajamassa Helsingin Puhelinta pörssiin, hänen on täytynyt hyväksyä ajatus siitä, että yhtiö voi saada omistajakseen kansainvälisen telejätin.

Tuoreimmat osastosta