1998019178 - Taloussanomat - Ilta-Sanomat

OSAKESIJOITUS ON RISKI

Julkaistu: 4.7.1998 0:00

Osakesijoitus on riskisijoitus, vaan mikäpä elämässä olisi riskitöntä.

Osakerahoitusta voivat Suomessa yleisöltä hankkia ensimarkkinoilta vain julkiset osakeyhtiöt (Oyj) ja niiden osakkeilla myös käydään jälkimarkkinakauppaa pörssissä.

Osake on yhtä kuin osaomistus osakeyhtiössä. Kaikilla osakeyhtiön osakkeilla on sama nimellisarvo ja nimellisarvojen mukaan laskettu osakkeiden yhteismäärä on yhtä kuin yhtiön osakepääoma. Yhtiöllä voi kuitenkin olla erilaatuisia osakesarjoja, enemmän ja vähemmän äänivaltaisia ja isompaan ja pienempään osinkoon oikeuttavia, ja oikeudet vaikuttavat osakkeiden markkinahintaan pörssissä.

Osakeyhtiöllä on karkeasti ottaen vain kaksi tapaa hankkia ulkopuolista rahoitusta - joko luotoilla tai korottamalla osakepääomaansa laskemalla liikkeeseen eli myymällä sijoittajille uusia osakkeita. Luotot on yleensä maksettava jossakin vaiheessa takaisin, osakepääoma on yritykseen jäävää rahaa.

Osakepääoma ja yhtiöön vuosien mittaan jätetyt voitot muodostavat yhdessä yhtiön oman pääoman, jolle yhtiö pyrkii toiminnallaan saamaan mahdollisimman hyvää tuottoa, mutta josta se myös ensi sijassa kattaa tappionsa. Mitä suurempi osa yhtiön pääomista on omia, sitä luotettavampi liikekumppani tai luotonottajakin yhtiö on ja sitä vahvempi se on kestämään myös talouden laskukaudet.

Luotonantaja ottaa korvauksensa yhtiöltä korkoina, osakesijoittajalle yhtiö maksaa korvausta pääoman antamisesta osinkoina. Luotottaja yleensä vaatii korkonsa myös huonoina aikoina, osinkoja yhtiö maksaa vain voitonjakokelpoisista varoista eli jakamattomista voitoistaan.

Mikäli yhtiö tuhoaa varansa heikoissa bisneksissä ja menee konkurssiin, osakkeenomistaja kuuluu omaan väkeen ja voi saada sijoitusvarojaan konkurssipesästä vasta kun velkojat ovat omansa saaneet, yleensä ei saa mitään. Pörssin yhtiöt menevät harvoin konkurssiin, mutta sitäkään riskiä ei kokonaan pidä unohtaa.

Sijoittajalle osake antaa oikeuden osallistua yhtiön päätöksentekoon yhtiökokouksissa, oikeuden voitonjakoon osingon muodossa ja etuoikeuden osakkeiden merkintään yhtiön osakeannissa ellei yhtiökokous ole nimenomaisesti antanut lupaa poiketa tästä etuoikeudesta nk. suunnatulla annilla.

Pitkiä sijoituksia

Pörssiyhtiön osakas ei ole kuitenkaan loppuiäkseen sidottu yhtiöönsä, sillä yhtiön osakkeita voi myydä ja ostaa pörssissä markkinahintaan, jonka ainakin teoriassa pitäisi kuvastaa sijoittajien odotuksia yhtiön tuloksen kehittymisestä. Markkinahinta eli pörssikurssi kiinnostaa yhtiötä itseäänkin, sillä sen perusteella määräytyy yhtiön markkina-arvo esimerkiksi yrityskaupoissa ja fuusioissa ja pörssikurssi määrittelee myös sen hinnan, mitä yhtiö voi uusista osakkeistaan saada osakeannissa.

Osingon lisäksi osakesijoittajalle on siis toinen tuotonsaantimahdollisuus tarjolla pörssissä. Hän voi saada osakkeensa myynnillä myyntivoittoa - tai kärsiä myyntitappioita.

Siksi pörssisijoittamisessa korostetaan ajoituksen tärkeyttä. Ja siksi piensijoittajalle suositellaan vähintään 5 - 10 vuoden tähtäintä osakesijoitukselleen.

Pörssimarkkinalla on yritysriskin lisäksi sijoittajalla myös markkinariski: yleinen kurssitaso voi joutua monesta syystä alamäkeen, ja yleinen osakehintojen lasku voi tarttua sinänsä hyvienkin yhtiöiden pörssikursseihin. Kymmenen vuoden aikana isotkin heilahtelut ehtivät hyvin tasoittua ja pitkä sijoitussihti antaa vapautta myydä soveliaimpaan aikaan.

Riskien vähentämiseksi piensijoittajaa kehotetaan myös ostamaan useamman kuin yhden pörssiyhtiön osakkeita ja useilta toimialoilta. Osakesijoitukset suositellaan hajauttamaan 5 - 10 yhtiöön.

Tämän sivun laidassa olevat tuottotaulukot tosin kertovat, että sijoittamalla yksinomaan Nokiaan sijoittaja on saanut viideltä vuodelta sijoitukselleen ylivoimaisen mahtavan tuoton verrattuna kaikkiin muihin yksittäisiin tai hajautettuihin vaihtoehtoihin.

Tuottovertailut ovat kuitenkin aina historiaa. Tulevaisuudesta ne eivät varmuudella kerro, ja osakemarkkinoilla riski on aina sijoittajalla.

Hanki välittäjä

Osakekauppoihin sijoittaja tarvitsee arvopaperivälittäjän, pankin tai pankkiiriliikkeen. Niiltä saa myös sijoitusneuvoja, mutta vastuuseen ne eivät yleensä neuvojensa huonoudesta joudu. Suoraan osakkeisiin suositellaan sijoitettavaksi vähintään 15 000 - 20 000 markkaa kerrallaan, sillä välittäjien perimät palkkiot yhtä osakesarjaa koskevaa ostoa tai myyntiä kohti ovat vähintään 150 - 200 markkaa.

Toinen tapa sijoittaa osakkeisiin ovat sijoitusrahastot, joiden rahasto-osuuksiin voi päästä kiinni jo noin 500 markan kuukausisijoituksella ja rahaston sijoitussalkku on valmiiksi hajautettu.

Suoralle osakesijoittajalle avataan henkilökohtainen arvo-osuustili jossakin arvo-osuusrekisterissä, joita toistaiseksi pitävät pankit, pankkiiriliikkeet tai Arvo-osuuskeskus ja joiden pidosta kaksi ensinmainittua perii myös palkkion. Arvo-osuustili on edellytys myös osingon saannille ja määritteleepä se myös sijoittajan oikeuden osallistua yhtiön merkintäoikeusantiin ja yhtiökokoukseen, sillä arvo-osuusjärjestelmän kautta yhtiön omistajarekisteri on myös ajan tasalla.

Koska pörssikurssit vaihtelevat jatkuvasti kysynnän ja tarjonnan mukaan, sijoittajan kannattaa antaa välittäjälle rajahinnat, joilla osakkeita ostetaan tai myydään. Nopeimmin kaupan tietenkin saa tehtyä päivän hintaan. Kun kauppa on tehty, kolmen pankkipäivän kuluttua omistusmuutokset on rekisteröity ja tilinhaltija saa tili-ilmoituksen.

Tarkemmin osakkeiden tuottoihin ja verotukseen paneudutaan viikon kuluttua.

Tuoreimmat osastosta