TALOUDEN SUPERMALLIT

Julkaistu:

Talousmallit tulevat ja menevät kuin muotitrendit
Teksti: Christian Tyler

Talousmallit tulevat ja menevät kuin muotitrendit. Nyt maailma odottaa seuraavan

vuosituhannen mallia. Tuleeko uusi Miss Talous Aasiasta, Euroopasta vai Yhdysvalloista?

Mallimarkkinoilla ihannoidaan nykyisin sairaalloista laihuutta, joka hipoo jo anoreksiaa. Sama ihanne pätee myös talousmalleihin: hyvinvointivaltion tanakaksi käyneestä varresta on leikattu löysät pois, eikä ylimääräistä rasvaa enää suvaita.

Mallilla on oltava pitkät sääret ja kevyt askel; rintavarustus ei saa olla liian raskas eikä olemus saa olla liian runsas. Sen sijaan mallin pitää olla joustava, jäntevä ja tietenkin kilpailuhenkinen.

Monet talousteoreetikot, ennen muuta amerikkalaisasiantuntijat, pitävät Yhdysvaltoja ylivertaisena supermallina sille aikakaudelle, jonka filosofi Francis Fukuyama on nimennyt historian lopuksi. Toiset ovat jyrkästi eri mieltä. Heidän mukaansa liiallinen hoikkuus on vakava uhka kansanterveydelle.

He epäilevät, että muotinäytöksen korokkeelta tullaan kolisten alas, jos yhteiskunnan sosiaalinen turvaverkko pannaan niin ankaralle laihdutuskuurille, että jäljelle jää pelkkä luuranko. Yhdysvaltain mallin vastustajat ovat sitä mieltä, että urheilu, seksi ja shoppailu eivät yksin riitä hälventämään kansalaisten epävarmuutta ja täyttämään henkistä tyhjiötä.

Mutta jos Yhdysvallat ei kelpaa uuden vuosituhannen supermalliksi, niin mikä maa sitten?

Aasian taloustiikerit, ennen muuta Thaimaa, Malesia ja Indonesia, ovat toistaiseksi pois pelistä. Ne ovat luikkineet häntä koipien välissä takaisin häkkeihinsä. Katse on siis suunnattava muihin maihin.

hminen on aina mielellään kehitellyt utopioita, ihanneyhteiskuntia. Utopia-sanan keksi englantilainen valtiomies ja kirjailija Sir Thomas More, joka kohosi Henrik VIII:n aikana lordikansleriksi.

Teoksessaan De optimo statu reipublicae deque nova insula Utopia More kuvaa tuntemattoman meren saarella sijaitsevaa ihanneyhteiskuntaa, jossa ei tunneta yksityisomaisuutta ja jossa työpäivä on kuusituntinen.

Peter Ackroydin tuoreen More-elämäkerran mukaan kirjoittaja suhtautui kuitenkin monimielisen pilkallisesti Utopiaan.

Näennäisesti hän ylistää sen platonilaista hallintomallia, mutta kuinka ollakaan, kertojan nimi on Hythlodaeus, mikä tarkoittaa kreikaksi lörpöttelijää.

Vastaavasti Utopian saaren pääkaupunki on Amaurotum, kreikaksi synkkä, ja sen tärkein joki Anydrus eli ´vettä vailla´.

Monilla ´malliyhteisöillä´ on tälläkin vuosisadalla ollut omat vannoutuneet ihailijansa. Jopa Neuvostoliitolla oli omat loiston hetkensä ennen kuin se joutui gangsterikapitalismin kouriin.

Historioitsija Eric Hobsbawmin mukaan Neuvostoliiton keskusjohtoinen talousjärjestelmä oli suuntaa-antava malli lännen poliittisille johtajille, jotka halusivat innokkaasti rustata sellaisen täystyöllisyyden ja hyvinvoinnin takaavan yhteiskuntasopimuksen, joka kerralla lopettaisi taloudellisen laskusuhdanteen, poliittiset äärimmäisyysliikkeet ja sodat.

Sota-ajan Saksan raunioista nousi mahtava uusi malli juuri silloin, kun Iso-Britannia alkoi herätä syvästä unesta ja tajuta, ettei vanhasta imperiumista ollut jäljellä kuin postkoloniaalinen rappio.

Saksan väkivahva talousmalli herätti kateutta, sillä se takasi korkeat palkat ja korkean tuottavuuden. Kaikki työntekijät puotipuksusta rahoitusjohtajaan solmivat eräänlaisen kisälli- tai oppisopimuksen, joka sitoi heidät työhönsä.

Palkkaneuvotteluissa otettiin huomioon kulloinkin jaossa olevan kansallisen kakun koko eivätkä lakot juuri häirinneet tuotantoa. Työrauhan Saksassa takasi sekin, että työläiset istuivat suuryritysten hallituksissa.

Se, mikä oli ´yhteistoimintaa´ Saksalle, oli taas ´korporatismia´ Thatcherin Iso-Britanniassa. Saksa on kuitenkin joutunut maksamaan korkean hinnan siitä, että se hotkaisi Berliinin muurin sorruttua suuhunsa vararikkoisen Itä-Saksan. Nyt Saksaa pidetäänkin liian lihavana, jotta se voisi pärjätä globaalin kilpailun edellyttämässä laihassa taloussysteemissä.

Jopa Saksan uskollisimmat kannattajat epäilevät, että maan poliittinen johto ei uskalla hajottaa työläishierarkiaa, jonka juuret ulottuvat Iso-Britannian tavoin keskiaikaisiin kiltoihin.

Itävallalla omat kannattajansa, kun puhutaan sosiaaliseen hyvinvointiin ja tasa-arvoon tähtäävistä markkinatalousmaista.

Kaikkein hartaimmin on kuitenkin aina puolustettu ruotsalaisen kansankodin houkuttelevaa mallia. Ruotsissa on tähtitieteellisen korkeat verot, joilla on rahoitettu lähes ilmaiset julkiset palvelut. Joka vuosi varakkaammat valkokaulustyöläiset ovat lahjoittaneet ´solidaarisuuspalkkaa´ köyhemmille tovereilleen.

Solidaarinen Ruotsi lumosi, mutta senkin lumous särkyi. Vuonna 1990 kokoomushallituksen aikana alettiin katua liian suuria julkisia menoja ja vaatia leikkauksia - sosiaalimenojen ja valtionvelan laihdutuskuuria.

Toista maailmansotaa seuranneiden 25 lihavan vuoden aikana - joita Hobsbawn on kuvannut kulta-ajaksi - Ranska sai kannattajia, koska siellä haluttiin katsoa pikemminkin tulevaan kuin menneeseen ja panostaa uudistuksiin. Ranskassa rakennettiin rautateitä, lentokenttiä ja ydinvoimaloita, kodit kytkettiin tietokoneisiin ja valtaeliitti pystytti kulttuurimuistomerkkejä.

Sama eliitti sukkuloi sujuvasti siviilihallinnon, hallituksen ja teollisuuden väliä, kirjoitti kirjoja, keskusteli filosofiasta - eikä vahingossakaan jättänyt väliin lounasta.

Italiallakin on ollut varttitunnin mittainen loiston hetkensä. Korruptoituneesta ja kaoottisesta poliittisesta järjestelmästä, naurettavasta byrokratiasta ja valtavasta valtionvelasta huolimatta Italia onnistui ohittamaan kansainvälisessä bruttokansantuotetaulukossa hetkeksi Britannian.

Vuoden 1987 ohitus, sorpasso, saattoi olla tilastollinen silmänkääntötemppu, mutta se sai nuukailevat pohjoiseurooppalaiset miettimään perheyritysten ja kuutamourakoinnin varaan rakentuvan talouden vahvoja puolia.

Jopa Jugoslavian malli oli vähän aikaa muodissa - tosin pienissä piireissä, lähinnä ammattiyhdistysvisiönäärien keskuudessa. Irrottauduttuaan 1948 Stalinista Titosta tuli lännen mielissä Kunnon Kommunisti, jonka kanssa saattoi kilpailla ainoastaan Romanian ´villiksi´ kutsuttu Nicolai Ceausescu.

Tito liberalisoi talouden, luovutti valtaa maakunnille, soi toisinajattelijoille hieman enemmän liikkumatilaa ja antoi lakeijalleen Edvard Kardeljille vähemmän kadehdittavan tehtävän: tämän täytyi sovittaa yhteen puolueen johtava asema ja tehtaiden autonomisuus - työläiset valitsivat demokraattisesti tehtaan johdon ja määrittelivät itse oman palkkansa.

apanin nouseva aurinko alkoi häikäistä 1970-luvulla loistollaan muuta maailmaa. Japanilaiset lainasivat viekkaasti läntisiä tuotantoideoita, mutta eivät kuitenkaan vaarantaneet omaa kulttuuriaan.

Japanissa kansa saatiin paiskomaan enemmän töitä kuin lännessä. Aluksi kilpailijat naureskelivat japanilaisyhtiöiden tunnuslauluille, elinikäisille työsuhteille, surkuteltavan lyhyille lomille ja pysy-töissä -lakoille. Mutta eipä aikaakaan, kun lännessä jo vapistiin omien työpaikkojen puolesta.

Japani onnistui valtaamaan muun maailman vientituotteillaan, ennen kaikkea autoilla ja elektroniikalla. Se ei tosin aina välttämättä pelannut reilua peliä, vaan vaikeutti muiden maiden pääsyä omille markkinoilleen. Esimerkiksi amerikkalaisten suksien vähäinen maahantuonti perusteltiin sillä, että Japanin lumi ei sovi amerikkalaisille suksille.

Sitten tuli vuosi 1990 ja pörssiromahdus: Japanikin joutui seinää vasten.

Tänään japanilaislapsilla on baseball-lippikset, ja maahan tuodaan autoja. Luottokriisit, konkurssit ja työttömyys ovat tulleet Japaninkin arkipäivään.

Aasian muut taloustiikerit seurasivat Japanin kintereillä. Sittemmin kriisiin joutunut Etelä-Korea oli teollisuuden voimanpesä, mutta läntisiä asiantuntijoita kiehtoivat enemmän saarivaltiot. Hongkong, jota oli siihen saakka pilkattu halpojen muovilelujen tuotannon takia, alkoi rakentaa tekstiilitehtaita Sveitsiin.

Entäs sitten Singapore? Sen kadut puhdistettiin roskista ja pohjasakasta, roistoille annettiin kunnon selkäsauna ja oppositiopoliitikasta tuli uhanalaisin uranvalinta.

Aasiassa nykyään riehuva talouden pyörremyrsky on entisestään vahvistanut Fukuyaman uskoa siihen, että tulevaisuuden talousmallien ihannemittoja aletaan taas etsiä lännestä, jollei peräti Yhdysvalloista.

Luennoidessaan taannoin George Mason -yliopistossa Virginiassa Fukuyama totesi: Kaikista vaihtoehdoista vain Aasian paternalistinen malli tuntui edes etäisesti mahdolliselta. Nyt on kuitenkin todistettu, ettei se ole toteuttamiskelpoinen.

os jokin ´kolmas tie´ nousee pintaan, talouden muotinäytös ei vielä ole päättynyt. Maailma saattaa itse asiassa nähdä kapitalististen talousjärjestelmien leviämisen, professori John Gray toteaa London School of Economicsista.

Gray ennustaakin, että Yhdysvaltojen yritykset tyrkyttää muulle maailmalle vapaan markkinatalouden ja avoimen vapaakaupan reseptiä torjutaan. Radikaalista oikeistosta loikannut Gray on sitä mieltä, että Yhdysvalloilta puuttuu sekä valtaa että tahtoa pakottaa muita hyväksymään tätä toisenlaista sosiaalisen insinööritieteen muotoa, kuten hän sitä nimittää.

Amerikkalaiset itse saattavat sietää sen seuraukset: ghetot, ison palkkahaitarin, epätasa-arvon ja rikollisia täynnä olevat vankilat. Mutta kun markkinatalouden ja vapaakaupan periaatteet viedään muihin maihin ja kulttuureihin, tämä kapitalismin brändi kuolee omaan mahdottomuuteensa.

Kenestä sitten tulee seuraava Miss Talous? Kenen kutreille talouden kirkas kruunu lasketaan?

Taloushistorian professori Nicholas Crafts sanoo: Jos puhutaan tehokkuudesta, olen sitä mieltä, että Yhdysvaltain malli on kaikkein vakuuttavin. Mutta moni pitää sitä hyvin vastenmielisenä.

Kun Fukuyamaa pyydettiin mainitsemaan seuraavan vuosituhannen supermalli, hän valitsi Kanadan. Se on vapaan markkinatalouden maa, yhteiskunnallisesti liberaali ja kulttuurisesti omaleimainen ja elinvoimainen.

Gray puolestaan päätyi Hollantiin, joka on hänen mielestään toimiva yhdistelmä uudistettua hyvinvointivaltiota, vapautettuja työmarkkinoita ja sosiaalista sallivuutta. Ruotsilla on edelleen omat ihailijansa kuten on myös Itävallalla ja Tanskalla.

Kauneuskilpailujen tuomariston jäsenet vetävät aina vähän kotiin päin, sehän on selvä. Pelkästään tästä syystä britit eivät äänestä kuitenkaan näinä päivinä Tony Blairin ´loistavaa Iso-Britanniaa´, jolta riistettiin kruunu jo vuosisadan alussa.

Iso-Britannia voisi heidän mielestään toimia muun Euroopan mallina. Ainakin se näyttää vakuuttavalta mallilta omissa silmissä.

Talouden asiantuntijoiden loppupäätelmä onkin se, että maat voivat toki varastaa toistensa vaatteita, mutta niiden ei pidä panna ylleen mitään sellaista, mikä ei sovi niiden ruumiinrakenteelle. Ei ole olemassa yhden koon mallia, joka sopisi kaikille.

The Financial Timesista suomentanut Leena Taavitsainen-Petäjä.

Kommentit

    Näytä lisää

    Näitä luetaan!
    1. 1

      Maiden eläkejärjestelmät vertailtiin – näin Suomi sijoittui

    2. 2

      Leski maksoi vuosia asuntolainaa, talo oli puolison nimissä – talouskoulutus on pelastanut jo 17 taloa pakkomyynniltä

    3. 3

      3 perhettä kiisteli homepommista, keskimmäinen joutui maksajaksi – ”Tuomioiden takana on paljon inhimillistä kärsimystä”

    4. 4

      Vuorolisiä jopa 1 460 €/kk – näissä ammateissa tienataan eniten lisillä

    5. 5

      42 000 euron sakot saanut Ilpo Kokkila: ”Suomalainen sakotussysteemi on räikein esimerkki aikansa eläneestä maailmasta”

    6. 6

      Työpaikan ”pakkohaku” kostautui Kirsille, 41 – unelmatöihin ei ollut enää asiaa

    7. 7

      Kommentti: Pitäisikö ”työn välttelijöiltä” viedä tuet? Ei mitään hyötyä

    8. 8

      Kommentti: 10 sytykettä seuraavaan finanssikriisiin

    9. 9

      Veikko Salli, 81, loi roskiksista menestysbisneksen – ”Olen urallani moneen kertaan suistunut ja ylös noussut”

    10. 10

      Timo Tirroniemi, 62, haki alkupääoman pankin takaoven kautta ja on nyt miljonääri

    11. Näytä lisää
    1. 1

      Leski maksoi vuosia asuntolainaa, talo oli puolison nimissä – talouskoulutus on pelastanut jo 17 taloa pakkomyynniltä

    2. 2

      Vuorolisiä jopa 1 460 €/kk – näissä ammateissa tienataan eniten lisillä

    3. 3

      3 perhettä kiisteli homepommista, keskimmäinen joutui maksajaksi – ”Tuomioiden takana on paljon inhimillistä kärsimystä”

    4. 4

      Kommentti: Pitäisikö ”työn välttelijöiltä” viedä tuet? Ei mitään hyötyä

    5. 5

      Veikko Salli, 81, loi roskiksista menestysbisneksen – ”Olen urallani moneen kertaan suistunut ja ylös noussut”

    6. 6

      Työttömyystuki yli 8 600 e/kk – ”Heitä on muutama Suomessa”

    7. 7

      Kommentti: 10 sytykettä seuraavaan finanssikriisiin

    8. 8

      42 000 euron sakot saanut Ilpo Kokkila: ”Suomalainen sakotussysteemi on räikein esimerkki aikansa eläneestä maailmasta”

    9. 9

      Viljami, 15, puhdistaa vanhoja golfpalloja ja myy ne voitolla – ”Olen suunnitellut jo vähän laajentamistakin”

    10. 10

      Työpaikan ”pakkohaku” kostautui Kirsille, 41 – unelmatöihin ei ollut enää asiaa

    11. Näytä lisää
    1. 1

      Mies maksoi 75,50 euron laskua käteisellä pankissa ja yllättyi – pankin mukaan tasarahalla ei kannata maksaa

    2. 2

      Olli Turusella, 33, on yli 30 sijoitusasuntoa ja velkaa yli miljoona euroa

    3. 3

      Työpaikan ”pakkohaku” kostautui Kirsille, 41 – unelmatöihin ei ollut enää asiaa

    4. 4

      Vuorolisiä jopa 1 460 €/kk – näissä ammateissa tienataan eniten lisillä

    5. 5

      Työttömyystuki yli 8 600 e/kk – ”Heitä on muutama Suomessa”

    6. 6

      42 000 euron sakot saanut Ilpo Kokkila: ”Suomalainen sakotussysteemi on räikein esimerkki aikansa eläneestä maailmasta”

    7. 7

      Leski maksoi vuosia asuntolainaa, talo oli puolison nimissä – talouskoulutus on pelastanut jo 17 taloa pakkomyynniltä

    8. 8

      Uutuuskirja: Kirsti Paakkasen omaisuus Suomen lapsille – ”Suomi on palvellut minua hienosti”

    9. 9

      Asunto odottaa ostajaa jopa kaksi vuotta – katso, miten pitkään asuntoa myydään eri paikkakunnilla

    10. 10

      Viljami, 15, puhdistaa vanhoja golfpalloja ja myy ne voitolla – ”Olen suunnitellut jo vähän laajentamistakin”

    11. Näytä lisää