YRITTIKÖ ULF SUNDQVIST KOPLAUSTA?

14.3.1998 0:00

Teksti: Merja Saarinen, Tuomas Toikka

Uusi poliisitutkinta on paljastanut, että konsultti Ulf Sundqvistin (sd) petosepäilyjen takana on juhantalomainen ´koplausyritys´. Tuoreiden tietojen mukaan Ulf Sundqvist olisi yrittänyt STS-Pankin pääjohtajana yhdistää itsensä ja veljensä Björn Sundqvistin omistaman yhtiön edun STS:n myöntämään lainajärjestelyyn.

Työväen liikepankin STS-Pankin entinen pääjohtaja Ulf Sundqvist hankki tutkimusten mukaan itselleen 1,5 miljoonan markan hyödyn, joka on 0,3 miljoonaa markkaa suurempi kuin hänelle viime kesänä soviteltu korvaus. Entinen pää- ja puoluejohtaja sopi korvauksesta silloisen valtiovarainministerin Arja Alhon (sd) kanssa.

Rikospoliisin tutkimusten mukaan STS-Pankin johtokunnan eräät jäsenet ovat todenneet, etteivät he olisi myöntäneet rahoitusta, jos olisivat tienneet Sundqvistin yhtiöiden todellisen tilan.

Tutkinta jutusta, jossa Sundqvistiä epäillään törkeästä petoksesta ja törkeästä velallisen epärehellisyydestä, valmistuu maaliskuun lopussa. Selvitettävänä on neuvotteluketju, jossa otc-listatun sijoitusyhtiön Ekomen Oy:n toimitusjohtaja Risto Kippola haki STS-Pankista lainaa suureen kiinteistöprojektiin juuri laman edellä.

Mutta miten kaikki alkoi? Palatkaamme vuoteen 1990. Kauppakorkeakoulun ylioppilaskunnan omistamalla Ekomenilla oli silloin mielessään 500 miljoonan markan kiinteistöhanke Helsingin Sörnäisissä. Se aikoi saneerata ja rakentaa mahtavan liike- ja toimistokompleksin, Ekocenterin, vanhaan HK:n makkaratehtaaseen. Mukana hankkeessa oli myös vantaalainen Rinvest-sijoitus Oy, ja Ekomenille oli luvattu keväällä 1990 Skopista mahdollisuus 100 miljoonan markan luottoon hanketta varten.

Koska silloinen SYP oli ollut Ekomenin päärahoittaja, Ekomenin toimitusjohtaja Kippola kääntyi vielä tutun pankin puoleen rahoituksen järjestämiseksi.

SYP:ssä Ekocenter-projektia pidettiin ajankohtaan nähden liian riskialttiina. Kiinteistöistä alkoi olla ylitarjontaa, ja hinnat olivat romahtamassa. Pankit ryhtyivät sulkemaan lainahanojaan epävakaiden markkinoiden vuoksi.

Kun Skop sai tietää SYP:n kielteisestä luottopäätöksestä, se perui lupauksensa lähteä rahoittamaan Ekocenteriä. Kun vielä KOP:stä ja Postipankistakin tuli kielteinen vastaus, alettiin Ekomenissä olla epätoivoisia. Viimeisenä mahdollisuutena nähtiin työväen liikepankki STS.

Ulf Sundqvist kiinnostui Ekocenter-hankkeesta, joka oli hänelle itse asiassa jo tuttu Eka-yhtymään kuuluneen rakennusliike Hakan hallituksesta. Se oli ollut siellä arvioitavana, samoin kuin rakennusliike Puolimatkassakin.

Rikospoliisin selvitysten mukaan Ulf Sundqvist oli ottanut lainanhakuneuvotteluissa esille omat liiketoimensa. Pääjohtaja Sundqvist omisti yhdessä veljensä Björn Sundqvistin kanssa Lomametsä Oy:n, johon kuului keskeneräisiä kiinteistöjä, tontteja ja kaavoittamatonta maata Sallasta sekä Ellivuoren pujottelukeskus Oy. Ekomen puolestaan omisti lomaosakkeita Ylläkseltä.

Ulf Sundqvist ehdotti yhteistyötä Ekomenille, jonka toimitusjohtaja Kippola lupasi harkita asiaa.

Lainaneuvottelujen jälkeen, Ulf Sundqvistin veli, Björn, otti yhteyttä Ekomeniin ja esitti laskelmiaan yhteistyöstä. Samalla pöytälaatikkofirma Wayup Oy herätettiin henkiin.

Wayup piti marraskuussa 1990 yhtiökokouksen, jossa se nimitti hallituksensa puheenjohtajaksi Ekomenin toimitusjohtaja Risto Kippolan ja varapuheenjohtajaksi Ulf Sundqvstin ja jäseneksi Pekka Järvisen. Veli-Björnistä tuli toimitusjohtaja.

Tutkimusten mukaan Ulf Sundqvist oli antanut suostumuksensa olla hallituksen jäsen, vaikka hän on tähän asti väittänyt muuta. Hän ei kuitenkaan ollut itse paikalla, ei yhtiökokouksessa eikä kiireesti sen jälkeen pidetyssä hallituksen ensimmäisessä kokouksessa, vaikka hän kokouspöytäkirjan mukaan olikin läsnä.

Waypin hallitus päätti, että yhtiö hakee STS:stä 20 miljoonan markan valuuttaluottoa. Lainaa ei käytetty Ekocenter-projektiin, vaan sillä ostettiin Wayupille Sundqvistin veljesten omistama Lomametsä Oy. Sen arvoksi Sundqvistit olivat määritelleet 10 miljoonaa markkaa.

Hinta perustui suuriin tulevaisuuden haaveisiin ja rakennussuunnitelmiin.

Björn ja Ulf Sundqvistin suunnitelmana oli avata Sallassa rajanylityspaikka entiseen Neuvostoliittoon, jossa sijaitsee varsinainen Salla-tunturi ja lasketteluun sopivat rinteet.

STS myönsi lainan, vaikka vakuudet eivät täyttäneetkään pankkitarkastusviraston edellytyksiä. Lainahakemukseen ei myöskään ole liitetty normaaleja selvityksiä vakuusarvoista ja luototettavan yrityksen varallisuusasemasta. Papereista puuttuu myös hyväksymispäivämääriä ja muita tietoja.

Kolme viikkoa myöhemmin Wayup osti 10 miljoonalla markalla Sundqvistin veljesten omistaman Lomametsä Oy:n, johon kuuluivat Björn Sundqvistin Sallan kiinteistöt ja Ellivuoren pujottelukeskus. Björn Sundqvistin osuus kaupasta oli 8,5 miljoonaa markkaa ja Ulf-veljen osuus oli 1,5 miljoonaa markkaa omistusosuuksien mukaisesti.

Ulf Sundqvistillä näyttäisi olleen tässä erikoinen kolmoisrooli: hän oli luoton myöntäneen STS-Pankin pääjohtaja, sitä hakeneen Wayup-yhtiön hallituksen jäsen ja luoton avulla tehdyn kaupan, Lomametsä Oy:n myynnin, edunsaaja. Tätä vyyhteä poliisi parhaillaan tutkii.

Wayup käytti loput 10 miljoonaa markkaa 20 miljoonan markan luotosta lomaosakkeiden ostoon ranskalaisesta laskettelu- ja golfkeskuksesta Les Getsistä, joka sijaitsee Sveitsin rajan tuntumassa. Björn-veli oli innostunut laajentamaan liiketoimiaan ja hän oli ostanut myös lasketteluvälineiden maahantuojan Skipatrolin Helsingistä.

Kun tämä vyyhti alkoi purkautua, Ulf Sundqvist kiirehti kiistämään jäsenyytensä Wayupin hallituksessa.

Ilta-Sanomien haastattelussa helmikuussa 1993 entinen pääjohtaja sanoi: Olen jäävännyt itseni johdonmukaisesti.

Sundqvistin mielestä hänen roolinsa STS-Pankin pääjohtajana ja Lomametsä Oy:n omistajana eivät ole menneet sekaisin.

Mahtavat ideat makkaratehtaan uuskäytöstä alkoivat pikkuhiljaa murentua. Ekocenter-hanke kariutui keväällä 1991 yleiseen kiinteistölamaan.

Ulf Sundqvist päätti erota Wayupin hallituksesta tammikuussa 1991. Perusteluna oli Ekocenter-hankkeen kaatuminen.

Syksyllä 1992 kiivaana pyörinyt huhumylly ja tiedot veljesten epämääräisistä liikesuhteista saivat vahvistusta ja Ulf Sundqvist ilmoitti eroavansa pankin palveluksesta.

Omiensa murjoma Sundqvist päätyi vuosien oikeuskierteeseen sen jälkeen, kun hän oli eronnut ensin STS:n johtokunnasta ja sittemmin puoluejohtajan paikalta.

Pääjohtajan tehtävän hän oli jättänyt Yrjö-Olavi Aaville jo marraskuussa 1991, mutta nosti palkkaa pankista vielä pitkään eräänlaisena yhteiskuntasuhteiden hoitajana.

Työväenpankin elinkelpoisina pidetyt osat ja työnsä säilyttäneet virkailijat siirtyivät KOP:lle yhdessä hujauksessa. STS:n ja veronmaksajien konkurssitappio oli noin kaksi miljardia markkaa. Tilintarkastajat eivät helmikuussa 1993 antaneet Sundqvistille ja muille STS:n avainjohtajille vastuuvapautta. Sundqvist ilmoitti seuraavana päivänä jättävänsä SDP:n johtajan tehtävän. Syynä oli siis veljesten hämäräbisnekset. Valtio perusti STS-pyykin pesijäksi vielä samana vuonna roskapankki Arsenal-Sillan, nk. Siltapankin.

Valtiollisen Siltapankin ylimääräinen yhtiökokous päätti syksyn 1993 koittaessa nostaa korvauskanteet Sundqvistia, Aavia ja kolmea muuta johtokunnan jäsentä vastaan.

Korvaussotkua tutkittiin ja oikeutta haettiin koko laman ajan. Ensituomion tullessa oli tammikuu 1995. Entinen puoluejohtaja sai käräjäoikeudelta yksin 12 miljoonan sakot veljensä yhtiöryppään ja Sandnäs-yhtiöryhmän huolimattomasta luotottamisesta.

Loput 14 miljoonaa jäivät yhteisvastuullisesti STS-johtajien maksettaviksi. Sundqvist valitti heti hovioikeuteen. Omasta mielestään hän oli jäävännyt itsensä Wayup-rypästä koskevista päätöksistä, mutta Björnin epätoivoista liiketoimintaa oli luototettu käytännössä vakuuksitta kiinteistöjen arvon romahduksesta johtuen.

Poliisin ensimmäisen tutkintakierroksen mukaan epäilyille velallisen epärehellisyydestä ei ollut perusteita.

Sundqvist oli nimellisesti varaton satojen tuhansien vuosituloista huolimatta, joten vahingonkorvauksia ei olisi voinut edes ulosmitata.

Helsingin rikospoliisin talous- ja omaisuusrikosyksikkö selvitti ensimmäisessä tutkinnassaan kuitenkin vain Sundqvistin tilien rahasiirrot ja pyysi verottajalta häntä koskevat verotiedot.

Tämän perusteella poliisi arvioi, ettei Sundqvist ollut antanut ulosottoselvityksessään 1994 väärää tietoa varallisuudestaan. Tämä riitti korvausten alentamisesta päättäville, valtion roskapankille Arsenalille ja vakuusrahaston virkamiehille.

Poliisi alkoi selvittää vasta viime syksynä syyttäjä Matti Kampparin kehotuksesta viime syksynä minne Sundqvistin huipputulot lopulta katosivat. Rikospoliisi julisti ensimmäisen esitutkinnan pankkitiedustelut, veroilmoitukset ja tarkastuskertomuksen salaiseksi.

Ympyrä on nyt sulkeutumassa uudeksi oikeudenkäyntien sarjaksi.

Valtionsyyttäjä Jukka Rappe päättää syyteharkinnasta rikospoliisilta näinä päivinä saamansa uuden aineiston perusteella. Tarkastelussa on samalla tuo 20 miljoonan markan veljeslaina, jonka vuoksi poliisi epäilee Ulf Sundqvistia törkeästä petoksesta.

Ulosottoepäselvyydet taas ovat johtaneet epäilyyn törkeästä velallisen epärehellisyydestä.

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?