1998018729 - Taloussanomat - Ilta-Sanomat

PALATKAAMME VUOTEEN 1970

Julkaistu: 13.3.1998 0:00

Viime viikolla käytiin jälleen kerran huolestunutta keskustelua siitä, että valtio ottaa edelleen reippaasti velkaa vaikka elämme poikkeuksellisessa korkeasuhdanteessa, jonka aikana valtion pitäisi maksaa velkoja nopeassa tahdissa pois.

Syyt huoleen ovat ilmeiset. Seuraavan taantuman saapuessa ei valtiolla tai kellään muullakaan ole hihassaan juuri mitään elvytysreservejä. Uusi lama iskee heikompiosaisiin täydellä voimalla indonesialaiseen tapaan.

Edellä mainitun kiistäviä ihmisiä on valtakunnassa vähän. Näkemyseroja alkaa kuitenkin ilmaantua, kun ryhdytään keskustelemaan valtiontalouden tervehdyttämisen keinoista. Veroja vaaditaan kiristettäväksi ja löysennettäväksi, menoja leikattavaksi tai säilytettäväksi nykytasolla.

Erityisen vahvan leikkausten vastaisen teon teki vastikään Esko Aho (kesk.), joka ampui ensi vuoden vaalien kampanjoinnille lähtölaukauksen. Hallituspuolueiden angstia lisäsi entisestään keskustan mielipidekyselyissä saamat hurjat kannatusluvut.

Valtiontaloutta ei tämän nousukauden aikana mitä suurimmalla todennäköisyydellä tulla saamaan tasapainoon. Velkaa tehdään jatkossakin joka vuosi.

Nyt onkin hyvä aika ryhtyä laatimaan radikaaleja menojen leikkauslistoja ohjenuoraksi seuraavalle hallitukselle. Ehkäpä ne voisi ottaa jo ensi vuoden hallitusneuvotteluissa uuden hallituksen talouspolitiikan kauhuskenaarioiden perusteiksi.

Hyvä ajatuskoe saataisiin aikaan, jos vertailtaisiin vuoden 1970 valtion tulo- ja menoarviota nykyiseen. Vertailla voisi budjetin menoluokkien keskinäisiä suhteita ja menoluokkien suuruuksia suhteessa nykybudjettiin ja kansantuotteeseen.

Tulos olisi selvä. Silloinen budjetti oli kaikilta menoluokiltaan selvästi nykyistä suppeampi. Myös tuloveroaste oli alhaisempi kuin kukaan on nyt kehdannut edes toivoa.

Silloinen Suomi oli hyvinvointivaltio, vaikka oppikouluissa oli lukukausimaksut ja kouluruokailu maksoi. Sosiaalisia tulonsiirtoja oli niukasti lapsilisiä lukuun ottamatta.

Toisaalta työteko kannatti, ja työttömyys oli alhaalla julmasta rakennemuutoksesta ja siirtotyömaista huolimatta - osin toki jättimäisen Ruotsiin muuton seurauksena.

Silloin elettiin jälleenrakennuskauden viime vuosia. Ihmisten suhtautuminen työhön ja vastuunotto omasta elämästä oli toisella tolalla kuin tänään.

Ajatuskokeen taustalla oleva suuri kysymys onkin: millainen on se utopia-Suomi, johon meidän tulevaisuudessa tulisi pyrkiä?

Jäsenensä kehdosta hautaan hoivaava huoltovaltio on utopiana jo kuollut. Tavoitteeksi olisi löydettävä sopiva yhteiskunnan ja yksilön välisen vastuunjaon taso. Juuri tähän tarjoavat 1970-luvun alkuvuodet ennen energiakriisiä mielenkiintoisen vertailukohteen.

Näkemys on joka tapauksessa hyvä olla itse kullakin valmiina, koska lähivuosina sitä varmuudella tarvitaan.

Tuoreimmat osastosta