1998018732 - Taloussanomat - Ilta-Sanomat

HIIHTOLOMAILUA JA TYÖN ILOA

Julkaistu: 19.2.1998 0:00

Hiihtolomaviikko on omituista aikaa sille, joka nauttii lomailun sijasta työnteosta. Kun ajelin maanantaiaamuna Espoosta kohti Helsingin keskustaa ja työpaikkaani, olo oli varsin outo. Kadut olivat lähes autioita ja tyhjiä - varsinkin kun tuoreessa muistissa olivat bussilakon aiheuttamat liikennekaaokset pääkaupunkiseudulla. Ilmakin maistui keskustassa paljon puhtaammalta.

Sama on toistunut jokaisena aamuna tällä viikolla. Tunnelma teillä ja kaduilla on kiireetön ja stressitön. Eikä ihme, sillä tällä viikolla Etelä-Suomen 284000 koululaista ja suuri joukko heidän vanhempiaan nauttii hiihtolomastaan. Lomalaisista iso osa on juuri Helsingin seudulta. Sitä paitsi luvusta puuttuvat ammatilliset oppilaitokset.

Työpaikallakin on paitsi väljempää, myös tavallista seesteisempi henki. Sama tunnelma on työpaikkaruokalassa. Tilaa on, eikä lempiruokani lopu juuri nenäni edessä, koska syöjiä on paljon vähemmän.

Entä ajansäästö? Työmatkani on sujunut tällä viikolla 20-25 minuuttia tavallista nopeammin. Siis pari tuntia lisää tehokasta työaikaa hiihtolomaviikon kuluessa, mikä koituu työantajani eduksi. Pitäisi varmaan pyytää ylityökorvausta.

Auvoisista ajatuksista minut palauttavat maanpinnalle pomoni määrätietoiset askeleet. Paluu arkeen alkaa. Pomo kiikuttaa minulle muutaman - kiireisen- ylimääräisen työtehtävän, koska väkeä on hiihtolomalla lastensa kanssa.

Vastaan ensin ehkä, sitten miksei, sen jälkeen totta kai ja lopuksi heti. Pitäähän sitä venyä, työntää omat työt syrjään, jotta pyörät pyörisivät. Tekijöitä ei vain ole riittävästi.

Käyn kaikkein kiireisimmän tehtävän kimppuun, tartun tarmokkaasti luuriin ja yritän tavoitella yhtiön X toimitusjohtajaa. Toimitusjohtajan sihteerin lomasijaisen sijainen vastaa: voitte palata asiaan ensi viikolla, toimitusjohtaja on hiihtolomalla.

Sama dialogi toistuu seuraavassakin yhtiössä: olkaa hyvä ja ottakaa yhteyttä uudestaan parin viikon kuluttua, sillä johtaja on loman jälkeen viikon työmatkalla. Ja samat vastaukset saan vielä parissa virastossa.

Turhautuminen kasvaa jo toiseen potenssiin. No, onneksi pomo ymmärtää, että ihmisiä ei saa kiinni hiihtolomaviikolla - oman kokemuksensa ansiosta. Tärkeät asiat siirtyvät väkisin tulevaisuuteen.

Työtä riittää omastakin takaa, mutta se ei vain maistu. Vajoan takaisin mietteisiini. Miksi ihmeessä Etelä-Suomen kaikkien koululaisten pitää olla lomalla samaan aikaan, jolloin myös heidän vanhempiensa on pakko nauttia vapaasta?

Etelä-Suomen perheet kansoittavat Lapin hiihtokeskukset ylibuukkaukseen asti. Sitä paitsi kuka hullu edes viitsii ulkoilla 30 asteen pakkasessa ja navakassa tuulessa?

Eihän kaikkien tarvitsisi olla lomalla yhtä aikaa. Koulukkaiden hiihtolomat on jo porrastettu alueittain eri viikoille. Lisäksi kunnat voisivat halutessaan päättää itse, milloin ne hiihtolomansa pitävät. Tai delegoida valinnanvapauden suoraan kouluille.

Miksei sitten näin tehdä? Ei siihen voi olla mitään muuta syytä kuin luutuneet asenteet: hiihtolomaviikon ajoitukseen on totuttu, se on perinne, jonka muuttaminen on hankalaa.

Mutta jos ajatellaan asiaa yritysten ja julkisten laitosten toiminnan kannalta ja siten myös kansantalouden kannalta, perinteistä kiinni pitämisessä ei ole järjen hiventä. Enkä usko, että ylibuukatuilla hiihtokeskuksilla tai matkailuyrittäjilläkään olisi mitään sitä vastaan, että sesonkipiikit tasoittuisivat.

Muuten: minulla on loma vielä edessä, maaliskuussa, ja silloin kevätaurinko lämmittää jo mukavasti. Lapissakin on paljon väljempää ja ilmat ihanan keväisiä.

Tuoreimmat osastosta