19980893 - Taloussanomat - Ilta-Sanomat

KAHDEN VAIHEEN LAAJENNUS ON VAIKEA HANKE

Julkaistu: 3.1.1998 0:00

EU päätti Luxemburgin huippukokouksessaan odotetusti aloittaa jäsenyysneuvottelut viiden Keski- ja Itä-Euroopan maan kanssa. Lopuille viidelle se antoi lupauksen neuvottelujen aloittamisesta, kun niiden edellytykset täyttää EU-jäsenyyden vaatimukset täyttyvät. Miksi tällainen jako tehtiin ja mitä seurauksia sillä voi olla Euroopan integraatiolle?

Jäsenyysneuvottelut EU:n ja hakijamaan välillä ovat periaatteessa kahdenvälisiä. Itä-Euroopan maat muodostavat lisäksi kehityseroistaan huolimatta tavoitteiltaan yhtenäisen ryhmän. Teoriassa esteitä neuvotteluille kaikkien kymmenen kanssa ei olisi pitänyt olla, koska toiset voivat neuvotella joka tapauksessa nopeammin kuin toiset.

EU:n historiassa neuvottelut samaan aikaan aloittanut ryhmä - Espanja ja Portugali tai Suomi, Ruotsi ja Itävalta - ei ole kuitenkaan koskaan tullut maaliin eri aikaan. Neuvottelut kymmenen Itä-Euroopan maan kanssa olisivatkin nostaneet poliittisia paineita saavuttaa yhteistulos. Tämä olisi voinut lopulta hidastaa EU:n itälaajenemista.

Unionin kannalta on helpompaa sanoa, että juna on täynnä, mutta seuraava lähtee kohta kuin heittää matkustaja ulos liikkuvasta junasta.

Suomen kannalta merkittävin osa itälaajenemista on Baltia. Vaikka koko Baltian kolmikonkaan osuus sisämarkkinoiden kaupasta ei ole kuin neljännesprosentti, on alueen merkitys Suomelle huomattava. Pieni Viro on Suomen kymmenenneksi tärkein vientimaa. Taakse jäävät muun muassa Japani ja suurin osa EU-maista. Suomi on myös kaikista EU-maista suurin viejä Baltian markkinoille.

Suomen kaupasta Baltiassa kaksi kolmasosaa käydään Viron kanssa. Suomen kannalta tärkein osa Baltiaa on siis mukana neuvotteluissa. Tästä huolimatta jäsenyysneuvottelut koko Baltian kanssa olisivat olleet Suomelle eduksi sekä kaupallisesti että maantieteellisesti; olisihan se avannut Ruotsin kokoisen sisämarkkinoiden osan aivan naapuriimme ja samalla merkinnyt mahdollisuutta kulkea maitse Tallinnasta Keski-Eurooppaan EU:ta pitkin.

Baltian maiden kannalta on ymmärrettävää, etteivät Luxemburgin päätökset antaneet Latviassa ja Liettuassa aihetta suureen riemuun. Merkitseehän Viron muuta Baltiaa aiempi jäsenyys sille kilpailuetua EU-sisämarkkinoilla. Haitta koskettaa erityisesti Latviaa, joka kilpailee viennissään EU:hun välitysöljyä lukuun ottamatta samoissa tavararyhmissä Viron kanssa. Latvian kannalta huonoin skenaario monipuolistaa Viron taloutta kaventaen samalla sen omaa, jo ennestään kapeaa vientipohjaa.

Viron EU-jäsenyys ennen muita Baltian maita suuntaa myös investointeja herkemmin Viroon kuin sen eteläisiin naapurimaihin, koska sitä koskevat maariskit pienenevät. Kilpailuetu ja sisämarkkinoilla kilpailukykyisen tuotannon sijoittuminen Viroon voivatkin pahimmassa tapauksessa kääntää Latvian ja Liettuan integroitumisprosessin päälaelleen. Ovathan ne esimerkiksi edelleen varsin riippuvaisia Venäjästä ulkomaankaupassaan.

Viron, Latvian ja Liettuan eriaikaisen EU-jäsenyyden haittavaikutuksia ei pidä ylidramatisoida. Ydinkysymyksenä on turvata muiden Baltian maiden jäsenyys riittävän nopeasti Viron jälkeen. Tällöin negatiiviset vaikutukset jäävät pieniksi. Jos odotusvaihe kuitenkin pitkittyy, vapaakauppasopimus EU:n kanssa ei takaa Latvialle ja Liettualle samaa asemaa kuin Virolla on jäsenenä. Ero voi olla institutionaalisesti mitätön, mutta taloudellisesti se on merkittävä, koska kaupan esteet ovat nykypäivänä vapaakauppasopimusten ulottumattomissa.

Kirjoittaja on valtiotieteen tohtori ja Yrjö Jahnssonin säätiön tutkimusjohtaja

Tuoreimmat osastosta