1998016638 - Taloussanomat - Ilta-Sanomat

TAMMIKUUN TAIKA HIMMENEE PITKISSÄ SIJOITUKSISSA

Julkaistu: 3.1.1998 0:00

Ajoitus ja tuuri painavat eniten lyhytaikaisissa osakesijoituksissa

Oston ja myynnin etevä ajoitus ja hyvä tuuri kruunaavat lyhytaikaisen osakesijoituksen. Ja tammikuu on pikakäynteihin perinteisesti vuoden oivallisin kuukausi.

Mutta sijoitusajan venyttäminen kuukautta pidemmäksi vetää tehokkaasti pohjaa pois näppärältä taktikoinnilta. Mitä pitkäaikaisemmaksi sijoitus varttuu, sitä vähäisemmäksi jää pörssin satunnaisen ailahtelun vaikutus sijoituksen lopulliseen menestykseen.

On kiistatonta, että yhden kuukauden mittaisten sijoitusten ylivoimainen valtti on tammikuu.

Jos ostit Helsingin pörssissä eilen kasan osakkeita ja myyt ne helmikuun ensimmäisenä pörssipäivänä, kasvaa sijoituksesi arvo yli 3,5 prosenttia. Ainakin, jos pörssi sattuu tänä tammikuuna kehittymään kuten keskivertotammikuut ovat kehittyneet 1970-luvun alusta lähtien ja sijoituksesi sattuu seuraamaan pörssin yleistä kehitystä.

Keskiarvotuottojen perusteella pikasijoituksella on jo kiire, sillä tammikuun spurtti on todella vain tammikuun spurtti. Helmikuussa vauhti hidastuu jo reiluun puoleentoista prosenttiin. Maaliskuussa ja huhtikuussa on taas odotettavissa reilun kahden prosentin tuottoa.

Seuraava täky on vasta heinäkuu, joka miltei nollille painuneen kesäkuun jälkeen ponnistaa reilut 2,5 prosenttia lisää arvoa sijoitukseen. Loppuvuosi onkin perinteisen kaavan mukaan surkea: elo- ja syyskuu menevät selvästi tappiolle ja muutkin vuoden lopun kuukausista jäävät alle prosentin tuottoihin.

Helsingin pörssin hex-tuottoindeksin siis osingoilla kuorrutetun yleisindeksin historia alkaa vuoden 1991 alusta. Siitä taaksepäin indeksiä voi jatkaa Svenska handelshögskolanin VI-tuottoindeksillä aina vuoden 1970 helmikuun alkuun. Kumpikin indeksi lisää osakkeiden hintakehitykseen vuotuiset osingot. Pörssin yleisindeksiä voisi vastaavalla tavalla jatkaa taaksepäin vanhoilla Unitas- tai KOP-indekseillä, mutta niiden yhteensopivuus pörssin hex-indeksien kanssa on heikompi.

Koska menneisyys ei takaa mitään tulevaisuudesta, eivät edes sadalta vuodelta lasketut keskiarvotuotot tietenkään takaisi, että juuri tämä tammikuu käyttäytyy keskivertotammikuun tavoin.

Helsingin pörssin keskituotot kätkevät sisäänsä länsimaisittain poikkeuksellisen suuria tuottojen vaihtelua. Vuodesta 1970 saakka surkein yksittäinen kuukausi on pyyhkäissyt sijoituksen arvosta miltei 22 prosenttia pois ja paras on tuonut reippaat 17 prosenttia lisää. Paras yksittäinen kuukausi 27 vuoteen on muuten vuoden 1992 lokakuu. Surkein kuukausi on saman vuoden elokuu.

Kun sijoitusaika venyy yhdeksi tai useammaksi vuodeksi, himmenee tammikuun taika nopeasti. Mitä pidemmäksi ajaksi osakkeita ostat sitä suuremmalla todennäköisyydellä tammikuu on korkeintaan keskinkertainen ostokuukausi.

Oheiset pylväskuviot kuvastavat kaupantekokuukauden merkitystä yhden, viiden ja kymmenen vuoden mittaisten sijoitusten lopulliseen tuottoon. Esimerkkisijoituksissa pörssin tuottoindeksin mukaiset osakkeet on ostettu ja myyty aina saman kuukauden alussa. Sijoitusten tuotot ovat vuodesta 1970 lähtien laskettuja mediaaneja.

Kuviot osoittavat, että sijoitusajan venyttäminen tasoittaa osakesijoituksen tuottoa oleellisesti.

Yksivuotisen sijoituksen tuotto on jo pelkkien mediaanien perusteella vaihdellut 13 ja 23 prosentin välillä. Parhaan ja kehnoimman tuoton ero on siis yli 70 prosenttia.

Käytännön elämässä tuottojen vuotuinen vaihtelu on vielä rajumpaa, sillä yksivuotinen sijoitus on surkeimmillaan tuottanut reilun 40 prosentin tappion vuoden 1991 syyskuusta vuoden 1992 syyskuuhun. Pörssin äkkijyrkkä käänne toi vastapainoksi vuoden 1992 syyskuusta seuraavaan syyskuuhun toistaiseksi suurimman yksivuotisen tuoton: plussaa yli 150 prosenttia.

Viisivuotiset sijoitukset kipuavat vastaavalla mediaanimittauksella kehnoimmillaankin oleellisesti paremmille tasoille kuin yksivuotiset. Mutta tuottojen satunnainen vaihtelu pysyy edelleen hurjana. Sijoituskuukauden mukaan parhaan ja huonoimman viisivuotisjakson tuottoero on peräti yli 60 prosenttia.

Vasta sijoituksen venyttäminen kymmenvuotiseksi kutistaa parhaan ja kehnoimman ajoituksen tuottoeron alle 20 prosenttiin. Mediaanituotoilla heikoin kymmenvuotiskausi on alkanut ja päättynyt heinäkuun alussa 217 prosentin tuotolla, paras on alkanut ja päättynyt joulukuussa 254 prosentin tuotolla.

Loppuvuosi on ollut parasta aikaa kymmenvuotisten sijoitusten tekemiseen.

Kymmenvuotisen kertasijoituksen tekevä pähkäilee ostonsa ajoitusta kerran. Toisen kerran hän miettii kuun kierron ja osakesalkkunsa yhteyttä vasta, kun on aika myydä paperit. Mutta säännöllisesti säästöjään lisäsijoituksin kartuttava joutuu miettimään taktisia siirtojaan useammin.

Vuotuisten lisäsijoitusten etevä ajoitus kasvattaa koko monivuotisen osakesäästämisen lopullista tuottoa vain vähän.

Kaavamaisten tapojensa orja on vuoden 1970 alussa käynnistämällään vuotuisten sijoitusten sarjalla päässyt hyvin lähelle kunkin vuoden alhaisimmalla kurssitasolla lisäsijoituksensa tehneen meedion saavutusta.

Jääräpäällä on nyt koossa 2,75 miljoonan markan salkku, kun hän on ostanut joka vuoden ensimmäisenä pörssipäivänä osakkeita 6000 markalla.

Meedio on tehnyt saman lisäsijoituksen kunkin vuoden alhaisimmalla kurssitasolla ja saanut kasaan 2,91 miljoonaa markkaa. Osinkojen lisääminen sijoitusten päälle on auttanut kumpaakin sijoittajaa yhtä paljon.

On makuasia, riittääkö 95 prosenttia parhaasta tuotosta. Myös se on makuasia, kuuluvatko kaavamaisuudet sijoittamiseen. Mutta se on puolestaan fakta, että vuoden alhaisimman kurssitason ennustaakseen pitää todella olla meedio.

Tuoreimmat osastosta