Entinen taitoluistelija Kiira Korpi kertoo Urheilulehden kolumnissaan, miten kova paikka oli lopettaa huippu-ura. - Taitoluistelu - Ilta-Sanomat

Tämä pikkusana tuntui uransa lopettaneesta Kiira Korvesta niin pahalta: ”Ex, ex, ex”

Taitoluisteluvalmentajana toimiva Kiira Korpi kertoo Urheilulehden kolumnissaan, miten kova paikka oli lopettaa huippu-ura ja miten elämässä voisi päästä eteenpäin sen jälkeen.

Kiira Korpi kertomassa kilpauransa lopettamisesta elokuussa 2015.­

18.10. 9:00

Kuka minä olen?

Siinä yksi elämän tärkeimmistä kysymyksistä. Urheilijalle tämä kysymys tulee voimakkaasti, usein ahdistavankin tunkeilevasti, vastaan silloin kun oma kilpaura loppuu.

  • Kiira Korpi kirjoittaa kolumnin Urheilulehteen kerran kuukaudessa. Tämä on julkaistu lehdessä 40/2020. Seuraava ilmestyy lehdessä 44. Löydät Urheilulehden tilausohjeet täältä.

Itse tutustuin tähän kysymykseen erityisen läheisesti kesällä 2015. Samana keväänä olin palannut MM-jäille monen vuoden loukkaantumisista johtuvan tauon jälkeen. Epäonnistuin kisojen lyhytohjelmassa totaalisesti, enkä yltänyt edes 24 parhaan joukkoon vapaaohjelmaan. Lyhytohjelmani kolmesta hypystä mikään ei onnistunut edes sinne päin, ja askelsarjassa muistan katselleeni omaa luisteluani pari metriä kehoni yläpuolelta.

Floppasin niin kertakaikkisen kokonaisvaltaisesti, että ehkä se aiheutti jonkinlaisen urheilijaidentiteettini henkisen kuoleman, jonka vuoksi minun täytyi paeta omasta kehosta suorituksen aikana.

Vuoden 2015 MM-kisat olivat Kiira Korvelle pettymys.­

Katastrofaalisissa MM-kisoissa en vielä ajatellut, että ne jäisivät urani viimeisiksi kilpailuiksi. Kisoja seuranneet kuukaudet olivat kuitenkin niin rajua itsetutkiskelun ja henkisen kasvun aikaa, että kesällä 2015 tiesin kilpaurheilijaelämäni olevan ohi.

Mitä jää jäljelle, kun 8-vuotiaasta asti läsnä ollut kilpaurheilijan identiteetti katoaa, ja kun paitsi lähipiirisi ja sinä itse, niin myös puoli Suomea on tuntenut sinut juuri sen identiteetin kautta?

Elokuussa 2015 järjestetty urani lopettamistilaisuus tuntui oudosti siltä kuin olisin omissa hautajaisissani. Jopa osa toimittajista itki, kun pidin kiitospuhettani kyyneliä nieleskellen.

Yhtäkkiä mediassa olin ex-taitoluistelija, vaikka jatkoinkin esiintymistä ammattilaisena luistelunäytöksissä ympäri maailmaa. Kun minulta joskus kysyttiin, mitä titteliä haluan itsestäni käytettävän, pala nousi kurkkuun enkä saanut suustani mitään hyvältä tuntuvaa vastausta.

Ex-kilpataitoluistelijan pystyin hyväksymään, mutta ex-taitoluistelija tuntui pahalta. Enhän ollut luistelua lopettanut, vaikka en enää kilpaillut!

Kiira Korpi jatkoi taitoluistelua, vaikka lopettikin kilpailemisen. Tässä hän luistelee vuoden 2017 Helsingin MM-kisojen avajaisissa.­

Monille urheilijoille kilpauran lopettaminen on älyttömän kova pala. Olemme miettineet joidenkin urheilijoiden kanssa, että lopettamisprosessia ja itsensä uudelleenrakennusta voisi helpottaa se, että siitä puhuttaisiin entistä avoimemmin ja aikaisemmin, jotta odotettavissa olevat vaikeat tuntemukset normalisoituisivat ja että olisi mahdollista saada vertaistukea.

Lopettamisen uudelleensanoittaminen saattaisi olla myös hyvä keino korostaa asian positiivista puolta. Mitä jos kilpaluistelun vuonna 2020 lopettaneiden sijaan meillä olisikin kilpauralta vuonna 2020 valmistuneita? Valmistuminen viittaa siihen, että käteen on jäänyt huikea määrä oppia ja kokemusta, josta on valtavasti hyötyä elämän eri tehtävissä.

USA:ssa asuessani on ollut hämmentävää ja hienoa huomata, miten entisiä kilpaurheilijoita ei juuri kutsuta etuliitteillä ex tai entinen. Esimerkiksi ”former Olympian” on täällä harvinaisempi määritelmä. Jos olet urheillut kerran olympialaisissa, silloin olet elämäsi loppuun saakka ansainnut tittelin ”Olympian”, joka on muuten hurjan arvostettu nimike työelämässäkin, koska se kertoo millä tasolla ja sitoutumisella olet tottunut tekemään asioita.

Kolumni on julkaistu alun perin Urheilulehdessä 40/2020.­

Kuka minä olen -kysymykseen vastaaminen tietyllä tittelillä tai määritelmällä on kuitenkin loppupeleissä toissijaista (joskaan ei täysin turhaa), kun sitä miettii syvällisemmin.

Kun MM-kisojen lyhytohjelmassa koin olevani tietoisesti läsnä sekä kehossani luistelemassa askelsarjaa että kehoni ulkopuolella tarkkailemassa luisteluani, kumpi minä oli se ”oikea”?

Vai onko todellinen minuus jotain laajempaa ja syvempää – jotakin, jota emme voi rajata mihinkään konseptiin tai edes fyysiseen kehoon? Viittaako se johonkin suurempaan tietoisuuteen, jonka ”sisällä” pienemmät identiteetit voivat ottaa erilaisia muotoja?

Artikkeliin liittyviä aiheita

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?