Valmentaja teki ihokerrosmittauksen myös Kiira Korvelle - Taitoluistelu - Ilta-Sanomat

Kiira Korpi kertoo kiusallisista kokemuksistaan luisteluvalmennuksessa: ”Loukkasi fyysistä koskemattomuuttani”

Taitoluistelun takavuosien arvokisamitalisti pitää tärkeänä, että urheilussa tapahtuneesta seksuaalisesta häirinnästä syntyy nyt keskustelua.

Entinen taitoluistelija Kiira Korpi kuvattiin kisaamassa Espoossa vuonna 2012.­

10.9. 11:59 | Päivitetty 10.9. 13:29

Ex-taitoluistelutähti Kiira Korpi ei ole yllättänyt Suekin tuoreen, seksuaalista häirintää selvittäneen tutkimuksen tuloksista.

Korpi on viime vuosina ottanut painokkaasti kantaa ennen muuta taitoluistelussa ilmenneisiin epäkohtiin ja puhunut ennen kaikkea alistavan valmennuskulttuurin murtamisen puolesta.

– Seksuaalista häirintää tapahtuu urheilussa siinä missä esimerkiksi tavallisilla työpaikoillakin, Korpi sanoo.

– Nyt on oiva hetki sanoittaa koko urheiluväen kesken, että millainen käyttäytyminen on hyväksyttävää ja millainen ei. On tärkeää ymmärtää, ettei seksuaalinen häirintä rajoitu fyysiseen toimintaan, esimerkiksi takapuolten kouristeluun, vaan jo sanat voivat saada monet voimaan pahoin.

Suomen urheilun eettisen keskuksen (Suek) laajan tutkimuksen mukaan joka neljäs suomalainen kilpaurheilija on kokenut seksuaalista häirintää urallaan. Tutkimukseen osallistuneista naisista joka kolmas kertoi törmänneensä seksuaaliseen häirintään, miehistä puolestaan joka viides.

– Omalla urallani muistan tilanteet, joissa eräs valmentaja halusi toisinaan tulla harjoitustilanteessa halaamaan, jonka jälkeen hän kosketteli kylkiäni ikään kuin mahdollisia rasvakerroksiani tutkiakseen, Korpi sanoo yksilöimättä maata, valmentajaa tai ajankohtaa, jolloin hänen kertomansa mukaista valmennusta tapahtui.

– En silloin ymmärtänyt pitää toimintaa erityisen outona, mikä kertoo paljon lajin oudosta kulttuurista. Tämä valmentaja teki näitä ”ihokerrosmittauksiaan” kaikille urheilijoilleen, sekä miehille että naisille. Näin jälkikäteen olen kuitenkin ymmärtänyt, että tällainen käytös loukkasi fyysistä koskemattomuuttani, koska en ollut antanut valmentajalle lupaa niin läheiseen kosketteluun.

Korpi ei viittaa kertomuksellaan seksuaaliseen häirintään vaan mielestään fyysisen koskemattomuutensa rajojen rikkomiseen.

Suek lähetti kyselyn noin 160 000 suomalaisurheilijalle (16-vuotiaita ja sitä vanhempia). Vastauksia tuli kaikkiaan yli 9 000, mikä on määrällisesti laaja kattaus kyselypohjaisista tutkimuksista puhuttaessa. Kokonaisuutena vastausprosentti jäi kuitenkin alhaiseksi, koska erityisesti isoissa lajeissa jääkiekossa (4 prosenttia), jalkapallossa (1) ja salibandyssa (3) kyselyyn suhtauduttiin yllättävänkin nihkeästi.

Seksuaalisen häirinnän muodoista yleisintä oli yleinen häiritsevä puhe. Se ilmeni vastauksissa loukkaavina seksuaalissävytteisinä vitseinä, epäasiallisina kommentteina urheilijoiden vartaloista sekä loukkaavina vitseinä seksuaalivähemmistöistä. Toiseksi yleisintä oli sanallinen seksuaalinen häirintä.

Vastauksissa kuvattiin myös vakavampia, fyysisen häirinnän ja seksuaalisen väkivallan kokemuksia. Fyysistä seksuaalista häirintää oli kokenut neljä prosenttia naisista ja prosentti miehistä. Seksuaalisen painostuksen kohteeksi oli joutunut 70 ja raiskauksen tai sen yrityksen kohteeksi 14 urheilijaa.

Korpi korostaa, että loppujen lopuksi vain pieni osa häiriköistä hakee tarkoituksenmukaisesti vahinkoa urheilijoille. Samaan hengenvetoon hän alleviivaa, että nyt olisi tärkeää keskustella siitä, missä menee raja.

– Meidän on luotava urheiluun kulttuuri, jossa jokainen urheilija voi sanoa toisille urheilijoille tai valmentajille avoimesti omat rajansa. Rohkeutta puuttua, kun näkee tai kokee epäasiallista toimintaa, Korpi näkee.

– Urheilija saattaa olla välillä ikään kuin tuote, jota valmentaja muokkaa. Urheilijan on ehdottoman tärkeää saada pidettyä omistajuus omiin tunteisiinsa ja kroppaansa, auktoriteettien valtadynamiikan kahleista on päästävä eroon. Tähänkin urheilijakeskeinen valmennus pyrkii, ja siihen ollaan Suomessa suurella rintamalla onneksi menossa.

USA:ssa tätä nykyä asuva urheiluvaikuttaja muistuttaa, että ongelmat eivät koske vain naisurheilijoita, vaan yhtä lailla miehiä. Hänen mukaansa miehet vaikenevat kohtaamastaan seksuaalisesta häirinnästä naisiakin herkemmin.

– Olen esimerkiksi kuullut, että jossain lätkäkopissa viljellään välillä edelleenkin niin sanottua homoläppää, mikä saattaa satuttaa monia ja vaikeuttaa heidän esiintymistä omana itsenään. Onneksi tässäkin suhteessa kehitystä on varmasti tapahtunut, ja vanhat läpät vaihtuvat uusiin, Korpi uskoo.

– Helposti voidaan tällaisten tutkimusten synnyttämän keskustelun jälkeen kysyä, että mitä sitten oikein saa tehdä. Mielestäni on parempi mennä aluksi överiksi – niin, että harrastetaan paljon itsereflektiota, eli kysytään, mikä on ok ja puututaan epäkohtiin sekä löydetään sitten ajan kanssa se kultainen keskitie. Läpinäkyvyys on kaiken keskiössä.

Edit klo 13.28: Juttuun tarkennettu, että kyse on Kiira Korven yksilöimättömästä valmennustilanteen kuvauksesta, jossa Korpi koki fyysisen koskemattomuutensa rajoja rikotun.

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?