Kysely paljasti taitoluistelun nurjat puolet – Laura Lepistö lupaa toimia: ”Kääritään hihat, ei vain puhuta”

Julkaistu:

Taitoluistelu
Laura Lepistö pitää hyvänä, että taitoluistelun epäkohdista puhutaan. Hänellä itsellään on lajista kuitenkin vain positiivisia kokemuksia.
Suomalaisen taitoluistelun valmennuskulttuuri on puhuttanut viime päivinä.

Suomen Taitoluisteluliiton Taloustutkimuksella teettämästä kyselystä paljastui ikäviä lukuja vaativan lajin kääntöpuolista. Esimerkiksi joka neljäs harrastaja on pahoittanut mielensä valmentajan kommenteista. Joka viides on puolestaan kokenut ilmapiirin harjoituksissa painostavaksi ja valmentajan käyttäytyneen aggressiivisesti.
Suomen kaikkien aikojen menestynein yksinluistelija, vuonna 2012 uransa päättänyt Laura Lepistö pitää kyselyn tuloksia realistisina. Edelleen aktiivisesti urheilun parissa työskentelevä Lepistö uskoo, että samansuuntaisia tuloksia tulisi muissakin lajeissa: on kehitettävää ja varjopuolia, mutta myös valtavasti positiivista.

– Oli ihana kuulla, että 97 prosenttia harrastajista suosittelisi taitoluistelua harrastuksena muillekin, Lepistö, 31, nostaa esille yhden mediakeskustelussa piiloon jääneen positiivisen löydöksen.



Tekemistä riittää silti. Taitoluisteluliiton hallitukseen kuuluva Lepistö sanoo, että vasta sitten ollaan tyytyväisiä, kun yksikään harrastaja ei ilmoita kokevansa esimerkiksi syrjintää.

– Hyvä, että tutkimus on tehty. Nyt kääritään hihat ja tehdään asioita, ei vain puhuta.

Mitä kehityskohteet sitten ovat ja miten niihin voisi pureutua? Keskiössä on valmennus, Lepistö sanoo.

– Haluamme ehdottomasti kehittää valmennuksen pedagogista koulutusta sekä vuorovaikutuksen ja kommunikoinnin koulutusta. On muistettava, että valmentaminen on myös ohjaamista ja lasten ja nuorten opettamista, oli kyseessä mikä tahansa laji.

Lepistö puhuu intohimoisesti sen puolesta, että huipulle on mahdollista päästä myös lempeässä ja kannustavassa ilmapiirissä.

– Tavoitteellisen, huippu-urheilu-uraan tähtäävän harjoittelun ei tarvitse olla hampaiden kiristelyä. Jos on, valmentajilla on peiliin katsomisen paikka. Vaikka kuinka haluaisit auttaa nuorta uralle, se ei ole oikea tapa.

Hän ei haikaile Suomeen esimerkiksi Venäjällä vallassa olevaa armotonta ja ääritiukkaa valmennuskulttuuria – vaikka se tuottaisikin nuoria superluistelijoita.

– Sanotaan näin, ettei ole mikään ihme, että Venäjältä tulee neljätoistavuotiaita neloishyppyjen tekijätyttöjä, jotka ovat pääkopaltaan vähän kuin koneita. He ovat psyykkeeltään erityistapauksia, mutta se ei todellakaan ole sitä, mitä haluamme Suomeen.


Lepistö saavutti urallaan MM-pronssia ja EM-mitalien värisuoran. Hän iloitsee, että sai kasvaa huipuksi positiivisessa ilmapiirissä. Hän kiittelee siitä etenkin Virpi Horttanaa, joka toimi hänen valmentajanaan läpi koko uran.

Kaksikolla oli, ja on edelleen, läheinen suhde. Napakat kommentit eivät menneet ihon alle, kun luottamus oli molemmin puolin kunnossa.

– Tiedän, että tosi moni sanoo Virpistäkin, että hän on aika tiukka, mutta se toimi minulle.

Vaikka Lepistön kokemukset ovat positiivisia, hän ei vähättele toisenlaisen polun kulkeneiden kokemuksia.

Muun muassa uran aikainen kilpasisko ja hyvä ystävä Kiira Korpi vaati tuoreessa Ilta-Sanomien haastattelussa rajua muutosta suomalaiseen valmennuskulttuuriin.

Hänen mukaansa henkinen hyväksikäyttö, häirintä, vähättely, kiusaaminen ja huutaminen ovat lajissa arkipäivää.

– Meillä on ollut erilaiset polut ja erilaisia kokemuksia, enkä halua tehdä tästä missään nimessä vastakkainasettelua. Mielestäni on hyvä, että Kiira on ottanut asiakseen kehittää asioita. Uskon, että kun tämä alkukuohahdus hellittää, me puhallamme kaikki yhteen hiileen, Lepistö sanoo.

– On positiivista, että näistä asioista puhutaan. On puhuttu vaikenemisen kulttuurista ja vähättelystä. Sitä emme missään nimessä halua, päinvastoin.