Suomi 100

Verinen ja pistimen puhkoma mantteli kertoi 23-vuotiaan Sirkan raa’asta kohtalosta – partisaanien tuhoisa väijytys yllätti suomalaiset Muujärvellä

Julkaistu:

Matka Lieksasta Rukajärvelle oli pitkä ja vaarallinen partisaanien takia. Ensimmäistä kertaa rintamalle matkustaneille selvisi vasta perillä, miten vaarallinen tie itse asiassa oli. Tämä on 100 tarinaa sodasta -sarjan 98. jakso.
– Matka Lieksasta Rukajärvelle on 230 kilometriä. Ensivaikutelma oli, että oli kuumaa, pölyistä ja erämaata. Pantiin lautoja kuorma-auton lavalle poikittain ja siinä mentiin. Suot tuoksuivat. Matkan varrella oli tien vieressä seiväs, jossa oli rikki ammuttu kypärä.

Helsingissä asuva Eeva-Liisa Kumpulainen, 93, kuvailee tarkasti matkaa Rukajärven korpirintamalle elokuussa 1942. Hän oli tuolloin vasta 17-vuotias tyttö, joka oli palavasti halunnut lottatehtäviin. Suunta oli kohti Tiiksjärven lentotukikohtaa. Kumpulaisen tehtävä oli olla viestilottana.

Pohjoisessa erämaassa oli ihan oma tunnelmansa. Kolonna kulki pölyistä tietä. Mukana oli aseistettu vartio suojana, sillä pitkällä taipaleella oli partisaanivaara. Sitä Kumpulainen ja muut rintamalle matkanneet eivät tosin ihan tarkkaan tienneet.

Kukaan ei ollut puhunut, mitä samalla tiellä oli tapahtunut kuukautta aiemmin. Suomalaisiin asepukuihin pukeutunut vihollispartio oli yllättänyt suomalaisten kuljetuksen Muujärvellä. Useita sotilaita sekä yksi lotta oli kaatunut ja moni oli haavoittunut.
Mainos (Teksti jatkuu alla)
Mainos päättyy

– Heinäkuussa oli ollut Muujärven hyökkäys, jossa kuoli useita miehiä ja yksi lotta ja moni haavoittui. Ennen lomalaiset kulkivat omin nokkinensa, mutta Muujärven hyökkäyksen jälkeen tulivat kolonnat, Kumpulainen kertoo.

Lotat olivat jonkin aikaa Rukajärvellä ennen siirtymistään Tiiksjärvelle. Itse asiassa Muujärven hyökkäys selvisi vasta siellä karulla tavalla.

– Meille ei oltu kerrottu siitä hyökkäyksestä, mutta se selvisi myöhemmin. Eräs lotta oli lainannut kevyemmän manttelinsa sille Muujärvellä kuolleelle muonituslotalle, Sirkalle.

– Hän oli saanut manttelinsa takaisin ja liotti sitä laiturilla. Hankasi manttelista verta ja pistimen reikiä.

Myöhemmin iskusta selvinneiden kertomuksista on selvinnyt, miten raaka hyökkäys oli ollut. Se oli alkanut suomalaisten kuorma-auton ajettua miinaan. Samaan aikaan venäläisten partisaanien konepistoolisarjat olivat alkaneet puhkoa lavan päällä ollutta pressukangasta: suomalaiset kaatuivat näkemättä, mistä heitä ammuttiin.

23-vuotias muonituslotta Sirkka Korhonen, pikku-Sirkka, oli haavoittunut jalkaan ja maannut tiellä. Viereen oli tullut vihollissotilas, joka oli kysynyt, oliko Sirkka suomalainen. Kun vastaus oli myöntävä, partisaani työnsi pistimen lotan rintaan.

Kuuntele Eeva-Liisa Kumpulaisen haastattelu jutun pääkuvana olevalta videolta. Kaikki 100 tarinaa sodasta -sarjan haastattelut löydät täältä.

Pikkulotta Milja Eräkorpi lähti kesäkuussa 1944 evakkoon kotoaan Kirvusta Karjalankannakselta. Ennen sodan loppua hän palasi takaisin lähelle rintamaa: viljasato oli pakko korjata pelloilta.


Hävittäjälentäjä Mauri Maunulan radiokutsu pelasti osuman saaneen lentäjätoverin varmalta kuolemalta.


Rynnäkkötykkimieheksi koulutettu Erkki Pihlapuro kertoo, mitkä olivat tankkimiehen tärkeimmät opit taisteluun lähdettäessä.


Helmi Kotkanen palveli 18-vuotiaana sotasairaalassa Kuopiossa. Hänen hoidettavakseen tuotiin raajaton, silmätön mies.


Kaukopartiomies Jouko Korhonen haavoittui syvällä vihollisen linjojen takana. Hän oli jo valmis ampumaan itsensä, koska hän ei tahtonut olla vaivoiksi asetovereille.


Kaikki 100 tarinaa sodasta -sarjan tarinat on koottu yksiin kansiin juhlateokseksi, josta on tullut erittäin suosittu. Se ilmestyi marraskuussa.