Suomi 100

Evakkojen piti palata kotiin rintaman tuntumaan aivan sodan lopussa – ”Jyrinä kuului koko ajan”

Julkaistu:

Siviilit evakuoitiin Karjalankannakselta kesäkuussa 1944 Neuvostoliiton suurhyökkäyksen tieltä. Loppukesästä osa kuitenkin palasi rintaman tuntumaan: sato oli korjattava. Tämä on 100 tarinaa sodasta -sarjan 97. jakso.
Rintaman kumu oli autioittanut kylät Kirvussa Karjalankannaksella juhannuksen aikaan 1944. Neuvostoliiton suurhyökkäys saatiin pysäytettyä heinäkuun alkupuolella, ja rintama vakiintui Viipuri–Kuparsaari–Taipale-linjalle.

Suomi oli vahvasti maatalousmaa, ja Kannaksella pellot oli kylvetty keväällä. Siksi siviilejä, lottia ja sotilaita lähetettiin aivan sotatoimialueen tuntumaan korjaamaan viljaa. Kotiin palasi elokuussa myös 15-vuotias pikkulotta Milja Eräkorpi, joka oli ehtinyt olla kuukauden evakossa Karijoella.

– Viljapelto lainehti, mutta kylässä ei ollut yhtään asukasta, Lahdessa asuva Eräkorpi kertoo ISTV:n 100 tarinaa sodasta -sarjan haastattelussa.

– Perustettiin joukko-osasto, jossa oli meitä nuoria ja sitten myös vanhoja miehiä ja isäntiä. Minä olin ronski maalaistyttö ja pääsin mukaan takaisin Kannakselle. Korjasimme siellä viljaa, koska ruoasta oli pula.
Mainos (Teksti jatkuu alla)
Mainos päättyy

Kotitilalta ei ollut rintamalle pitkä matka. Sodan äänet kuuluivat jatkuvasti pellolla. Vilja vietiin junalla syvemmälle Suomeen.

– Oli se jossain määrin pelottavaakin. Vaikka siinä sota riehuikin, niin paljon viljaa korjattiin. Sodan jyrinä kuului koko ajan ja lentokoneitakin siinä kulki.

Milja Eräkorpi oli jatkosodan aikana vasta nuori tyttö, mutta halu auttaa isänmaata oli kova. Hän siteeraa ulkomuistista pikkulottien laulua. Sen sanoma oli nuorena kirkkaana mielessä.

– Pikkulottana olen oppinut laulun, että ’Minä olen pikkulotta, lotta lapsonen. Isänmaa on mulle rakas, vaikka vähäinen on sen kansa. Se on aina minun kansani. Minä toimin pienin voimin synnyinmaalleni.’

– Näin olen koettanut omin pienin voimin toimia.

Kuuntele Milja Eräkorven koko haastattelu jutun pääkuvana olevalta videolta. Kaikki 100 tarinaa sodasta -sarjan tarinat löydät täältä.

Eeva-Liisa Kumpulainen lähti Rukajärvelle viestilotaksi elokuussa 1942. Vasta perillä hänelle selvisi, miten lottatoveri oli joutunut vihollisen ansaan Rukajärven tiellä.


Kaukopartiomies Jouko Korhonen haavoittui syvällä vihollisen linjojen takana. Vaihtoehtoja oli kaksi: joko hän ampuu itsensä tai sitten asetoverit vetävät häntä toistasataa kilometriä ahkiossa tulipalopakkasessa.


Viljo Saari joutui Viteleen sekaviin maihinnousutaisteluihin kesäkuussa 1944. Vihollisen luodit tulivat todella lähelle.


Mauno Turunen saapui Rukajärvelle lääkintämieheksi tammikuussa 1942. Ensimmäisiä tehtäviä oli hoitaa Muurmannin radalta palanneita sissejä, joilla oli runsaasti paleltumia.


Kaikki 100 tarinaa sodasta -sarjan tarinat on koottu yksiin kansiin erittäin suosituksi juhlateokseksi, joka ilmestyi marraskuussa.